Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Ihmeellä meni eilen puolikas tbl nielulle. Ei ainakaan löytynyt mistään vaikka taskulampun kanssa tarkastelin. Aamun puolikas taisi tulla oksennuksessa ulos. Illalla olisi toinen puolikas, kokeilen tblantopihtejä, jos vahingossa menisi. Varmaan kaikki kissaihmiset tietää, ettei ole kaikkein helpoin lääkittävä. Mutta vain viisi päivää, josko onnistuisi. Oireet katosi kuin taikaiskusta?! Mutta jatkan kuurin loppuun.
Huuhtelin hiukan eilisiä kuria autosta. Raidallinen varmaan tuli, mutta auto pestään ja vahataan ensi viikolla. En vain kehtaa kovin rapaisena sinne viedä.
Lunta tulee pikkuisina pöllähdyksinä ja maan pinnassa saattaa olla paikoin jäätä. Vihaan tätä loppumatonta talvea niin kauheasti, että se syö jo voimia.
Ihana aurinko tänään pakkasyön jälkeen. Linnut jaksaa iloita ja laulaa vaikka kevät ottikin takapakkia.
Koitin taas siivoilla lintujen ruokintapaikkaa, joka on ikuisuushomma..mutta niin oli jäässä varjossa, etten saanut kuin kassillisen kuovittua. Minulla on siellä pahvi ison jätesäkin sisällä ollut, että hiukkasen helpottaisi siivoamista, mutta niin oli reunat jään alla, etten saanut millään pois. Jos joka päivä pikkuisen siivoaa, niin täytyyhän sen joskus loppua. Linnut heti rähjäämässä syreenissä, vaikka eivät enää käy syömässä ja en ole aikoihin vienyt siemeniä. Tikka käy rasvapötköä hakkaamassa, annan sen olla, kunnes ei saa enää irti mitään.
Tuli taas marketissa paha mieli kenkiä kokeillessa, kun ei sitten mitkään istu minun jalkaani. Kai pitää vaan tyytyä crockseihin. Ostin uusia kukkaruukkujakin ja löytyi kaktusmultaa. Ei siis mitään tekosyytä lykätä viherkasvien mullanvaihtoa.
On alakuloinen olo, kun posti toi eilen suru-uutisen. Rouva, joka oli huonekaverina kuntoutuksessa kanssani oli nukkunut pois kesken sydämen pallolaajennuksen. Me molemmat olimme silloin käyneet todella lähellä kuolemaa ja olimme jonkinlaisia ihmeitä. Siitä saakka pidimme yhteyttä postikorteilla, kirjeillä. Ihmettelin, kun ei tullut pääsiäiskorttia..Sain selityksen eilen. Hänen tyttärensä kirjoitti minulla koskettavan kirjeen ja kertoi tapahtuneesta. Itku siinä karkasi. Hän oli selvinnyt niin suurista ja sitten perus rutiinileikkaus kävi kohtaloksi.
Räntää tuiskuttanut koko aamun, hyi. Tauno, original ja pojat kähistelevät syreenillä ajankulukseen. Kauniita ovat katsella. Talitintti vetää jo pitkää kaavaa. Ja yksi joutsen oli jätetty porukoista, kun kauheasti huuteli minnekkä menitte?!
Nyt on melkein kaikki kukat uudessa mullassa. Kuuletteko, kuinka tyytyväisinä ähisevät?
Huolet pois ja kukka rintaan.. Martta on näyttäytynyt. Katti siis. Oli ihan oikeasti huoli, ettei vaan kukaan ole tehnyt mitään tai haukka vienyt. Heavenkin näki, kun Martta makoili keskellä tietä. Ei uskaltanut tulla lintujen ruokintapaikalle, kun Taunot kähistelee siinä. On sen verran iso armeija, ettei arvaa mennä lähelle.
