Keskustelu muistisairaudesta muistisairaan kanssa
Hei, äidilläni on ollut muistisairauden oireita seitsemän vuotta. Muistisairausdiagnoosia emme ole saaneet sillä äiti kieltäytyy menemästä tutkittavaksi. Aivan alkuvaiheessa yritimme keplotella hänet muistihoitajalle sanomalla että käynti on normaali terveystarkastus, mutta hän sai selville että hänelle tehtäisiin muistitesti ja on sen jälkeen kieltäytynyt edes puhumasta siitä että hänen muistissaan olisi mitään vikaa.
Äitini muisti on viimeisen kahden vuoden aikana huonontunut selvästi, hän ei enää tee ruokaa, ei lue, ei keskustele tai peseydy, eikä oikein jaksa keskittyä vaan on omissa maailmoissaan. Isäni hoitaa kaikki äidin asiat ja huolehtii että äiti syö ja ottaa lääkkeet. Minä, siskoni ja isäni olemme surullisia että emme tätä asiaa ole voineet yhdessä äidin kanssa käsitellä ja mietin monesti pitäisikö minun aloittaa keskustelu äidin muistamattomuudesta vaikka hän ei sitä haluakaan kuulla. Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta tilanteesta?
Itse varasin aikanaan äidilleni ajan muistikartoitukseen ja vein hänet sinne. Omasta mielestään hän ei tarvinnut muistitestejä, mutta markkinoin sen eräänlaisena siihen ikään kuuluvana huoltokäyntinä. Hän oli jo tottunut siihen että kuskaan lääkärille ja hoitajalle tarvittaessa, muistihoitajalla käynti oli lopulta vain yksi kerta lisää muiden joukossa.