Osallistuin moniäänisten live-ryhmään, ja minulle tuli tunne että joku tappaa minua.
Tilanne on tuttu, olen kohdannut kuoleman monta kertaa sillä lailla. Lopulta uskon
ettei minulla sais olla tekemistä negatiivisten äänien maailman kanssa, aina sen
tulos on samanlainen, joku tappaa jonkun.
Pitäisikö minun pärjätä noin yksikseni että kaikki säilyisivät hengissä? vai olenko
minä vain kuolevainen esimerkki siitä mitä ihminen yleensä saa kestää yksin?

🙂Hymyä huuliin, hyväksi muuttuu kaikki.🙂

Minulle kuuluu hyvää.
Olen alkanut miettiä milloin äänet lakkasivat häiritsemästä minua.
Se oli silloin kuin aloin ajatella tarkoituksellisesti vähemmän(etten jäisi kiinni siitä) ja
pienemmällä äänimäärällä, jottei se ajatukseni kaikuisi noin kamalasti, ja ihmisille
jäisi jonkin verran omiakin ajatuksiansa päähänsä, joita ajatella.
Se menee jotenkin noin ettei ylipainoisilla ole muuta mahdollisuutta kuin olla kaikuva kallio,
joka ei väistä, ja jossa kaikki huutelevat kommenttejansa, josta syystä saan olla itsekin lihava, mutta en kuule kommenttejanne.
Nykyään noista äänistä ei saa selvää kuin arvaamalla, noin hiljaisiksi ne ovat menneet,
aivankuin niiltä olisi ääni lähtenyt pois, eikä ne pystyis enää kunnolla kuiskaamaan.
En ole varma onko kehitys nyt oikean suuntainen, mutta on se parempi kuin kuiskivat kuuroille korville, jota myöskin on minuun kokeilta, ja tuota ajatusten oikomista.
Aivan kamalasti minua on äänet hoitaneet. sen pituinen se. Hyvää jatkoa.

Itselläni on tänään vähän tuiki tavallinen päivä. Ääniä kuuluu, mutta ne eivät häiritse juurikaan, eli saan ajatella rauhassa mitä mieleen sattuu ponnahtamaan. Onneksi ne äänet eivät enää kiusaa, niin kuin ne tekivät vielä jokin aika sitten. Olen saanut ne nykyisin paremmin hallintaan.

Äänet ovat yleensä oman mielialan mukaisia, väsyneenä, kuten nyt olen pikkuisen, niin äänetkin kuulostavat väsähtäneiltä, ja paremmalla mielellä ne ovat leppoisia keskustelijoita. Huonolla tuulella, nekin ovat äksyjä, minkä vuoksi pyrin olemaan paremmalla mielialalla, esim hyvien elämäntapojen avulla.

Eipä tässä nyt muuta.

Hei,

Olen uusi täällä ja olen kuullut ääniä 20 vuotta. Alkuun äänet oli ilkeitä ja ahdistavia,
mutta nykyisin mulla on sellaisia ystävällisiä ääniä. Ilkeitä ääniä on harvoin.

Mulla on nyt tänään vähän alakuloinen päivä ja niin yksinäistä, ettei edes äänistä
ole seuraa 🙂 Joskus juttelen äänille kun ne juttelee mulle.

Tulen nykyään hyvin toimeen äänien kanssa. Olen eläkkeellä nykyään. Töissä ollessa
äänet oli ilkeitä ja koska olin vähän työpaikkakiusattu mielestäni, niin silloin ilkeitäkin ääniä oli paljon. Kuormituin äänistä tosi paljon ja lopulta jouduin jäämään eläkkeelle.

Joo, olen ajatellut, että olisko moniäänisten vertaisryhmä sellainen, missä saisi vertaistukea ?
En vaan ole tietoinen juuri lainkaan tällaisista ryhmistä. Tämäkin nettisivu oli mielenterveystoimiston ilmoitustaululla ja päätin kurkata, millaista täällä olisi.

