Alzheimeria sairastavan isoäitini sanoi ääneen tappavansa itsensä
Hei!
Minulla ja Alzheimeria sairastavalla isoäidillä (äidinäitini), meillä on todella kireät välit ja tarvitsisin kipeästi vinkkejä / neuvoja, sillä isoäitini on ruvennut ajattelemaan itsetuhoisia ajatuksia ja se on minun syytäni.
Minä ja aviomieheni asumme isoäitini (äidinäitini) luona ja on muutama tärkeä syy miksi asumme isoäitini luona.
Ensimmäinen syy; isoäidilläni on Alzheimer ja sairastui siihen kun isoisäni kuukausi myöhemmin täytettyään 90 vuotias 5-6 vuotta sitten, ja isoäitiäni ei voi jättää asumaan yksin.
Toinen syy; minulla ja aviomiehelläni ei ole varaa hankkia omaa asuntoa vielä, koska meillä molemmilla ei ole vakituista työpaikkaa.
Mummin luona käy joka päivä aamulla ja illalla kotihoitaja antamassa mummille lääkkeet, mittaa verenpaineen, vaihtaa inkohousut ja pari kertaa viikossa käyttää mummia pesulla, koska minä en uskalla olla mummin lähellä, haluan välttää turhia riitoja mummin kanssa, ja minulla ei riitä kärsivällisyyttä mummin hoitamisessa. Sen sijaan minä ja aviomieheni olemme asuneet täällä mummin luona ja huolehtineet aina tähän päivään asti talon siisteydestä, pihatöistä, ruoanlaittamisesta, ruokaostoksista ja aviomieheni tulee hyvin toimeen mummin kanssa.
Tämä mummin asunto missä asumme on alle 60 vuotta vanha rivitalon asunto, joka on kooltaan jopa 160 neliömetriä. Vaikka tämä asunto on iso ja tilava asua silti minulla on kireät välit mummin kanssa. Alzheimerin takia mummin käyttäytyminen muuttui ja on pakko myöntää myös minunkin käyttäytyminen muuttui negatiiviseen suuntaan. Yhtenä päivänä mummi kutsui / haukkui minua ylpeäksi väittäen, että en ole puhunut ollenkaan mummin kanssa. Minä järkytyin, samalla suutuin pahasti ja jäin mummille katkeraksi. Siitä johtuen meidän välit menivät kireiksi. Aloin haukkua mummia, puhua hänestä pahaa, aloin jopa väittämään / valehtelemaan pahoja asioita mummista, vihaisena lyönyt häntä, riidellyt käyttäen väkivaltaa, kerran heittänyt/ pakottanut hänet ulos asunnosta kun olin siivoamassa lattioita, ja jopa sanonut huutaen mummille päin naamaan, että olisi jo kuollut ihan niin kuin vaari. Tiedän olevani epäreilu mummia kohtaan ja juuri sen vuoksi yritän vältellä häntä ettei meille tule turhia riitoja.
Mummi itsekin suuttuu tai hermostuu aivan turhaan pikkuasioista, vihaisena sanoi yrittäen kuristaa minua käsillään tappavansa minut, mutta ei loppujen lopuksi yrittänyt tehdä niin, ei pysty erottamaan likaisia astioita puhtaista, biojätteet laittaa sekajätteiden sekaan, rikkonut kahvin keittimen lasisen kahvipannun kun yritti lämmittää kahvia uudestaan hellalevyn päällä, ottanut itsenäisesti lääkkeensä vaikka hänen ei pitäisi kun pelätään hänen ottavan niitä liikaa tai jättää ottamatta niitä, ja vihaisena on sanonut ääneen tekevänsä itsemurhan. Tämä on minun syytäni, koska kerran kun meille tuli paha riita eräästä asiasta minä hölmö huusin vihaisena mummille suoraan päin naamaan; ” En välitä milloin, enkä välitä kuinka tai miten sä kuolet, kunhan kuolet!”
Minusta saatte ajatella mitä tahansa vaikkapa että olen paha ihminen ja että, olen ollut epäreilu omaa mummia kohtaa. Mutta haluan silti pyytää teiltä neuvoja tai vinkkejä miten voisin helpottaa edes pienin määrin minun ja mummin välejä.
Hei Kabriel92, huomasin, että aloitukseesi ei ole vielä tullut vastauksia / keskustelua. Ensinnäkin täytyy antaa sinulle tunnustusta rohkeudesta ja rehellisyydestä, joka huokui kirjoituksestasi. Rehellisyys ja avun hakeminen ovat jo alku parempaan suuntaan.