Pikkuisen nakertelin lunta. Se on kanssa loppumaton urakka. Yöllä aina sen verran pakastaa, että hangen pinnalle tulee kova pinta. Alla sitten aivan hötyä. Sen verran hyvä asia, että saan hyötyliikuntaa edes siinä. Pakko astman takia välillä hetki istua ja tasata hengitystä.
Painajaisten kanssa taas aamuyön painiskelin. Ahdistavia unia.
Kaunis, mutta tuulenpuuskainen päivä. Urakka jatkuu varmaan hautaan saakka. Mutta tekee hyvää, kun näkee tulosta töistään.
Järkyttävät kolotukset iski yöllä ja piti ottaa tbl ja istua sängyn reunalla, kun ei vaan pystynyt olemaan makuuasennossa. Mutta ihan yleiseen vointiin tuo pakkoulkoiluni tekee hyvää. En ehdi niin miettiä surujani. Painajaisia taas aamuyöllä.
Heaven ei yhtään viihtynyt ulkona, kun tuuli niin kovasti. Martta on palannut joka päiväiseen elämään. Kyllä minulla olikin ikävä.
Peippo on saapunut. Ja mikä huikeinta, ANSA! Taunon rouva.. Vein ranskanleivän murusia tarjolle ja vähän siemeniä, mutta eikös tintit ne huomanneet ja söivät.
Taas maa masentavan valkoinen. Märkää loskaa, joka varmaan sulaa pois vielä tänään. Ainakin toivon niin. Loppuviikoksihan on luvattu vallan lämpimiä päiviä. Varmaan uskallan kesärenkaat vaihdattaa alle huollon yhteydessä. Tietty minun tuurilla tulee vuosisadan takatalvi.
Taunot säälittää, kun värjöttelevät syreenissä surkeina. Orava alkaa pikkuhiljaa muuttua ruskeaksi.
Pikku Melluska kävi eilen tapaamassa lenkillä. Kaunis nuori nainen. Niin paljon virtaa, että oksat pois. Tykkään, vaikka kissaihminen olenkin.
Markettiin oli tullut suloisia kissanvaljaita, mutta vain kokoa s ja m. Ei taida mahtua Heavenille.
Eilen oli pitkästä aikaa oksennuspäivä. Sitten tippui verensokerit. Mutta, kun ei saa mitään pysymään sisällä, ennenkuin on oksentanut vatsan aivan tyhjäksi. Ei edes tuoremehua. Oli siinä jo todella huono olo. Sitten sain puolikkaan banaania pysymään sisällä. Ja otin siripirin. Se nosti sokerit normaalille tasolle. Aamulla hiukkasen teki pahaa, oli varmaan taas laskenut yön aikana, mutta aamupala pysyi sisällä. Pikkuisen sellainen voimaton olo koko päivän. Koitin kahteen kertaan lunta nakertaa, mutta on märkää ja painavaa. Ei siinä mahda mitään.
Auto haettiin aamulla ja varmaan kohta palautetaan. Pitää aina toivoa, ettei löydy mitään ja että menee läpi katsastuksesta.
Meni läpi katsastus, ei mitään vikaa ollut. Ja niin olivat hyväksi käsinpesseet ja vahanneet, että peilailin kuvaani kyljestä. Ystävä tuumasi, jotta muistinko kysyä kerro, kerro kuvastin ken on maassa kaunehin...No turha kysyäkään, sehän on Heaven tietysti.
Muistilaput alkaa pikkuhiljaa loppua. Mutta varmaan keksin uusia tilalle. Yhä on kysymättä ne labrojen tulokset, mutta jospa käyn tiskillä.
Väsyttää aivan kaikki. Lisääntynyt valoisuus ei tunnu ollenkaan hyvältä. Ja ei minun lumikasani hupene minnekkään vaikka päivittäin itseni kipeäksi raadan. Se ei varjon puolella sula, kun yöllä vielä pakastaa. Sinitiaisilla kovaa pesänrakennusta meneillään. Kovin aikaisessa.
