Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille. Pikkuisen sataa vettä, mutta toivottavasti äitien sydämissä paistaa rakkauden aurinko.

Eilen tuli sitten kaksi siiliä yhtäaikaa lautaselle. Ensin tönittiin ja nuhjattiin. Kiroiltiin ja pahoitettiin mieltä, mutta lopulta kaikki hyvin ja kylki kyljessä syötiin. Ihanaa, että kaksi. Toivotaan, että olisivat pari. Martta kattikin kävi syömässä heidän jälkeensä. En minä raski pois ajaa. Tuli itselle jo paha mieli, kun pirun silmistä puhun. Kaunis tyttö.

Ja oli sitten Euroviisut. Katsoin Suomen esitykseen saakka. Häpesin silmät päästäni, kun tuollaista Suomi kuvaa viedään mukamas hauskuuden nimissä. En oikein innostu Euroviisu musiikista. Ukrainasta pidin ja Irlanti oli raikas tuulahdus normiviisujen maailmassa. En ole vielä kuullut voittajaa. Pitänee googlata ja katsoa. Kuunnella.

Nyt pelataan lätkää. Leijonat vastaan Britit.

En ole alkuunkaan Maanantai ihminen. Se on kaikista päivistä vihoviimeisin ja en vaan m einaa millään käynnistyä viikkoon. Onneksi edes ilma lämpesi ja aurinkoinen välillä hymyilee.

Hyvin meni lätkä eilen. 8-0. Nyt en sitten muista kuka kohta meitä vastaan pelaa, vaikka äsken katsoin. Norja tai Tanska. Toivotaan yhtä mainiota virettä Leijonille.

Raitapaita katti on jo monta kertaa tänään seikkaillut pihalla. Saattaapi ajatella Pierren asuvan meillä ja etsii häntä tappelukaveriksi. Siili tuli vasta kymppi uutisten jälkeen. En nähnyt kuin toisen. Martta katti söi oman osansa lautaselta. En minä raski pois ajaa. Minua rupesi painamaan se, että kun aina Martan silmiä sanon pirunsilmiksi.. Eihän ole yhtään mukavasti minulta. Eipä omissa silmissäkään ole kehumista. Minkäs Martta ressu silmilleen mahtaa. Kaunis tyttö.

Jopas kannatti viedät verhot narulle kuivumaan. Tuli iso vesisade. No, toki olivat märkiä ennestään. Nyt paistaa jo aurinko, tuurilla kuivuvat vielä tänään.

Olin jalkahoitajalla. Ja heti tuntuu käveleminen parenmalta. Laittaa lähetteen jalkaterapeutille, josko saisin hyvät pohjalliset kenkiin.

Eilen sitten yksi maali Norjalta pääsi meidän verkkoihin, mutta reilusti voitettiin kuitenkin.

Kävin tkssa, kun olin, niin erikseen kiittämässä hoitajaa joka piikeillä paransi järkyttävän ishiakseni. Pitkään mietin kehtaanko..suomalainen ei helposti kiitoksia jakele. Narista ja valittaa me kyllä osataan. Tykkäsi hoitaja kiitoksista. Sanoi, ettei ole ennen kukaan käynyt kiittämässä jälkeenkin päin. No, hitsi. Mietin sitä niin kauan, että oli pakko itseään kuunnella ja tehdä se. Tuli itsellekin hyvä mieli.

On se vaan niin, että kun lopulta tuli kevät niin koittaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman tehdä. Tuntuu kyllä kokonaisvaltaisena kipuna kropassa. Miksi sitä onkin niin jumittunut siihen, että kun tavataan tehdä näin ja näin..? Onko se niin perhanan tärkeää, jos terveys kärsii?

Pierreä ei ole näkynyt pariin päivään. On jo ukkoa ikävä. En tiedä kuka syö siilin ruuat? Meinaa itse siilejä ei näy eikä lautanen ole niin roskainen. No, jonkun maha täynnä. Harakoiden varmaan.

Kirjosieppo uros kävi pesää katsomassa. Ei taida vielä mikään olla varattuna. Käki ei ole vielä saapunut. Eikä västäräkki, joka joka vuosi pesii tällä kujalla ja tiellä kulkee eestaas.

