Jaana, eikös me kaikki saada kirjoittaa tänne juuri niin paljon, kun tunnemme tarvetta? Minäkin ajattelin omassa ketjussa vieväni tilaa muilta ja kun en kirjoita pettämisestä enkä anteeksiantamisesta, niin tunsin hetken, etten edes kuulu tänne sivustolle. Mutta lukijoita minulla näyttää olevan, vaikka harva mitään vastaa minulle. Elän omannäköistäni elämää omien pelkojeni, näkyjeni ja äänieni kanssa ja kun apua ei ole saatavissa, niin ainakin täällä saan huutaa kaiken ääneen. Siinähän lukijat sitten ihmettelevät tajuaakohan tuo, kuinka hullu olenkaan... Siis jatka Jaana kirjoittelua juuri niin paljon kuin haluat, se ei ole keneltäkään poissa. Päin vastoin ehkä kokemuksesi antavat jollekin jotakin vastauksia, joiden kanssa pähkäilee omassa elämässään. Ja on paljon ihmisiä, jotka ei uskalla edes tänne kirjoittaa, kun pelkää leimautuvansa. Täällä sivustolla ylläpito pitää meitä hyvässä huomassa. Valoa päivääsi toivoo Dahliakukka ja hullut katit Masterpiece ja Heavenley. Jou!

Voih dahliankukka sinä olet varmaan sydämmellinen nainen. Itsestäni en voi sanoa samaa.
Minun ääneni ovat kait tarttuvia, koska naapurinikin voivat niitä kuulla, ainakin minulle tuli
semmoinen tunne että ne kuiskivat muidenkin korviin. Tulos on se että minut otetaan huomioon paremmin, kuten naapurini, käytöksestä voin päätellä, kuunnellessani äänieni
kommentteja, siitä päästä. En yhtään ihmettele että olen ylilihava, kun minulla on ääneni.😍

Voi Jaana, aika kaukana sydämellisestä, mutta koitan kohdella ihmisiä kuten toivoisin heidän kohtelevan minua. Ja eläimet minulle helpompia kohdattavia, kuin ihmiset. Koska eläimet ei välitä rooleistani, näysitäni, äänistä tms vaan ottavat minut juuri tälläisenä kuin olen. Eläimet ei kiusaa, puhu paskaa selän takana tai pistä nimiini asioita, joita en todellakaan ole tehnyt. Eivätkä puukota selkään. Eläimillä on aikaa minulle aina ja he eivät jätä vastaamatta, kun hädän hetkellä tarvitsisin inhimillistä kosketusta. Tälläisen ihmisen minusta on tehnyt kaikki minulle tapahtuneet asiat. Vähemmän täydellisen, mutta satavarman siitä, etten koskaan aliarvioi toisen pahaa oloa.🙂🌻

dahliakukka
Millaisia näkyjä sinulla on? Onko ne hahmoja vaiko maisemia? Minulla on molempia,
Maisemat ovat kivoja ja rauhoittavia, uppoutuessaan johonkin näkyyn, sitä menettää
olemassa olevasta minuudestaan aina suuren osan sille näyllensä, tulee sen hahmon
kaltaiseksi jonka kuvittelee kävelleen tuolla maisemassa. Peloittavaa huomata miten
häviäväinen on ihminen, joskus onnistun vielä lyömään käteni lävitse itsestäni, niinkuin
jotkut jotka kokeilivat olenko minä siinä. Näkyillään, hyvät jatkot.

