Yhä olen aikalailla hukassa tämän sivuston kanssa ja en löydä ihmisiä, joiden kirjoituksia luin. Kaunis ilma ulkona, tuulee kuitenkin. Kukkiin vaihdoin vähän multia ja sain kateille tilattua eläinlääkärin. En sitä, jonka lomalta paluuta odottelin kk kaupalla. Maanantaina soitin, niin vastaajassa oli viesti, että sairaslomalla, toistaiseksi..Otti pannuun kunnolla, koska olisin voinut viedä katit jo aikoja sitten toiselle eläinlääkärille. No, Torstaina mennään rokotuksille ja Masterin peukkukyntä tarkistamaan, joka kasvanut ihon alle ja en uskalla epävarmoilla kourillani leikata, kun ukko kiskoo käpälää pois..Äänestämässäkin pitäisi käydä, ennakkona. Ei ole epäilyä puolueesta.
Laittaako kukaan rairuohoja pääsiäseksi? Antakaa hyviä vinkkejä kuinka saisin nousemaan paria kortta enenmän?
dahliakukka kirjoitti:
Äidin pieni prinsessa, rakas ja niin viisas Heaven muutti tänään lääkärin piikistä sateenkaarisillalle. Munuaiset eivät vaan jaksaneet enää rauhoituspiikkiä Perjantaina ja olo huononi. Niin raskas päätös, mutta en minä anna rakkaan kärsiä.Silmät ovat turvonneet itkemisestä umpeen. Kuljen vain tyhjissä huoneissa etsimässä Heavenia. Koitin korjata pois tavaransa, mutta oliko se viisas päätös?
Heaven R.I. P 18.12 2023 melkein 19v iässä.
Otan osaa suruusi. Voimia sinulle. 💛
Ystäväni menetti eilen nuoren kissansa tiiviistä hoidosta huolimatta.
Muistosanat hänen kissalleen lohduttavat ehkä sinuakin surussa.
Minä saatan sinut pehmeään lehtoon, kissoille varattuun ikuiseen kehtoon.
Tuuditan uneen kuin pehmoiseen lumeen.
Silitän kerran, itken kesäsateen verran.
Ihan kaikesta kiitän, muistot lohdutukseksi elämäni kirjaan liitän.
Kiitoksia teille kaikille. Suru on aivan pohjaton
Otan osaa suruusi.
Minäkin menetin kissani pari kuukautta sitten ja olen kissoistasi täällä lukenut.
Voi Irma, kiitos. Suru on niin pohjaton. En haluaisi joulua. Haluaisin vaan nukkua pois.
Eilen illalla tuntui, että sydän ei vaan kestä, että se repeää ulos rinnasta. Ovelle koputettiin ja siellä oli kukkalähetti. Itkin jo, kun luin pakettiin kirjoitetun viestikortin. Surukukkasia Heavenin kuoleman johdosta. Rakkailta ystäviltä ja tukijoilta, Heavenin ja Masterin kasvattajaperheeltä. Niin kaunis kimppu. Putosin vaan polvilleni lattialle ja itkin. Se tuli isoina ryöppyinä, loputonta surua. Samalla se kosketti niin syvälle. Ne valitut sanat. Heaven syntyi keskosena. Ainoana elävänä selvinneenä pentuna. Master isälle ja suloiselle äidille.
En minä löydä sanoja. Nyt pelkään jokaista puhelimen kilausta, ilmoitusta, että Heaven on valmis palaamaan kotiin krematoriosta. Se suru repii lopullisesti.
Minä niin yritän jatkaa elämää. Mutta ei tästä tule mitään. Tarvitsisin niin rauhoittavia, mutta tk hyvin niuhasti uusii reseptiä. Enkä halua koskaan enää joutua selittämään suruani, kissan kuoleman takia. Silloin ensinmäisen kissani kuoltua päivystävä psykka sanoi, että minun täytyy olla humalassa, koska suren kissan kuolemaa. Koitan selvitä puolikkaalla tbl, että lääkkeet riittäisi pahimman ylitse.
Pierre, Pee ymmärtää suruni. Heavenin prinssi. Istun usein kuistilla hänen seuranaan ja annan kyynelten vaan tulla. Kun te kaikki näkisitte, kuinka Pee minua katsoo ja tökkii suurella päällään, lohduttaakseen. Sanokaa vaan, ettei hän ole Masterin uudelleensyntymä...aivan varmasti on. Ainoa mikä minulla on jäljellä. Hänkään ei ole omani. En voi ottaa sisälle, koska hänellä on koti jossain lähellä. En voi omia toisten kissaa.
Linnuilleni koitan antaa hyvän joulun ja olen heille varannut kaikkea herkkua. Kolme närheä viihtyy pihalla. Tiedän, että ovat pesärosvoja jne. Mutta niin kauniita ja tuovat minulle edes hieman iloa.
Kävin jo aamulla hautausmaalla, kun aattona siellä tungosta. Onneksi oli lapio mukana. Sai aikamoisesti kaivaa lunta, että pääsi lähelle hautakiveä sytyttämään lyhdyt. Sytytin sinne lyhdyn Heavenillekin. Kotona palaa montakin kynttilää.