Nyt on urakka 95% valmis, mutta kunto taitaa vaatia nyt päivien lepoa. Ei huonosti silti, kun katsoo kädenjälkeään. Haudoilla oli lumet sulaneet ja kävin kynttilät laittamassa lyhtyihin.
Jos nyt ottaisi viikonloppu vapaan.
Martta tuli tosi lähelle, ennenkuin huomasi Heavenin tuolilla. Heaven vaan tuhahti, että sinäkö vain..Martta lähti karkuun.
Pikkuisen aamulla nakertelin lunta. Nyt alkoi sitten lepo loppuviikonlopuksi. Hyvä, että olin aamusella, nyt siellä huudatetaan moottorisahaa ja se kamala, millä ikinä käykään bensiinillä tms haisee niin kauheasti, etten pysty olemaan ulkona. Muuten olisikin niin kaunis ilma istua kuistilla ja kuunnella, kuinka linnut laulaa.
Ei viihtynyt Heavenkaan, herkempi kuulo kuin minulla niin häiritsi.
Aikalailla väsyttää ja kolottaa joka paikasta, mutta sitähän tämä elämä on. Pitäisi dosetti täyttää, on varmaan yksi tympeimistä hommista.
Ehdin jo miettiä, mitä nyt teen, kun lumille ei mahda enää mitään. Onneksi välähti, että voin alkaa haravoida tuolla puutarhan puolella. Siellä on risuja poikineen. Haravointi on haasteellista, kun en saa vartta kunnolla pysymään kourassa. Pitää taas roudarinteipillä vetää kiinni.
Uskomatonta, että kohta ollaan Vapussa. Vasta oli joulu. Eka kesä Masterin poismenon jälkeen. Aina tulee itku, ei vaan mahda mitään.
Prinsessa Heaven aukaisi kevään ja lähti ekaa kertaa kuistilta. Meni laatoitukselle maate aurinkoon ja hamusi ruohon korsia. Eukko kulta. Ja nyt sitten alkaa ilmat kylmentyä ja muuttua sateiseksi.
Koko aamu on mennyt ulkona touhutessa. En ole haravaan kerinnyt edes tarttua. En käsitä, kuinka lintujen ruokapaikalta tulee enenmän kuin tuplasti roskaa, kun ajattelee minkä verran olen sinne siemeniä vienyt? Tänäänkin korjasin neljä muovipussia, jotka lähti helposti. Osan päällä vielä jäätä. Enpähän ehdi niin paljon uppoutua suruun Masterista, kun koitan touhuta itseni kipeäksi.
Kauheasti saanut aikaan tänä aamuna. Ja mikä tärkeintä voitin kammoni tankkausta kohtaan. Siis toki osaan tankata, mutta vierastan tätä nk automaatille ensin pankkikortilla maksat ja sitten tankkaat. Se ei tahdo mennä päähän. Johtuu ihan vaan jännityksestä. Tyhmää, kun se kuitenkin aina onnistuu. Ja korvalehteen sain uuden reijän..korvakorulle siis, kun oli mennyt umpeen mokoma.
Olisikohan laulurastas, kun niin komeita lurituksia laskettelee. Ihanaa kuunnella, kun muuten niin hiljaista. Heavenkin nukahti tuolilleen ulkoilulla.
Taas tuli suurta surua. Eilen kuulin, että Heavenin prinssi oli kuollut 2 vikkoa ennen pääsiäistä. Minulle ei vaan asiaa haluttu kertoa. Vaikka kertoja tiesi, kuinka kaivattiin ja rakastettiin. Ja ihmeteltiin, miksi hylkäsi meidät kaikkien vuosien jälkeen. En tiedä miksi kuoli? Auttaisi surutyössä saada hiukan oikeaa tietoa. Ei tarvitsisi miettiä, olisiko saanut elää kauenmmin, jos vaan olisin päästänyt sisälle meille. Olen vakaasti sitä mieltä, että jos lemmikillä on onnellinen ja hyvä koti, se ei hae turvaa muualta.