Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
Ei tullut sapiskaa. HIukkasen lääkitystä rukattiin. Suotta taas jännitin.
Ompas outoa, kun ulkona sai laittaa fleecen päälle, kun ulkoili kattien kanssa. +14 tuulella. Vaan eipäs ollut hiki.
Eeros katti oli odottamassa, kun tulin hoitsulta. Ihanaa nähdä pitkästä aikaa. On kyllä sellainen helmi koko katti, että oksat pois. Martan kanssa puheltiin. Martta aivan hullaantui, kun näki Masterin. No, siinä on kyllä sellainen könsikäs, ettei ihme, että Martan sydän vipattaa extraa. Eerokselle Master sähähti. Ei ollut kuitenkaan vaaratilanne ollenkaan.
Ja, ette kyllä usko?! Nyt tikkamammalla oli toinenkin poikanen mukana. Eli kaksi poikasta joiden suuhun vuorotellen laittoi ruokaa. Toinen iso kuin mikä, tämä toinen mamman kokoinen. Näyttäisi linnuilla olleen onnistunut pesintä tänä vuonna. Ostin lisää siemensekoitusta, taisi olla kaupan viimeinen pussi..Saavatpahan kaikki paremman lähdön maailmalle. Ja minulle heidän seuraamisensa on parasta terapiaa.
Onnistuin itse poistamaan oman kirjoitukseni eilen...en enää muista mitä kirjoitin?
Varmaan oikaisin tikkajuttuani. Kyseessä ei ole kaksi poikasta vaan yksi, jota molemmat vanhenmat vuorotellen syöttävät. Minun mokani, pahoittelen lukijat!
Eilen tuli poikasiili jo ennen klo 14 syömään ja meni 2 whiskaspussia kerralla. Illalla tuli tyttönen syömään ja aamulla oli Kitekat purkki vetäisty ja lautanen niin roskainen, että oli siilien jäljiltä.
Onneksi harakat ei ole vielä huomanneet ruokintaa ja pysyneet poissa. Koitan lautasen työntää oksan varjoon.
Huomenna pitäisi alkaa yksi iso juttu, mutta pitäisi sataa kaatamalla. Näinköhän alkaa? Koitin omalta puoleltani helpottaa aloittamista ja riisua turhaa sälää. Meni henki aivan tukkoon. Kerrankos sitä.
Tuli työmiehet luvattuun aikaan ja ovat pakertaneet tuolla kaatosateessa. Ihan säälittää.
Päivä tuntuu aivan kauhean pitkältä, kun ei oikein voi olla kuten normaalisti. Pari päivää saattaa tässä hurahtaa, mutta sitten on taas hyvä elellä. Sade hiukan liiankin herkässä, ukkoskuuroja oletan? Ja koleaa.
Alkaa maalinkatku aiheuttaa päänsärkyä ja pienoista pahoinvointia, mutta eiköhän tästä elossa selvitä.
Pieni päiväjumppa, kun kantoi 8 säkkiä pisuhiekkaa autotallin edestä, jonne postin kuljetus jätti ne luvalla. Toivottavasti ei mamma itse saa pisua hiekkaan, jos ei kelpaakkaan.
Kaksi siiliä meillä käy joka ilta. Ihania otuksia.
Heavenilla kävi haukkuvieras eilen. Ihastuttava kohtaaminen. Kumpikaaan osapuoli ei tainnut olla varma, mikä se toinen on, samankokoisia. Sitten, kun Heaven meni sisälle niin kovasti odotti, että eikö kaveri tullutkaan sisälle? Katsoi minua silmiin ja YH YH! Ja kauhea kehrääminen. Tänään odotellut vierasta takaisin. Pitää kutsua oikein sisälle, kunhan remppamiehet saa urakan valmiiksi. Ja varmistaa, ettei Master muista olevansa mies talossa ja ala ärjymään.
Taitaa olla päivä ilman sadetta? Koputetaan puuta, kuitenkin mustia pilviä kertyy taivaalle.
Minun toinen siili ei ole enää pikkusiili. Vetäisi purkillisen Kitekatia. Oletan, että oli siili/siilit, koska lautanen oli aivan mullassa. Taisi odotella minua taas pensaan alla, kun menin ruokaa viemään, oli niin pikana lautasella.
Meinasipas ottaa eukolle kerrasta ohraleipä viime yönä. Heräsin outoon oloon ja siihen, että Heaven tavallista kovemmin paineli rinnan päällä. En meinannut ymmärtää miksi niin outo olo? Keksin mitata verensokerin, jonka kuvittelin olevan tosi ylhäällä, koska söin korvapuustia suht myöhään. Onneksi mittasin 2.8 oli arvo. Ei tullut mieleen tuoremehua juoda, koitin suklaata ja keksiä mutustaa. Varmaan se nousi siitä, kun sain nukahdettua ja Heaven tuli hoitamaan minua. Tälläistä. Viime päivät olleet niin stressaavia, että varmaan sekin vaikuttaa.