Muistisairauteen sairastuneen henkilön muuttunut käyttäytyminen saattaa todellakin haastaa läheisen välit sairastuneeseen. Lukiessani kirjoitustasi mietin, että oletteko läheisinä saaneet riittävästi tietoa muistisairauksista. Haasteellinen käyttäytyminen liittyy lähes poikkeuksetta sairauden johonkin vaiheeseen. Silloin on hyvä ymmärtää sairauden vaikutus ihmiseen. Ihminen on sama sairauden takana, mutta käyttäytymisen muutos on osa sairauden oiretta. Läheisen olisi hyvä pystyä eriyttämään nämä kaksi asiaa toisistaan, sairastunut ei halua olla esimerkiksi ilkeä. Sairaudesta johtuva estottomuus tai normiton käyttäytyminen saattavat aiheuttaa käytöksen. Toisaalta usein taustalla on sairastuneen kokema tunne siitä, että häntä ei olla kuultu tai ei kuunnella, hänen mielipidettään ei kysytä tai hänen reviiriänsä ei kunnioiteta. Takana saattaa olla myös se, että sairastunut henkilö pitää kiukun kohteena olevaa henkilöä jonakin toisena henkilönä ja yllättäen myös menneisyyden käsittelemättä jääneet asiat voivat ns. nostaa päätään. Jos yksi neuvo pitäisi antaa, niin se olisi muistisairaan kohtaaminen. Muistisairas on erityisen herkkä aistimaan tunnetiloja ja sanattomia viestejä. Mitä luulet, auttaisiko teitä se, että yrittäisit jatkossa panostaa erityisesti läsnäolevaan kohtaamiseen? Muistiliiton sivuilla on hyviä vinkkejä kohtaamiseen. Muistisairaus vaikuttaa vuorovaikutukseen-opasta sekä Kohdaten-opasta suosittelen myös lämpimästi. Jos sinulla on mahdollisuutta tutustua TunteVa-menetelmään (tai Validaatio-menetelmään), TunteVa on suomalainen versio validaatiosta. TunteVassa mennään mukaan muistisairaan maailmaan, se on siis vastakohta ennen vallalla olleelle "realitettiterapialle". Jos esimerkiksi tuntuu että tietyistä asioista syntyy aina riitaa, kannattaakin heittäytyä kyselemään lisää asiasta, jolloin muistisairaalle ensinnäkin tulee tunne, että hänen asioista ollaan kiinnostuneita. Lisäksi tämä tarjoaa muistisairaalle tien tarinan tuottamiselle ja kertomiselle, mutta se myös vähentää mahdollista ahdistusta. Kannattaa suosia keskustelunaiheissa mummillesi tärkeitä aiheita ja asioita hänen elämänhistoriastaan. Tässä on yksi video, joka suunnattu hoitajille, mutta samat asiat pätevät läheisiin.
Ja on myös hyvä muistaa, että koskaan ei ole liian myöhäistä pyytää anteeksi. Muistisairauteen sairastununeelle, kuten keiden tahansa kahden ihmisen välillä anteeksipyyntö saatta olla avain moneen lukkoon. Ja tarvittaessa kannattaa rohkeasti pyytää lisää ulkopuolista apua jos se on tarpeen.
Toivottavasti näistä vinkeistä on teille apua ja toivotaan että saat tähän lisää vastauksia ja mahdollisesti lisää näkökulmia.
Voimaannuttavaa kesän aikaa teille. Yst. terv. Mailis H. / Muistiliitto
Hei Kabriel92, laitan vielä tähän muutaman vinkin, joka unohtui laittaa tuohon edelliseen. Muistiliitto ylläpitää tukipuhelimia, joista voi aina tarvittaessa hakea ja saada tukea. Muistineuvo-tukipuhelin tarjoaa muistialan ammattilaisten antamaa neuvontaa ja ohjausta muistisairauden kaikissa vaiheissa. Sinne voi soittaa niin sairastunut kuin läheinen.
Vertaislinja-tukipuhelin tarjoaa vertaistukea muistisairaan läheisille, siellä vastaajina, kuuntelevan korvan tarjoaa entiset muistisairaan omaishoitajat ja läheiset.
Löydät kyseiset palvelut täältä.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
moikka Kabriel,
Rekisteröidyin itse tänne tukinettiin, koska olen tosi surullinen ennen läheiseksi kokemani sukulaisen käytöksestä sen jälkeen kun muistisairaus paheni. Autoin häntä vilpittömässä mielessä, vaikka en koskaan häntä minään hengenheimolaisena pitänyt. Autoin häntä muun muassa terveyskeskuskäynneillä ja olin ainoa sukulainen, joka tajusi järjestää hänelle muistitutkimukset. Pian diagnoosin jälkeen meille tuli erimielisyyttä pienehköstä asiasta ja hän sanoi, että "olet ollut minun elämässäni tarpeeksi". Kävelin ovesta ulos emmekä ole sen jälkeen olleet yhteydessä. Muut sukulaiset mukaan lukien omat lapseni, pitävät nyt huolta tästä ihmisestä, olen jäänyt ulkopuoliseksi.
Meidän välit olivat alun perinkin viileät, silti autoin häntä. Teidänkin tilanteessa varmaan paras ratkaisu olisi, jos voisitte asua muualla.