Jaana, tänään iski viimeisin mitensennytkuvaisin...asia päähän. Tiesin, että oli Aerosmithin kappaleesta kyse, mutta en keksinyt mitä Steven Tyler laulaa. Näytti ihan tutulta musiikkivideolta, joka on olemassa. Youtubesta löytyikin. Aerosmith Pink. Ja sitten aukesi kesken kaiken viljapelto, jonka keskeltä käveli nuori Eddie Furlong, näyttelijä käsissään syvän viininpunaisia ruusuja. En siis käsitä yhtään mistä mieleni näitä lätkii päähäni. Kuuntelin Aerosmithin videon, mutta ei auennut mitään, Eddie Furlong oli iltapäivälehdissä...mutta mitä ne päässäni tekee. On vahva tunne, että pitäisi ymmärtää... en ole vielä ymmärtänyt sitä kuollut tangokuningas Sauli Lehtonen näkyäkään, vaiika kaksi näkyä hänestä. Jos joisin voisi olla juoppohulluutta, enkä niin kauheasti lääkkeitäkään syö, että pitäisi moisia nähdä. Olen varmaan vaan hullu? Onneksi en vaarallinen hullu kuitenkaan. Muutama kerta minua on johdatettu tekemään jotain..ostamaan katukatti bob kirja, violetit höyhenkorvikset..olen vaistonnut edesmenneen partavettä jne. Ja sitten on se koomamaailma missä kävin..se oli helvetti...näitten kanssa vaan elettävä.

Hei dahliakukka.
Oletko yrittänyt hyväksyä näkysi? Katsoa mitä näet ja aistia mitä aistit? Se on joskus peloittavaa, mutta tekee hyvää. Minä kuin saan näyn maisemasta voin usein tuntea
jopa ilman muuttuvan, jos näyssäni sataa kuulen sateen äänet, pisaroiden tippuvan taivalta,
joskus jopa ilman näkyjä kuulen sateen äänet, vaikka ei sataisi. Ja hajut ovat sellaisia myös.

Jaana, minulla on kauhea tarve ymmärtää näkyjäni. MIksi juuri minulle ja mitä ne odottavat minun tekevän? Minähän en tunne näkyjeni kohteita ollenkaan, eivätkä he mitenkään kuulu arkeeni. Siksi ihmetyttää. Mutta samalla jossakin sisälläni on varmuus, että ne selittyvät vielä. Sauli, no niin unohdin sukunimen, kun en ole muutenkaan haka tangokuninkaallisissa, näky hellitti toisella kertaa hiukan, kun minulle näytettiin tai tavallaan koin sen hetken itse, millaisena hetkenä hänen henkensä vienyt hirvikolari tapahtui. Se oli niin selkeä, tälläinen ilma, tälläinen paikka..näin sinä Sauli kuolit. Autossa kanssani oli kaksi muuta ihmistä ja he eivät olleet huomanneet minussa mitään. Näyn jälkeen minua paleli, aivan kuin jotakin olisi lähtenyt minusta. Se on pelottavaakin, ja kun kukaan ei osaa selittää. Lääkärit sanovat vilkas mielikuvitus? Mutta mistä ihmeestä minun mielikuvitus olisi Saulinkin tempaissut näkyyni, kun en edes muistanut kuka hän oli. Joku sanoi minulle, että kun olin koomassa todella 1 prosentin päässä kuolemasta, niin minun sieluni olisi jäänyt avoimeksi kanavaksi ja ottaisi vastaan nyt muita sieluja, joilla matka ei ole edennyt vaan jäänyt välitilaan... Enpä tiedä, tavallaan uskon tuohon, mutta tulee niin The Crow fiilikset, että kylmät väreet juoksee. Kuka osaa määrittää mikä on todellinen kokemus ja mikä mielikuvitusta? Ja miksi mielikuvitus toisi juuri tuollaisia asioita minulle? Koitin olla jopa yhteydessä yhteen, en nyt nimeä, ihmiseen, joka uskoo voivansa lukea ihmisiä, heidän sielua ja edellisiä elämiään. Ja on kirjoittanut kirjoja, pitänyt luentoja, maalannut jne...viestiä laittaessani minulla oli väkevä tunne, että, jos hän on AITO hän vastaa...no eipä ole vastausta kuulunut.

