Hei kaikille teille, 63 v miehelläni vahva epäilys Alzheimerin taudin varhaisesta vaiheesta. Olenko itsekäs, jos ajattelen jo kauhulla tulevia eläkepäiviä omaishoitajana, muistina, taloudenhoitajana, autokuskina, koordinaattorina🥹jne. Olen niin pettynyt ja väsynyt jo nyt. Mieheni on masentunut, ja kauhuissaankin varmaan. Miksi tunnen vihaa. Vihaa myös hänen iäkkäitä muistisairaita vanhempiaan kohtaan. Tunne on tunne, mutta olen vähän säikähtänyt omaa reaktiota. Onko muita saman kokeneita.

Hei

Aloin etsiä netistä vertaistukea, kun taas kerran isäni 84 v. kanssa meni hermot. Tiedän, että kyse sairaudesta, mutta jotenkin se siinä tilanteessa itseltä unohtuu. Isä asuu yksin ja kotisairaanhoito käy kerran viikossa paikanpäällä ja 2 kertaa videopuhelulla. Ulkopuolinen siivooja käy 1krt/kk. Isä on sitä mieltä että siivooja on vienyt häneltä jonkun sormuksen, jonka olemassaolosta ei ole mitään tietoa. En ole koskaan kuullutkaan sellaisen olemassaoloa. HUH.

Tuttu tunne äitini kanssa. Sillä hetkellä ei auta lausahdus "kuuluu taudin kuvaan"....ja kun se "varastettu" esine löytyy yllättäen hyvästä tallesta milloin mistäkin....ihan hänen itsensä piilottamaan ettei kotiavustaja varasta....se, joka tulee omalla avaimella....😅 Itkeäkö vai nauraa, mennään jälkimmäisellä, niin jaksetaan. 🙂