Siili oli illalla ja kauheaa kiirettä pitäen kiikutin ruuan ja kävi jo maistamassa, mutta säikähti minua ja lähti karkuun kipittämään. Palasi sitten myöhään onneksi. Sitä ennen kerkesin tapella harakoiden kanssa syöntioikeudesta. Ne on niin paksuja ettei pääse lentämään. Ja niin suunnattoman kieroja. Ei auta vaikka kuinka kolistat ikkunaan. Pitää juosta ulos mutta siinä vaiheessa jo nokittu nokka täyteen lautaselta. Ja sitten tuli Pierrekin syömään. Kyllä siitä jäi siilille ruokaa. En tiedä minkä keksisi harakoitten suhteen. En minä koko iltaa voi vieressä vahtia. Ja kun jo valmiiksi pitää tarkkailla milloin siili tulee, että saa ruokaa.

Aamulla Martta kissa piteli pihalla vielä liikkuvaa hiirtä. Hyi kauhistus. Mutta söi koko hiiren, yöks. Kävin tarkistamassanurmikon ettei kidu missään. Onhan se kissojen juttu pyydystää hiiriä ja syödä niitä, mutta kun itsellä aina ollut sisäkissa, joka toki ulkoilee valjaissa. Syö purkkiruokia jne. Jotenkin kävi mielessä, että oliko Martalla nälkä, kun sen söi? Joo, ompas taas kiinnostavaa ja viihdyttävää tekstiä.

Ostin orvokit kuistin laatikkoon. Tuo ne iloa kuitenkin. Yhden petunia amppelinkin ostin. Kun oli kevättä rinnassa. Koitin kylvää uutta nurmikkoa ja että otti jo valmiiksi kiepään selkään. Se on sitten Toffe kissan syytä, jos ei korsikaan nouse kun hän oli minulla piällysmiehenä. Kuulosti hassulta se kissojen ääni linnuille. Master ja Heaven ei koskaan pitäneet sitä ääntä. Kai he ajattelivat, ettei tarvitse. Ovat perhettä kuten aina painotin.

Sääsket ovat jo heränneet. Muutenhan kesä olisikin paratiisi. Taisi aamulla radio sanoa, että Utsjoella alkoi yötön yö. Vai miten se nyt meni. Ei tainnut noin olla?

Kohta pelataan lätkää Itävaltaa vastaan. En sitten yhtään muista miten ollaan pärjätty niitä vastaan?

Häpeällisen huonoa lätkää Leijonilta. Viime sekunnilla Itävalta teki voittomaalin. Onneksi oli tuoretta lakritsia suurempaan pettymykseen. Ilta meni harakoiden kanssa tapellessa. Kyllä ovat ahneita ja kieroja paskiaisia. Hain jo kiukuissani lautasen pois, kun ei siiliä näkynyt. Myöhemmin vein takaisin ja keskityin uhkailemaan harakoita niin jokin karvainen tuntui paljaita takareisiä vasten. Meinasi oikeasti housuun tulla, kiitos lakritsin. Ei ollut vaara Pierre vaan puski. En tiedä mistä ilmestyi.

Hain hänelle parempaa ruokaa ja sitten lähti oletettuun kotiinsa päin. Pääsin sisälle niin oli siili syömässä. Ja kun hän oli syönyt ilmestyi Martta syömään. No kaikilla masu täynnä.

Kyllä on selkä kipeä eilisestä kyyristelystä. Ja vaikka söin aamupalan nii ennen ruokaa alkoi sokerit kyykätä. En ensin tunnistanut mikä  hätänä. Alkoi värinänä ja sitte meni kaikki voimat. Kaksin käsin sai tähdätä haarukkaa suuhun. Tosi kauan meni ennenkuin alkoi taas normalisoitua ja uskalsin lähteä vakio Perjantai kierrolleni lisättynä apteekilla ja boonuksena pehmiksen ostin. Tämän kesän ekan. Kyllä maistui hyvältä. Ensi viikolla ilmat taas kylmenee. Kuinka mones takatalvi lienee? Olisi vaikka mitä hommia, mutta nyt ei eukko kyllä jaksa.