Nyt on hommat tehty valmiiksi. Ja viimestely minulla. Verhot jo ripustin kuistille ja kannoin kalusteet. Rikkaruohohommia varmaan hautaan saakka. Mutta niin on veto pois, että saa odottaa huomiseen.
Tunsin taas edesmenneen läsnäolon ja partaveden tuoksun. Oli ylpeä lopputuloksesta. Ei tarvinnut arvuutella kuka oli läsnä.
Illalla kävin viemässä lisää ruokaa siilille ja kun olin palaamassa sisälle kuului outo ääni. Ajattelin, että verhotanko putoaa? Ei pudonnut ja meinasin jatkaa matkaa sisälle kun uudelleen sama ääni. Kuinkas ollakkaan siilihän se siellä nurkassa koitti lasin läpi pois kuistilta. Ei ymmärtänyt miksi ei pääse vaikka näkee läpi. Istahdin seuraksi puhelemaan hänelle ja kohta löytyikin oikea aukko jatkaa matkaa. Oli aikamoisen iso siili, crocksini kokoinen. Pitää muistaa varoa, kun menee ulos, ettei astu päälle, jos Iikka kylässä.
Kovin pysyttelee ilma sateisena. Eilen tuli oikein raekuuro. Se oli isoja rakeita. Peltikatto helisi.
Tänään on saanut taas sormet kurkussa oksentaa, kun on niin kuvottava olo. Olisiko, ettei mikrovalmis kaalilaatikko sopinut vatsalleni? Ikävä olo.
Mukavan lämmin vaihteeksi. Sain aika kasan rikkaruohohommia tehtyä. Eli täysi kottikärryllinen. Yksi osa taas jäi, kun on niin järkyttävä käärmepelko. Ajattelin, josko tämä lämpö saa ne liikehtimään. Pakko saada sekin tehtyä, vaivaa niin mieltä.
En tiedä onko nämä sateet huuhtoneet loputkin siitepölyt alas ja nyt sitten meni henkeen oikein kunnolla. Aivan piti läähättää ja kun vielä pää alaspäin pitkän aikaa, niin huimasikin. Huono kunto, ei mahda mitään.
Kyllä satoi eilen vettä urakalla. Kävi jo mielessä, että mahdetaanko aamulla olla joen matkassa koko tupa. Nyt onneksi sateetonta, toistaiseksi.
Oli hupaisaa, kun äsken Heavenin kanssa ulkoiltiin ja juttelen aina kovasti hänelle, kun tykkää. Niin eikös kohta tulla kipitä meidän pienin siili meitä kohti. Tunnistaa, että tämä ääni tuo aina ruokaa tarjolle. Meni odottamaan ruokapaikkaan, kun hain Whiskasta tarjolle. Heaven ei häntä huomannut, kun hiukkasen torkkui.
Masterhan yksi vuosi teki oikein läheltä tuttavuutta siiliin. Oli valjaissa, tiukasti hallinnassa. Kumpaakin kiinnosti, että mikäs tuo toinen onkaan.
Olen taas nukkunut todella huonosti. Olisiko se, että päivällä olen ottanut energiajuomaa, kun ei oikein ole puhtia emännässä?!
Eilen Masterilla oli niin kauhea kohtaus, ettei ole ennen ollut. Olin varma, ettei tästä selvitä enää. Annoin vähän lisää lääkettä ja illalla oli jo oma itsensä. Googlailin ja kaikki ne oireet kuuluvat sairauteen. Minua pelotti aivan kauheasti. En varmaan ole koskaan ennen pelännyt niin paljon. Koitin jo hädissäni rukoilla, kun en keksinyt enää muuta. Taisin tulla kuulluksi, koska myöhemmin Master oli täysin oma itsensä taas.
Varmaan stressi maalareista ja heidän seiniin kolauttelusta ja oma virittynyt mielialani vaikutti Masteriin ja laukaisi sitten kohtauksen.
Eilen, kun oltiin Heavenin kanssa ulkona siili tuli kysymään saisiko muonaa?
Illenmalla isompi siili lötkötti lautasella/kertakäyttölautanen ja mutusti kaikessa rauhassa..pikku siili pomppi raivosta ja piti kauheaa mökkälää. Ei auttanut, kuin hakea toinen lautanen toiseen paikkaan, että riita loppuisi. Eilen meni 3 tölkkiä Kitekatia. Tänään ei ole vielä näkynyt, pitäähän niiden sulatella syömäänsä..Kurkin välillä ikkunasta, josko ruokamiehet saapuneet..
Ei muuten kelpaa siileille se halvempi ruoka. Näin molemmat lautasilla, mutta aamulla oli ruuat syömättä. Jopas ovat kulinaristeja. Pitänee sekoittaa parempaa ja sitä halvempaa ruokaa keskenään, että saan halvenmatkin purkit syötettyä. Pikkuinen epäilys oli jo ostaessa, että näinköhän kelpaa. Ei tuoksu yhtä hyvältä, kuin Whiskas.
