Kun lääkkeistä ei ole apua
Ajattelin kirjoitella tänne kun tuntuu että kukaan ei ymmärrä mua, kliseisesti sanottuna. Oon kuullu ja nähny harhoja lapsesta (n. 12v) asti. Oon nyt 31. Monia eri lääkkeitä kokeiltu, mistään ei apua. Psykoosiakaan se ei kuulemma ole. Itse epäilin joskus skitsoaffektiivista, mutta tuntuu et lääkärikään ei tiedä mistä mun harhat (ja lääkkeiden tehottomuus) johtuu. Oon tosi väsynyt harhoihin, varsinkin kun ne on vaan yksi oirekuva muiden oireiden joukossa. En meinaa uskaltaa lähteä yksin mihinkään harhojen takia. Enkä olla yksin missää, edes kotona. Ääni- ja näköharhojen lisäksi mulla on paha vainoharhaisuus (?) riesana. Pelkään/luulen/epäilen esim. että mua vakoillaan, on valvontakameroita ja mikrofoneja. Sekin rajottaa elämää.
Edellinen lääkäri totesi kylmän viileästi että mun harhat on kroonistuneet. En sitten tiedä mitä sekin tarkoittaa mutta se tuntuu kuolemantuomiolta.
Tuntuu myös vaikelta koittaa hyväksyä harhoja/yrittää opetella elämään niiden kanssa. Epäreilulta. Pitääkö mun todella loppuelämäni kuunnella mm. sitä kuinka paska oon, en ansaitse elää, oon surkee, huono, ruma ja kaikille olis parempi kun mua ei olisi. Äänet myös yllyttävät itsetuhoon. Näen taas esim. tummia hahmoja, jotka on superpelottavia.
En mä halua elää näiden kaa lopunikääni. Miksi mikään lääke ei auta. Mitä mä oon tehny ansaitakseni tämän.
Tämmöisiä mietteitä tähän päivään.
Minulla on skitsoaffektiivinen häiriö. Kuulen usein ääniä ja saatan mielessäni vastata näille muutamille eri äänille. En näe harhoja, mutta kuulen niitä, silti sain diagnoosin ja oikean lääkityksen ja äänet vaimenee oikeilla lääkkeillä ja omahoidolla.
Ja minulla on lääkkeinä seronil 50mg, abilify 40mg ja risperidal 4mg, sekä ketipinor 25mg Noilla pystyn elämään ja hoidan itseäni välttelemällä yksinäisyyttä.
Mä kuulin ääniä jo ennen kouluikää. Pahat äänet kutsui mua nimellä ja puhui ilkeää. Olin hyvin pelokas pienenä. Sitten kaikki alkoi pitkän tauon jälkeen 2015, silloin kuoli ukkini ja enoni ja poikani kuolema 2010 tuli suruna ja vaikeana skitsoaffektiivisena ja psykoottisena esiin. En osaa muuten lohduttaa, kun että meitä on muitakin.
Ai nii, yleensä lääkkeistä on apua, mutta joskus sairaus ottaa vallan, niin kuin tällä hetkellä.
Lääkkeiden lisäksi tarvitset hyvän hoitokontaktin. Siellä voi kertoa, ettei lääkkeistä ole apua. Pelot ja stressi laukaisee usein ääni- ja näköharhoja. Mulla on aika hankala skitsofrenia, kun kerran kahteen kuukauteen keskimäärin jotakin lääkettä täytyy tehostaa. Viimeeksi 2 päivää sitten sain iltaan vielä yhden lääkkeen lisää ja tarvittava lääke menee jatkuvana kolmesti päivässä. Eli Mulla menee Seratoniini, Abilify, Ketipinor kolmesti, Risperidal ja Loradsebaam. Skitsofrenia on hankala sairaus, koska joutuu kuuntelemaan omaa vointia kaikenaikaa, päivä kerrallaan. Olen huomannut, että pääsääntöisesti menee hyvin, koska peruslääkitys on löydetty ja vain tehostettu lääke ja pienet lääkemuutokset helpoittavat. Syö säännöllisesti lääkärin ohjeiden mukaan lääkkeet ja kerro, jos ei auta niinn lääkettä lisäämällä voi jo tapahtua muutos parempaan. Lääkärit eivät välttämättä määrää maksimilääkitystä, varsinkaan jos on avohoidonpiirissä.
Tsemppiä sulle!