Nyt ei meinannut millään käynnistyä aamu. Piti lähteä kastelemaan orvokit hautausmaalla. Onneksi oli vesipullo mukana, kun ei srk vieläkään avannut vesipisteitä. Moni kävijä kiroili samaa.

Sitten multalastin kävin hakemassa. 4 säkkiä. Perhana, että otti jo valmiiksi kipeään selkään. Nyt sitten olen potenut sohvalla. Ei maha meinaa kestää enää buranaa, mutta kun ei auta panadol. Eikä kipugeelit.

Lopetan lautasen viemistä siilille, jos en erikseen huomaa hänen olevan odottamassa. Koko illan tappelin harakoitten kanssa. Aina vaan hakivat yhden lisää joukkoonsa. Niillä tähystyspaikka isojen mäntyjen latvassa niin huomaavat heti, kun käyn lautasen viemässä vaikka kuinka koitin myöhempään viedä.

Kirjosieppo alkoi pesiä ruokintapaikan männyn pönttöön. Emäntä vei isoa kortta joka ei mahtunut aukosta. Katkesi kun aikansa kiskoi. Mukavaa seurata heidän elämäänsä. Pahuksen Toffe koitti vaania oravaa. Ajoin pois. Täytyy oppia ettei niihin koske, jos haluaa ystävyyttämme jatkaa..

Sitä niin tiesi, ettei Leijonat voita Kanadaa, mutta ne kaksi maalia heti alussa Leijonilta nostatti toivon, että hemmetti mehän pärjätäänkin. Vaan kuinka taas kävikään.

Pikkuisen viileämpi päivä ja meni aivan pilveen. Sade olisi niin toivottua, kun luonto niin kuiva, että pölisee. Ei nouse matoja hyönteisyöjille.

Mieli taas niin matala. Eilen aivan yhtäkkiä näin vieressäni rollaattorin. Ojensin kättäni koskeakseni, mutta eihän siinä ollut mitään. En tiedä mistä ihmeestä tuokin tuli.

Ystäväni on kissojensa kanssa näyttelyssä tänään. Toivotaan onnea matkaan. On uusimman tulokkaan ihan eka näyttely.

Kyllä ei hampaita naurata nämä kevätsäät. Yhdessä yössä takaisin kylmyyteen. Tai alkoi se jo illalla lämpötila laskea. +9 kiitos hyytävän tuulen. Villasukat jalassa, kun muka sisälläkin palelee. Eihän tämän pitäisi kestää kuin pari päivää, mutta silti.

Eilen satoi varmaan kymmenen pisaraa. Sen verran, että luonto hetken tuoksui keväältä. Ei noin pieni sade missään tuntunut. Luonto niin tarvitsisi vettä.

Pierre kävi illalla. Ei ole minua unohtanut. Hassu sähisi ja ärisi kun oven aukaisin. Olisiko ollut unessa tuolissaan ja säikähtänyt. Heti tuli puskemaan, kun tunnisti.

Kyllä tuli palkintoja näyttelyssä, mutta en ole vielä kuullut enenpää. Oli varmaan raskas reissu kun ajomatkaakin aikalailla.

Tänään Leijonat sitten taitaa tippua mitalipelien ulkopuolelle. En jaksa uskoa voittoon. Niin monta tappiota jo alla.

Kolmannessa erässä alkoi Leijonat herätä kunnolla. Se yksi meidän hylätty maali jäi kirvelemään. Puusilmä tuomarit näkee erilailla. Mutta tasapuolista, koska myös yksi Tanskan meille tekemä maali hylättiin. En kyllä tajua enää kiemuroita, että pelaammeko me mahdollisesti mitaleista vai neljännestä paikasta? Tänään Sveitsi vastassa. Eikö me olla niille jo hävitty kerran? No, illalla pitää katsoa ja kiroilla.

Pikkuisen lämpeni, mutta kylmä tuuli. Pierre kävi jo katsomassa. Oli hiukan säikky, varmaan joku ajanut pois tontiltaan.