Pee on kauhean alakuloinen. Tuntuu pahalta, kun ihan kiepillä makaa tuolissaan. Olen pitänyt seuraa muutaman kerran, mutta en tarkene koko ajan istua. Ei varmaan taas pääse kotiinsa. Aamulla kävi yrittämässä takaisin, kun oli täällä ollut, mutta palasi sitten tänne. Haluaisin niin ottaa sisälle, mutta, kun ei ole minun kissa. Ja tiedän, ettei koskaan palaisi enää omaan kotiinsa.
Yhä vaan itkettää. Sydämestä puristaa. Heaven pienoinen, äidillä ikävä.
Hyvää Joulua jokaiselle kanssakokijalle, lukijalle, tukijalle ja tietenkin ylläpidon väelle.
Pitää varoittaa heti alkuun, ettei kannata lukea pidenmälle, ettei saa pahaa tai surullista mieltä. Mutta minuun sattuu niin kauheasti, että haluan sanoa tämän ääneen. Eilen tuli viesti krematoriosta, että Heaven olisi valmis, tulenko hakemaan? Suru vyöryi yli pään, hukutti alleen. Olin eläinlääkärillä valinnut paperiin, että toimitetaan kotiin. Lähetti toi Masterin samasta paikasta aienmin, kun hänen tiensä loppui. Niin kunnioittavasti. Osaanotti suruuni. Viestin tämän takaisinpäin, kun kyseessä kuitenkin sama paikka. Putosin lattialle kun jalat petti vastauksesta. Nakkaan postipojille! Että minun pieni Heaven seikkailisi jakelukeskuksessa postinjakajien matkassa? Missä kunnioitus? Luulin, että sydän halkeaa. En olisi voinut lähetä auton rattiin oudolle reitille rauhoittavaa veressä. Lopulta tuli teksti, että laittaa lähetillä, tulee varmaan Torstaina. Minua painaa syyllisyys, etten kykene lähtemään hakemaan. Suru repii. En meinaa nähdä turvonneilla silmilläni.
En koskaan olisi kuvitellut eläinkrematorion kohtelevan surevaa tällä tavoin. Jouluna.
Kun ei vaan meinaa millään jaksaa.
Samaan aikaan Pierre ressu, jouluaattona, kiepillä tuolissaan. Niin apeana. Koitin leikittää, harjata. Siitä piti, koska alkoi leipomaan tassuillaan. Mutta Jouluaattona ei kotonaan? Onneksi ei ole kylmä. Annoin uuden viltin lahjaksi. Ja banaanilelun, mutta joko häntä ei ole koskaan leikitetty tai kissanminttu ei toimi. Ei toiminut Heaveniin eikä Masteriinkaan. Mutta edesmennyt Eeros sekosi niin, että kuolasi sitä.
Kumpa tämä elämäni päättyisi, on vaan liian raskasta.
Sydän on niin raskas surusta. Vaikeaa aamulla saada itseään nousemaan sängystä.
Itkin läpi Raskasta Joulua konsertin. Master ja Heaven aina katsoivat kanssani. Masterin muutettua sateenkaarelle Heaven jakoi sen kanssani. Nyt kaikki vaan kaatui päälle.
Eilen alkuyöstä alkoi kuulua tuttuja ääniä. Kuinka keinutuolista hypättiin lattialle, kynsien rapinaa parketilla.. Heavenin sielu on palannut kotiinsa. Tuhkat saapuvat Torstaina sanoi krematorion pitäjä. Minulla niin vahva tunne, että saapuu huomenna. Minun pakko mennä asioille aamulla. Kumpa älyäisivät soittaa.
Suru on tehnyt pesän sydämeeni. Ei mikään lumisade pese sitä pois.
Joulu on ohitse. Suru vaan teki kodin.
Niin harmaa päivä ulkona. Vai katsonko kaikkea vaan surun läpi? Ei ole vielä kuulunut lähetystä, mutta on päivää jäljellä. Aivan kauhean huono yö oli.
Minä odotan, odotan.. Ei kuulu lähettiä.
Eilen 14.20 tuli lähetti ja toi Heavenin. Nyrpeä nuori nainen nakkasi paketin kouraani, vaikka tiesi mistä paketti. Nyt on minun pieni prinsessani kotona. Kauniissa maatuvassa pussissa, jossa hänen nimensä ja vuosiluvut. 19v olisi täyttänyt Helmikuun viimeinen päivä.
Olen itkenyt varmaan koko yön. Ja yhä itkettää. Eikö kyyneleet lopu koskaan? Suru laantuu ajan kanssa kauniinmaksi, ettei revi ja kirvele tällä tavoin, mutta kun nyt pitäisi selvitä päivistä. Sytytin kaikki mahdolliset kynttilät. Sisällä en voi oikeita kynttilöitä astman takia polttaa. Mutta Heaven tietää, että äidin sydämessä palaa se kaikkein kirkkain ja lämmittävin kynttilä.
Tätäkö se elämä on? Eilen saapui koomareissun paperit sairaalasta, jossa suurin työ tehtiin. Siis potilastietoni, jotka pyysin, koska en vieläkään ole tietoinen mitä kaikkea tapahtui. En kykene niitä lukemaan. En nyt, ehkä myöhemmin.
-10 pakkanen ulkona. Hieman valoisampaa, kuin aikoihin. Taitaa aurinko hieman näyttäytyä. Ei tunnu hyvältä, kun sydän on niin raskas surusta, että hengittäminenkin koskee.
Pierre tuli ja vähän harjattiin turkkia. Leipoi tassuillaan ja aivan pientä kehräystä karkasi. Pieni ukko kulta.