Hei dahliakukka.
On hyvä että kyselet itseltäsi aistimuksiesti todenperäisyyttä, mutta aina ei voi olla oikeassa,
kuin minulle kerran tuli tunne että halusin vettä satavan taivaalta, menin ulos ja sanoin ääneen että voi kuin vettä sataisi taivaalta, ja todella vettä alkoi satamaan taivaalta, minä
kauhistuin ja sanoin ääneen voi kuin vettä ei sataisi taivaalta, ja vettä ei kohta enää satanut,
sanoin ääneen että älä sinä tee aina niinkuin minä sanon, se ei tee minulle hyvää.
Yhden toisen kerran kuin salama iski minuun taivaalta, katsoin taivaalle ja huusin onko sinulla jotain asiaa, uskomattominta on se ettei se tunnu edes mahdolliselta.☺️❤️
On olemassa ihmisiä jotka herkistyvät yliluonnollisille ilmiöille, ehkä sinäkin olet sellainen.☺️❤️

Entäs, jos kuitenkin olen vaan hullu, mutta en itse tajua sitä? Niin herkkä ainakin, etten soisi tätä kenellekkään.

Hei dahliakukka.
Sinä saat olla niin hullu olet. Se että on herkkyyttä ei ole silti sinusta pois, ja kysymyksiä
voit asetella niinkuin haluat. En tarkoittanut ruveta parantamaan sinua. Tästä tuli itselleni vain huonompi olo, jotenkin kuin yrittäisi saada äänensä kaikumaan kummallisesti ajatuksiaan joita ajattelee, ihankuin joku huutelisi niitä ääneen kaikuvassa paikassa.🤨

Jaana-pienoinen, et sinä sanonut mitään pahaa. Minä itse olen pahin tuomari itselleni. Nyt on menossa aika huono ajanjakso minulla henkisesti, mutta et ole sanonut mitään pahaa. Pahoittelen, jos annoin ymmärtää niin. Olet suuri lahja elämässäni, kun olen sinulle ja kauttasi koko nettiyhteisölle saanut aukaistua mieleni peikkoja ja kertaakaan et ole tuominnut etkä nollannut. Tälläistä vertaistuen pitääkin olla. Tiedän monen minua lukeneen kauhistelleen, että kuinka tuo ei ole jo pakkopaidassa suljetulla osastolla..noo, ei ne huoli minua sinne...

Höpö Höpö dahliakukka.
Et sinä niin sairaalta minusta kuulosta. Oletko ajatellut osallistua moniäänisten live-ryhmään? Siellä on hyvin etäisiä ihmisiä kyselemässä selviytymiskeinojasi? Ne live-ryhmät
on kokemus sinänsä, siellä on muutamia moniäänisiä ja sitten yhteyden ottajia, viimeksi
siitä tuli ihan kammottava kokemus, saa nähdä miten nyt käy.

Kiitos Jaana. Minä olen hirveän hidas kirjoittamaan ja en chatissa kykene kirjoittamaan ja seuraamaan samalla keskustelua. Joku voisi vielä luulla minua leuhkaksi, kun en huomaisi vastata tai huomioida. Se on liian nopea maailma minulle. Siksi koitan tyytyä näin kirjoittelemaan.

Hei dahliakukka.
Se oli ihan kiva live-ryhmä, se moniäänisten live-ryhmä, minäkin tunnen jääväni vähän
alakynteen siellä, tahti on kova, mutta sain ihan mukavasti vastauksi. Tällä kertaa selvisin
jopa hengissä siitä, ja ei ollut kauheasti morkkista vaikka osallistuinkin siihen. Se on kait
taas 2 viikon kuluttua.☺️❤️

Mukavaa, että tunsit sen hyväksi paikaksi. Se varmaan tarkoituskin. Minulla jo tämä tavallinen kirjoittaminen pahaa, kun tiedän tiettyjen pahojen ihmisten urkkivan täältä kirjoituksiani ja olen sitten kuullut juoruja itsestäni. Kertoo aika paljon noiden ihmisten luonteesta mässäillä toisen pahalla ololla. Mutta jos heidän elämänsä saa nautintoa tuosta niin siitä vaan. Tiedän, etteivät ole sivustolaisia. Oma sukulainenkin käy täällä minua lukemassa. Yhdisteli tapahtumia ja luonnettani. Täällä sivustolla saa olla oma itsensä, kenenkään loukkaaamatta. Turvassa.