Päiväunet meni aivan kauheaksi painajaiseksi. Tunnistin kauhun kyllä kirjasta jota juuri luin. Pikkuisen muunneltuna, mutta varmaan aiheuttajana. Kaikkea sitä lukeekin. Jotenkin ajattelen, että jos olen kirjan kotiin tuonut kirjastosta täytyy sille edes mahdollisuus antaa. Ja saada idea miksi kirjan murhaaja teki niin makaaberin murhan.

Jotenkin koko ajan kaikki voimat aivan nollissa. En tiedä mikä minua vaivaa. Oravat käy kovasti syömässä, kun on vielä heille pähkinärouhetta tarjolla. Siilejä ei ole näkynyt ja en vie harakoille lautasta tarjolle. Yksi orava on saanut poikaset. Luulen yhden nähneeni. Oli suht pieni ja aivan ruskea. Muissa yhä harmaata suht paljon,

Kiroilin niin paljon, että katsoin vain kaksi erää. Eihän se lopulta ollut tärkeää, kun jo tiedettiin, että päästiin välieriin. Siihen se sitten jääkin, kun Ruotsi vastassa. Ja jos Mikke sikaili itselleen pelikieltoa, niin aina vaan heikkenee mahdollisuudet. On se kumma, että taas yksi meidän maali hylättiin?

Siilikin kävi pitkästä aikaa. Olikin iso nälkä ja Martta sitten söi loput. Ehti siinä välissä jo harakka apajalle.Ne on niin vihoviimeisiä rosvoja.

Marketissa kävin ja ostin toisen kukka-amppelin. Ulkoilkoon päivät, yöt vielä varmistelen. Taivas lupaavan pilvessä ja olisi luvassa mahdollisia sadekuuroja. Yöllä tai aamuyöllä oli pikkuisen ripassut vettä. Mutta kuin nuppineula heinäsuovassa tässä kirotussa kuivuudessa.

Ihan kauhea ikävä Masteria ja Heavenia. Aina on ajatukset heissä. Ajattelin nurmikonkin tekevän surutyötä, kun ei kasva tuohon, missä Heaven aina ulkoili.

Tiedän, ei saisi rutista kun aurinko paistaa. Varjossa +24 jo nyt. Mutta kun luonto niin tarvitsisi sadetta. Oikeaa kunnon tuntien kaatosadetta. Mitä kuuroissa tulee, on kuin suolasirottmella aavikkoon vettä antaisi.

Siili tuli illalla. Ei niin kauheasti minua pelästynyt. Lähti kauenmaksi, mutta oli lautasella kun olin sisällä. Koitan puhella aina, että jos oppisi yhdistämään ääneni ruokailuun. On vielä suht nuori yksilö.

Kyllä sitä näkee ja kokee vaikka mitä. Minulla vielä omaa saamattomuuttani roikkuu tarjolla lintujen rasvatanko puussa. Nuori tikka on siihen tykästynyt. Mutta samassa puussa pesii kirjosieppo. En olisi uskonut, jos en itse olisi kuullut sieppojen sähisevän hyökätessään puolison kanssa siksakkia tikan kimppuun. Se oli aikamoista. Tikka ei käynyt pöntössä lähelläkään, mutta turvasivat kunniakkaasti pesäänsä. Ja tikka lähti. Osalle oravista tekevät saman. Kaksoset niin villejä aina vaan niin se ärsyttää sieppoja.

Toffe on käynyt jo kahdesti marisemassa. On reppa niin huomionkipeä. Pikkuisen kampasin turkkiaan. Kauheasti lähti irtokarvaa. Ei huolehdi kotiväkensä. Pierre kävi jo puoli seiskalta. Hänen turkki niin hyväkuntoinen.

Käytin omaista silmänpohjakuvauksissa. Ja kävin kysymässä joko saisi meidän kesäpoika Roopen kotiin hotellista. Siis ruohorobon. Alkuviikosta tulee. Ne harvat paikat, missä nurmikko noussut on jo suht pitkää. Yleensä Roope aktivoi ruohon kasvamaan.

Kyllä taas oli aamupainajaisessa käärmeitä. Joku minua kiusasi niillä. Olivat pieniä käärmeitä. Hyi. Ei ollutkaan niitä pitkään aikaan.