Ääniä on aamuisin ja iltaisin, muun ajan niitä ei juuri ole. Enää en pelkää ääniäni,
mutta aiemmin oli toisin. Ahdistus äänistä sattui ihan rintaan ja oli vaikea keskittyä
töihin. Nykyään pystyn jo keskittymään vaikkapa lukemiseen.

Moi, mä oon Sirpale 34v naisihminen.

Mun äänet aktivoituu sillon kun on stressaantunut ta tosi uupunut henkisesti
Silloin aktivoituu myös näköharhat, silloin on tummia hahmoja mun asunnossa.
Välillä kuuluu, että joku kääntää mun kotivoven lukossa avainta, niinku ois tulossa sisälle.
Mut ei kukaan tuu. Oon pelästynyt tätä usein.
Mä kuuntelen paljon musiikkia, joka kätkee näitä ääniä.
Sit joskus kuulostaa kuin joku huutais mua jossain tai koulussa luokkakaveri puhuis mulle jotain. Mä yleensä kysyn,että mitä?
Toinen ihmettelee, että en mä mitää sanonu.
Kiusallista.

Hei.
Olen uusi täällä joten päätin kirjoittaa. Äänet ovat uusi asia minulle. Olen kuullut niitä ehkä kohta 2 vuotta. Kuulen niitä vain öisin. Minulle kuiskaillaan korvaan ja kuulin selvästi, että naisääni kuiskailee. Näin myös hänen jalkansa koska huijasin, että mukamas nukuin raotin vähän silmiä ja naisen jalat näkyivät ihan selkeästi. On mulle myös päiväunilla päivällä soitettu musiikkia kuten jokin radioasema lähettää ja tekee ohjelmaa ja vaikka mitä kaikkea, mutta nyt ei ole kuin vain öisin ollut ääniä ja harhoja enkä tiedä mitä pitäs tehdä. On mulla skitsofrenia lääkitys ja mielestäni se ehkä vähän hillitsee asioita, mutta toisinaan edes se ei auta.. Joskus tuntuu, että olen täysi sekopää... En viitsi edes kaikesta kirjottaa mitä oon nähny ja kuullut..

Hei

Nyt pitkän tauon jälkeen äänet ovat taas alkaneet kiusaamaan mua. Kuulen niitä välillä koulussa mut useasti illemmalla.
Tuntuu kuin ne vainoaisi mua kun käskee mun tehdä kaikkea mikä päättäisi elämäni. Välillä oikeasti luulen että olen sekaisin. Pimeällä en voi liikkua yksin ollenkaan koska näen mustia hahmoja silloin kyllä mä näen niitä joskus jopa päivällä.

Mä en ymmärrä mistä se ääni tulee ja sit miks mä kuulen sen.😭😭
Tätä on välillä vaikea kestää kun pitää olla mahdollisimman iloinen ja jaksavainen mut mitä sit kun onkin huono päivä..😭😭😐

Hei.
Minulla on ollut ääniä kouluajoista lähtien, ensin ne varoittelivat mahdollisista insesteistä,
ja sitten ne varoittelivat koulukavereista.
Minun ääneni ovat olleet hyviä, tai pahoja, riippuen mielialoistani.
Onhan se eri asia olla hyvällä tuulella tai kamalan vihainen.😍

Lonelyhart kirjoitti 18.10.2016 16:34

Hei,

Olen uusi täällä ja olen kuullut ääniä 20 vuotta. Alkuun äänet oli ilkeitä ja ahdistavia,
mutta nykyisin mulla on sellaisia ystävällisiä ääniä. Ilkeitä ääniä on harvoin.

Mulla on nyt tänään vähän alakuloinen päivä ja niin yksinäistä, ettei edes äänistä
ole seuraa 🙂 Joskus juttelen äänille kun ne juttelee mulle.

Tulen nykyään hyvin toimeen äänien kanssa. Olen eläkkeellä nykyään. Töissä ollessa
äänet oli ilkeitä ja koska olin vähän työpaikkakiusattu mielestäni, niin silloin ilkeitäkin ääniä oli paljon. Kuormituin äänistä tosi paljon ja lopulta jouduin jäämään eläkkeelle.

