Oikeastaan aika kurjaa. Kun kerrankin rohkastui jotakin jakamaan, niin ei saa yhtään responssia.

Hei.

Mieheni 60v sai alzheimer diagnoosin viimekesänä . Vaikeaa on elää iloisesti päivä kerrallaan. Kun menee aika enemmänkin murehtiessa huomisesta. Lasten lapset onneksi piristävät päiviä kun tapaamme. Olen itse vielä työelämässä , ajatukset karkaavat kesken työnteon miehen vointiin ja pärjäämiseen. Piristäviä ohjeita kaivataan täälläkin.

Hei,

Muistisairaus työikäisenä haastaa monin tavoin arjessa ja kuvaamiltasi tilanteilta ei aina voi välttyä. Samanlaisia tunteita ja ajatuksia on noussut esille muiltakin puolisoaan hoitavilta, varsinkin kun sairaus etenee. Ja useinhan sitä tulee jaettua juuri näitä haastavia hetkiä, joka on myös tärkeää kun kuulee, että toisillakin samanlaisia tuntemuksia. Toivoo tukea ja vinkkejä näihin tilanteisiin. En tiedä miltä paikkakunnalta olette, mutta muutama tukikeino saattaisi olla teille avuksi tai ainakin pohdittavaksi. Valtakunnallisesti kaikilla paikkakunnilla ole työikäisille tai läheisille esim. vertaistukiryhmiä tai toimintaa, eivätkä kaikki toki halua lähteä tämänkaltaisiin tilaisuuksiin, mutta laitan tähän muutamia vinkkejä. Toisten kokemukset tai jo se, että sanoo näitä asioita ääneen voi helpottaa ainakin hetkeksi. Alueellisista yhdistyksistä löytyy jonkun verran juuri työikäisille tarkoitettuja toimintoja, niistä lisää täällä: https://www.muistiliitto.fi/fi/tuki-ja-palvelut/muistiyhdistys-lahellasi/muistiyhdistykset

Joillain paikkakunnilla on myös MuistiKaVeRi - toimintaa, vaikka kaveri sairastuneelle puolisolle harrastuksiin tai ulkoiluun. Kannattaa sitäkin kysyä paikalliselta yhdistykseltä.

Myös valtakunnalliseen Muistineuvo- tukipuhelimeen saa soittaa, vaikka nimettömänä. Täältä löytyvät yhteystiedot: https://www.muistiliitto.fi/fi/tuki-ja-palvelut/tukea-arkeen

Kerroit, että iloa tuottavat myös arjen aktiviteetit, joita kannattaakin ylläpitää, niidenkin avulla jaksaa, kuten kirjoitit. Kurkkaa täältä YouTube:sta myös muutama video, jos on mahdollista. Näissä työikäiset muistiperheet kertovat ajatuksistaan itse (hakusana): Muistisairaus työikäisenä ja perhe sekä Muistisairaus työikäisenä ja parisuhde.

Toivon sinulle jaksamista, mutta älä jää yksin näiden asioiden kanssa. Kyllä iloa ja iloisiakin asioita ovat kertoneet puolisot ja itse sairastuneetkin esim. juuri vertaistutapaamisissa.

Kiitos.

Nyt kun on lukenut näitä eri ryhmien viestejä huomaan etten olekaan ainoa jolla on ongelmia alzheimerpuolison kanssa. Näin sitä sulkeutuu (kyllä minä pärjään maailmaansa). Liityin juuri Pirkanmaan Muistiyhdistykseen,  eiköhän tällä keinoin löydy uusia tuttavuuksia ja ohjeita. Vaikeinta oli saada pirteä isäni 80v ymmärtämään, ettei puolisoni 60v ymmärrä pieniä vitsin lausahduksia ja ei tarvitse huutaa hänelle jos asiat eivät etene.

Onpas virkistävää kuulla, ettei ole yksin suhteellisen nuoren Alzheimer-potilaan kanssa. Yksi itseäni hirvittävistä asioista on se, että tunnen itseni kertakaikkiaan huonoksi ihmiseksi. Kärsivällisyys on koetuksella, huudan ja raivoan välillä kuin kolmevuotias. Tiedän, että se on todella väärin ja kärsin järkyttävän huonoa omaatuntuntoa.

Hei!

Olen 60-vuotias ja sain tänään Alzheimer-diagnoosin. Kurjalta tuntuu, mutta tällä menäään. Asun yksin. Sukurasitetta on.

Positiivista on se, että äiti on vielä elossa ja liikuntakykyinen. Voimme tehdä vielä asioita yhdessä. Sanat jonkun verran palautuneet , aivoinfarkti vei osan. On ihana oma itsensä, vaikkei osaa enää kaikkea itse ja elää hetkessä. Mutta ihana äiti. ♥️ T. Katia.j.