Äiti näkee varkaita kotona
Hei,
Äitini kokee että kotona käy varkaita joka kerta kun hän käy esim. kaupassa tai viemässä roskia. Useimmiten varkaat ovat sukulaisia, siskoja/veljiä. Tilanne on pahentunut viimeisen vuoden aikana huomattavasti, ja nyt hän tuntee itse turvattomuuden tunnetta yölläkin vaikka kaikki ovet ovat lukossa jne. Hän on vaihtanut lukot jo kertaalleen ja ei anna kenellekään kodinavaimia, koska annamme ne kuulemma varkaille.
En saa häntä lähtemään tutkimuksiin, koska hän ei itse myönnä muistiongelmia. Syyttää minua, kun en usko että kotona varkaita käy ja monesti käy niin ettei vastaa enää puheluihini.
Fyysisesti hän voi muuten suht hyvin (83v) eli tilanne on hankala kun en saa häntä millään keinoilla muistitesteihin.
Nyt kokeilen asennuttaa kotiin turvakameran, jonka hän on myös hyväksynyt, koska tällä tavalla pystyy näkemään ”varkaat”. Ehkä tämä tuo hänelle hieman turvallisuuden tunnetta, kun näkee että kotona ei olla käyty. Täten itsekin voin etänä tarkistaa että hänellä kaikki hyvin.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia, mietteitä asiasta. Tiedän että tämä tilanne tulee vain pahentumaan.
T:AnuLiisa
Hei, voimia vaikeaan tilanteeseen. Vainoharhaisuutta voi aiheuttaa myös esim. virtsatien tulehdus, epäsopiva lääkitys tai hoitamaton mielenterveyden häiriö. Suostuisiko äitisi lähtemään yleislääkärin vastaanotolle vai kieltäytyykö hän kaikesta avusta?
Onko äidin nykyinen asuinpaikka kaikin tavoin turvallinen? Esimerkiksi meteli rappukäytävässä voi paisua mielessä varkaiden touhuksi.
Ehdottaisin myös, että muutaman kerran yrittäisit myötäelää varaskertomuksessa ja sitten siirtää keskustelun pikkuhiljaa positiivisempiin asioihin. Muistisairas ihminen kaipaa ymmärrystä tunteilleen, vaikka ajatukset niiden takana eivät olisikaan järkeviä. Tietenkin tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Meillä tilanne samankaltainen. Tein huoli-ilmoituksen koska en saanut äitiä lääkäriin. Sitä kautta tuli " kutsu" lääkäriin ja homma alkoi rullaamaan. Yritti ensin että ajat perutaan. Mutta sanoin että niitä ei voi perua tai tulee vaikeuksia. Homma meillä alkumetreillä ja tulee olemaan kovat ajat veikaan. Onneksi löysin tämä sivuston. Vertaistuki on tärkeää
Hei,
löysin vanhan keskustelunne, kun etsin omaan tilanteeseeni vertaistukea. Äitini kotona käy myös varkaita, joihin minä perheineen tai sisareni perheineen ollaan syyllisiä äitini mielestä. Meillä ei ole koskaan ollut edes avaimia hänen kotiin, mutta jostain olemme ne nyt teettäneet hänen mielestään. Ikävintä tässä, että hän kokee että yritämme kuulemma tehdä hänet nyt hulluksi käymällä jotain tavaroita siirtelemässä hänen poissaollessaan.
Olen huolenpitosoiton tehnyt ja nyt odotan, miten sen kanssa päästään eteenpäin. Äitini on jossain muistitutkimuksissa käynyt ja nyt odottaa muistipolille pääsyä. odottavan aika on kyllä raskas. Miten teillä muilla on asiat edenneet?
Tämä on niin tuttua, mieheni joka sairastaa Alzheimeriä myös epäilee että omat lapset ja lapsenlapset vievät hänen vaatteita, suuttuu kun kiistän väitteet.
Olen huomannut ettei kannata väitellä vastaan. Jaksamista sinulle ja perheellesi 🌹
Meillä myös tilanne jossa äiti jäi yksin asumaan isän kuoltua. Muistisairaus tutkimukset alkuvaiheessa mutta oireita ollut jo monta vuotta. Nyt tämä varkaiden vierailu talossa öisin ja hänen poissa ollessa on ottanut vallan äidin käytöksessä. Hän puhuu siitä joka kerta kun soitellaan tai käydään. Valvoo yöt, torkkuu päivät. Syyttää perhettä, sukulaisia varkaiksi eikä hallitse itseään raivon puuskissa.
Miten tämmöiset tilanteet yleensä päättyy, vai loppuuko se koskaan? Ollaan aika neuvottomia asian kanssa...
Äitini tilanne päättyi lopulta siten kun kotihoito laittoi paperit menemään hoitokotipaikkaa varten. Se rumpa kesti vajaa 4kk ja silloin helpotti itselläni. Kotihoidossa sai juuri sitä mitä tarvitsi, ruokaa oikeaan aikaan, saunavuorot, oman huoneen tavaroineen, oikeat lääkkeet. Tiesin että hän oli ns. turvassa vaikka ei sinne hoitopaikkaan olisi halunnut mennä. Vietiin huijaten. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, sain järkyttävät raivarit naamalleni ja pahaa teki. Itkien lähdin hoitopaikasta, mutta taisi olla helpotusitku.
Tämä hoitopaikka oli kuin lottovoitto itselleni henkisen ja fyysisen terveyden takia ja pelastus äidilleni. Tätä on vaikea selittää ihmisille jotka eivät ole samassa tilanteessa. Yhteistyöllä kotihoidon ja terveyskeskuksen lääkärin kanssa tämä järjestyi vaikka kesti. Äiti eli hoitokodissa vain vuoden verran jolloin helpotti hänelläkin. jaksamia kaikille, jotka tämän lukevat. Elämä jatkuu.