Joo, olen ajatellut, että olisko moniäänisten vertaisryhmä sellainen, missä saisi vertaistukea ?
En vaan ole tietoinen juuri lainkaan tällaisista ryhmistä. Tämäkin nettisivu oli mielenterveystoimiston ilmoitustaululla ja päätin kurkata, millaista täällä olisi.

Ääniä on aamuisin ja iltaisin, muun ajan niitä ei juuri ole. Enää en pelkää ääniäni,
mutta aiemmin oli toisin. Ahdistus äänistä sattui ihan rintaan ja oli vaikea keskittyä
töihin. Nykyään pystyn jo keskittymään vaikkapa lukemiseen.

Hei!

Minulla kävi vähän samanlaisesti, kun sattumoisin luin Moniääninen- lehteä ja takasivulta huomasin tämän keskusteluryhmän, niin päätin nyt kokeilla tätäkin. Olen käynyt moniäänisten vertaistukiryhmässä ja olen sitä mieltä, että kannattaa kokeilla, jos asuu niin, että pääsee niihin. Ei tarvitse siellä loistaa puhetaidoilla, tarkoitan sitä, kun olen itse hieman arka puhumaan ryhmissä niin on se ihan hyvää treenausta olla joskus ns. mukavuusalueen ulkopuolella ja kun on muutaman kerran käynyt ryhmässä, niin saa kiittää itseään, että tuli lähdetyksi. Siellä ei ole pakko sanoa mitään, jos ei halua, pääasia on, että on mukana. Ehkä löytyy tarkempaa tietoa http://www.moniaaniset.fi Että suosittelen kokeilemaan vaan 🙂

Viimeaikoina äänet ovat olleet hieman tauolla tai jotain, kun on ollut rauhallisempaa. Ovat muuttuneet rauhallisemmaksi. Onhan se jo aikakin, koska olen myös aika kauan niitä kuullut, yli 17 vuotta. Ääniä on ollut laidasta laitaan. Useimmiten se on puhetta, mutta ei voi sanoa, onko mies tai nainen. Lauseita yms. En pidä äänipäiväkirjaa, joten eivät läheskään kaikki jää muistiin. Joskus pitää vaan antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos ja vaikka tehdä jotain kotihommia ennemmin kuin alkaa kuuntelemaan.

Tosi mukavaa, kun löytyi tällainen keskustelupalsta. On kyllä ihan tarpeellinen, koska aihe on muuten aika tabu, eikä oikein missään voi äänistä puhua.
🙂🌻

Ihan hyvä päivä tänään. Mulla äänet tulee yleensä siinä vaiheessa, kun olen unen ja valveen rajalla. Eilen illalla tuli ääni, kun aloin nukkumaan ja nousin siitä ylös sitten puuhastelemaan vielä jotain, kun säpsähdän hereille kun/jos ääniä tulee. Otin yhden rauhoittavan sitten ja menin sänkyyn ja nukuin hyvin aamuun asti.
Talvi on tullut. Lunta on satanut monta päivää. Kunhan vaan nyt pysyisi maassa, eikä sulaisi pois. On niin mukavan valkoista joka puolella.
Tänään menen piikille. Siis influenssarokotuspiikille. 😉

Tästä viestiketjusta taitaa tulla monologi. Just nyt on aika huonot fiilikset, kun olen ollut yksin kotona koko päivän. Päätin sen kyllä etukäteen, että tänään en lähde minnekään, mutta tuntuu vähän mökkihöperöltä.
Yritin nukkua, mutta ei uni väkisin tule keskellä päivää. Pakko siis nousta ylös. Voi kuinka toivoisinkaan, että voisin aina vain nukkua, kun muu elämä ei kiinnosta.
Vaikeuksia on keskittyä kirjoihin ja lehtiin, onneksi mulla on kuitenkin käsityöt. Katselen telkkaria ja teen käsityötä. Se jotenkin auttaa ja saa ajatukset muualle. Auttaa myös, kun kuuntelee muiden tarinoita vaikeuksista selviämisestä.