Olen jotenkin ylivirittyneessä tilassa. Odotan jotakin pahaa tapahtuvaksi. En osaa sanoa, että minullekko vai Suomessa yleensä? Maailmallako? Joka päivähän jotakin pahaa sattuu. On veitsi-iskuja jne kammottavaa. Lähelläni nuorehko perheenisä puhui niin kovaa puhelimessa, että pakosta kuulin..tarvitsee hauleja aseeseen, Lapualaisia.. Tiedän, että kulkee hirvimetsällä ja varmaan karhumetsällä, mutta eihän niiden metsästysaika vielä ole. On todella sympaattinen ja miellyttävä mies, mutta kun olen tässä mielentilassa niin näen peikkoja joka puun takana. Asia, joka myös yllätti on se, että vankilamielisairaalasta pääsee lomalle, vaikka on syyllinen hengen viemiseen. En tunne kaikkia yksityiskohtia, mutta mielessäni saavat pelkoa aikaan. Liian lähellä.
Mikä ajaa ihmisen pahoihin tekoihin? Vaikka minulla kuinka paha ja ahdistunut olo, niin ei ole käynyt mielessä purkaa sitä tuntemattomiin. Turvattomuus taitaa olla Suomessakin vahva sana nykyään.
Eilen illalla selvisi se asia minulle mistä alitajunta varoitti. Ei ollut mitään kauhean vakavaa, mutta pahan mielen ja sellaisen missä minun oikeuteni tunteen herätti. Soittelin asiasta tänään ja eipä siinä heistä mitään outoa. Hm..ei se siitä, ettenkö voisi asiaa samantien hoitaa vaan on periaate siitä, kuinka asioiden pitää olla. Otan tuollaisen liian syvästi.
Onneksi ei ollut tuon kamalampaa eikä ketään ulkopuolista uhannut. Eipä uhannut minuakaan muulla kuin ajatuksella eikö perhana yksikään asia kohdallani mene kuten pitää mennä?!
Kaunis päivä, lämminkin.
Eeros prinssi ulkoili minun ja Heavenin kanssa. Martta hiukan myöhästyi. Master ei vielä ole halunnut ulos, mutta pääsee heti.
Eilen kävi Haukku katsomassa Heavenia. Pitelin tiukasti sylissä ja tassut kourassa. Haukku oli todella riehakkaalla tuulella ja ei käynyt varmaan mielessä, että Heaven on katti. Sitten, kun nuuhkaisi hännästä alkoi whiskybasso Heavenilla. Oikeasti se murina tuli kuin tynnyrin pohjasta. Syvää. Vein heti sisälle ja oli sitten polleata kattia kaikki karvat pystyssä. Hyvä ystävyys siitä vielä kasvaa.
Minun sydän vielä särkyy Eeros katin kanssa. Varmasti kotiväki taas reissussa ja naapuri luvannut katsoa Eeroksen perään. Joo-o, kerran huudetaan ja jos ei ole välittömästi paikalla se on siinä. Kyllä katti tarkenee yön ulkona ja metsästää ruokaa. Näin täällä maalla ajatellaan. Kuinka Eeros odottaa kuistilla aamu7 nälkäisenä? En minä voi olla antamatta ruokaa, kun on kuitenkin kuin osa minun perhettäni. Ollut koko elonsa ajan. Rakastan kuin omaansa ja haluaisin ottaa sisälle. Mutta ongelma on siinä, ettei varmaan enää palaisi oikeaan kotiinsa, kun meillä olisi kavereita, leikkikaluja, ruokaa koko ajan tarjolla. Saisi rakkautta ja huomiota. Sitä Eeros kaipaa aivan selkeästi. Minulla sitä riittäisi, mutta en minä kuitenkaan voi omia toisten kattia.
Särkee vaan sydäntä, kun noin mahtava, kiltti ja nöyrä katti tulee hakemaan minulta rakkautta ja huomiota. Kun ei se katille juttelu maksa yhtään mitään.
Illalla iski yksi salama, joka iski todella lähelle. Jyrähti samalla. Tuntui ihan jalkojen alla lattiassa se salaman voima. Oikein suhahti rätisten. HYI! Pelkään ukkosta ja etenkin salamointia. Taitaa olla luvassa tänäänkin samaa. Kerää jo pilviä ja ilma jotenkin hautova. Heaven oli ennen salamaa rauhaton, mutta rauhottui siitä. Masteri ei silmää räpäyttänyt vaikka ikkuna oli unityynyn lähellä auki ja varmaan kuului minua paremmin.
Tänään on ollut huimausta aikalailla. Mietin jo pitääkö lähteä tk, mutta eipä ne siellä muuta kuin tarkkailisi ja kotiin laittaisi
Olen huomannut itselle taas kasvavan sellinen korona-ahdistus ja pelko uudesta aallosta. Ihmiset niin huolettomia nykyään. Kaikki varovaisuus unohdettu.