Meinasi ottaa ohraleipä. Tallin vesi katkaistiin talveksi, ettei putket jäädy. Vipu on helvetillisessä paikassa. Kun en meinaa päästä polvilleni. Saatikka ylös siitä. Kun ei aina kehtaa soittaa putkimies noin pienessä asiassa. No, tuli vettä kraanasta tallissa. Heh, hetken ainakin. Huomenna kampaajalle. Pitää taas koittaa näyttää normaalilta ja hallita small talk..

Teki kummasti mieli lätkähäviön jälkeen mennä ulos hakata nyrkeillä rintaansa ja kiroilla niin, että tienoo kaikuu. Häviön ja täysikuun piikkiin. Oli kyllä niin kyseenalainen jäähy jatkoajalla, että herää kysymys kenen puolella mukamas puolueettomat puusilmä tuomarit olivatkaan? No, minkäs teet katkera kalkki vain nieltävä.

Ompas hellettä pukannut koko päivän. Turhaa haaveilla pesevänsä auton, kun joka paikka pölisee kauheasti. Ja vaikka vesi tulee letkuun se tulee samaan aikaan myös hanasta. Koitin soittaa tutulle asentajalle, mutta on leikkauksessa. Pitänee soittaa Maanantaina jollekulle toiselle. Ainahan elämässä jotakin hankalaa pitää olla.

Siili kävi illalla, mutta ei oikein Whiskas maittanut? Vai onko minulla kilpaileva ruokkija? Harakat kyllä kävi joka välissä. Googlasin, että pelkäävät heijastavaa pintaa. No nyt on yksi kokeeksi viritetty. En usko estävän.

Kampaajalla meni muutama tunti. Sitten kävin kirppis kysymässä ottavatko lahjoituksia vielä. Mattoja ja astioita? Kyllä vaan. Ensi viikolla siis lasti sinne. Ja tänne.

Tulisi nyt vettä. Ei taida yltää meille saakka. Pahus. Maa niin tarvitsisi.

Eilen satoi. Maa kastui ainakin hiukkasen. Pahin kriisi vältetty. Olisi saanut sataa paljon enenmänkin, mutta olen kiitollinen vähästäkin.

Pierre ressun sade kasteli. Kuivattiin turkkia ja sitten otti komistusunet tuolissaan. Toivottavasti meni yöksi kotiin. Ei ole tänään näkynyt vielä.

On ihan pilvessä taivas eikä kauhean lämminkään ole, kun jo tottui porotukseen. Huomenna varmaan taas lämpenee.

Että olen ollut väsynyt koko aamupäivän. Mutta päiväunet toi heti painajaisia.

Siili kävi illalla. Oli vähän myöhässä, kun Pierre syreenistä kuittasi kaikki viestit. Heti kohta saapui, kun Pierre katosi.

Aika alakuloinen olo, ei meinaa piristyä yhtään.

Alkaa muistua taas mieleen miksi se kesäaika ei olekaan yhtä herkkua. Ai miksi? Kun en tajua miksi nämä nykylapset huutaa koko ajan? Tai miksi niitä pitää ajeluttaa mönkijällä? Tai, että ekaluokkalainen saa paahtaa eestaas pienellä monkeymopolla..ja semitä ikinä polttoaineena käyttääkään saa näillä lämpöisillä astmakohtauksen käryllään. Ja iltaisin tuntuu, että kuolen sisälläkin ilmastoinnista tulevaan grillimakkaran käryyn. Olisikin ihan tavismakkara, mutta on joku kitkerä vivahde tuoksusta ja tulee päänsärkyä. Kuitenkin taajaman ulkopuolellakin asuinalueet suht lähellä toisiaan.

Nurmikko kasvoi kohisten sateen jälkeen. Niiltä paikoin, kuin kasvoi. Huomenna pitäisi robotin tulla hotellista. Olisi sata ja yksi asiaa hoidettavana ensi viikolla. Kun vaan löytyisi se energia, että jaksaisi toimia. Kun on elämänhalu totaalisesti hukassa.