Lonelyhart kirjoitti 18.10.2016 16:34

Hei,

Olen uusi täällä ja olen kuullut ääniä 20 vuotta. Alkuun äänet oli ilkeitä ja ahdistavia,
mutta nykyisin mulla on sellaisia ystävällisiä ääniä. Ilkeitä ääniä on harvoin.

Mulla on nyt tänään vähän alakuloinen päivä ja niin yksinäistä, ettei edes äänistä
ole seuraa 🙂 Joskus juttelen äänille kun ne juttelee mulle.

Tulen nykyään hyvin toimeen äänien kanssa. Olen eläkkeellä nykyään. Töissä ollessa
äänet oli ilkeitä ja koska olin vähän työpaikkakiusattu mielestäni, niin silloin ilkeitäkin ääniä oli paljon. Kuormituin äänistä tosi paljon ja lopulta jouduin jäämään eläkkeelle.

Joo, olen ajatellut, että olisko moniäänisten vertaisryhmä sellainen, missä saisi vertaistukea ?
En vaan ole tietoinen juuri lainkaan tällaisista ryhmistä. Tämäkin nettisivu oli mielenterveystoimiston ilmoitustaululla ja päätin kurkata, millaista täällä olisi.

Ääniä on aamuisin ja iltaisin, muun ajan niitä ei juuri ole. Enää en pelkää ääniäni,
mutta aiemmin oli toisin. Ahdistus äänistä sattui ihan rintaan ja oli vaikea keskittyä
töihin. Nykyään pystyn jo keskittymään vaikkapa lukemiseen.

terve.

Minä olen kuullut 12 vuotta päivittäin tai lähes päivittäin ääniä Positiivista on, että ne ovat myös minulla muuttuneet positiivisemmiksi. Vertaisryhmä on auttanut minua myös kun tarvitsin tukea aiemmin.
ohessa linkki moniäänisten sivuille missä on vertaistukiryhmiä. Sieltä voi tarkistaa onko lähettyvilläsi vertaistukiryhmää.

http://www.moniaaniset.fi/vertaistuki/vertaistukiryhmat/

Hienoa että keskittyminen on parantunut 🙂

Itsellänikin on kotipäiviä. Välillä ne ovat tarpeellisia. Oma aika ja tila on arvostettua itselläni. Kun on lepoa välillä niin saa keskittyä helpommin muina aikoina ystäviin ja mahdollisiin omiin projekteihin. Lepopäivä tai pari viikossa pitää mielen aktiivisena muuna aikana. Koen levon tärkeänä jotta äänien kanssa jaksaa olla. Omana aikana voi kokeilla hallintakeinoja rauhassa.

Yhtenä hallintakeinoista jota lepopäivänä käytän on äänille vastaaminen ystävällisesti. Se toimii nykyään kun äänet ovat tulleet ystävällisiksi. Toivon, että hallintakeinot auttavat muitakin. Osa niistä vaatii hieman työtä.

Tervehdys teille. Jos on tahtoa keskustella hallintakeinoista voin kertoa omia käyttämiäni menetelmiä ajan kanssa tällä sivustolla.

Hei!!

Miks äänet eivät jätä mua rauhaan?

Ne on ollut koko ajan negatiivisia ja sit mä nään myös ihmisiä(harhoja)

Olin kerran kesällä yksin rannalla ja mä näin että joku ihminen olisi hukkunut. Mä menin paniikkiin, menin mun pyyhkeen sisälle ja tärisin. Sit hetken päästä multa tullaan kysyy että onko kaikki hyvin, no sit mä aloin selittää sitä että äsken joku hukkus. Sit ne katso mua ja kysyi ootko ollut liikaa auringossa...?
(Sen jälkeen tajusin että se oli vain harhaa)

Tuntuu kuin ne äänet vainoaisi mua ja näköharhat myös. Mä pelkään välillä ihan niitä harhoja😭😭😭😭