Olen keski-ikäinen mies. 20 vuotta masennushistoriaa ja yksi 1.5 kuukauden mittainen sairausloma 10 vuotta sitten. Nyt tuntuu taas ettei arjessa aika riitä kaikkeen mihin tarvitsisi. Keväällä 2022 alkoi niin sanottu masennuskausi monen vuoden tauon jälkeen. Koronan sairastamisen jälkeen tietynlainen aivosumu heikensi toimintakykyä ja laski mielialan. Viime kevääseen tein taloudellisista syistä vajaa pari vuotta 7/7 töitä. Arkisin oman alan ja viikonloput lisätöitä. Lopetin lisätöiden tekemisen maaliskuussa 2022, koska hermot alkoi olla turhan kireät. Nyt alkuvuodesta mieliala laski enemmän ja nukkumiseen piti hakea apua lääkkeistä. Tällä hetkellä työ, lasten harrastuskuskaukset ja kodin hoitaminen menee aika sumussa kokoa ajan. Keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen ja jotenkin alakuloinen olo eikä itsetuntokaan ole ihan varmemmasta päästä. Nyt nostin masennuslääkkeiden vahvuutta ja pienellä viiveellä vähensi ahdistusta ja negatiivisia ajatuksia. Kuitenkin nyt aika ”robottiolo” kun aamulla ottaa lääkkeet masennukseen sekä korkeaan verenpaineeseen ja iltaisin lääkettä jotta nukahtaisi ja nukkuisi ilman yöllisiä heräämisiä. Verenpaineet edelleen korkeat vaikka maksimiannostus sitä alentamaan tarkoitettua lääkeyhdistelmää eli joku niin sanottu ylikierrostila päällä. Yritän järjestää omaa aikaa pari kertaa viikossa, minkä käytän saunomiseen ja kylmäuintiin. Tämä toiminta rentouttaa ainakin hetkeksi. Läheisissä ihmisissä ei oikein keskusteluun kykeneviä ihmisiä tai sitten ohjeistavat sanoen: ”koita miettiä positiivisesti” ja ”käy kävelyllä”.
Viikon maltoin odottaa vastaamiseni kanssa, että kirjoittaako tähän joku muu.
Hyvä merkki tuo, että masennuskaudet eivät ole olleet vuosiin sellaisia, että olisit ollut työkyvytön. Koronan sairastaminen on tuonut monille ihmisille outojakin oireita, jotka ovat vaikuttaneet hyvinkin pitkään elämää lamaannuttavasti ja voin todeta, että näin on käynyt itsellenikin. Vuoden jälkeen alkaa olemaan toimintakyky normaalilla tasolla.
Tuo 7/7 töiden painaminen on kyllä raastavaa aikaa kenelle tahansa ja sen lopettamisen jälkeen jälkilöylyt viipyvät ihmisen riesana potentiaalisesti pitkäänkin. On myös usein niin, että rasituksen loppumisen jälkeen ne kuormitukset vasta alkavat näkymään.
Toisaalta minulle tulee mieleen tuo korona, väsymys ja korkea verenpaine. Melko läheltä entinen kollega menehtyi taannoin nuorella iällä koronan komplikaatioiden seurauksena. Taustalla oli ollut ilmeisesti piilevä veritulppa keuhkoissa. En ollut varma, että oliko asiaa kuinka tarkkaan tutkittu somaattisesti terveydenhuollossa mutta jos et koe itseäsi niin masentuneeksi kuin olotilasi viittaa, on täysin mahdollista, että masennus ei ole se mikä sinua jarruttaa vaan fyysinen terveydentila.
Toivottavasti näistä sanoista on sinulle lohtua ja tilanne ei lähde ainakaan huonompaan suuntaan kehittymään. Tärkeää olisi, että et jää yksin ja löytyy ymmärtäviä ihmisiä, joille purkaa mieltään. Miessakkien kautta voit aina hakea apua ja väyliähän yhteydenpidolle on monenlaisia, kuten ehkä olet kotisivujen tai sosiaalisen median kautta huomannut. Kaikkea hyvää sinulle ja katsotaan tulisiko tähän kirjoitukseen jatkokommentteja.
Kiitos vastauksestasi sekä osanotto kollegasi poismenon johdosta. Nämä työikäisten yllättävät lähdöt herättelevät pohtimaan jopa masentuneellakin kuolemanriskiä kohottavien sairauksien hoitamista vaikka synkkä mieli tuottaa usein ajatuksia oman elämän jatkosta. Masentunut saattaa toivoa somaattisten oireiden katkaisevan kiireisen arjen oravanpyörän. Tälle parempi vaihtoehto olisi varmasti ajoissa otettu loma joka veisi ajatukset muualle suorittamisesta ja mahdollisesti avaisi näkemään mitä kaikkea hyvää elämässä voi olla. Läheiset ihmiset voisivat olla niitä, jotka muistuttavat vapaahetkien tarpeesta ennenkuin yksilön kyky tehdä päätöksiä on heikentynyt masennuksen syventyessä. Kuitenkin läheisten muodostama käsitys yksilön hyvinvoinnista jää helposti vaillinaiseksi kun hänen arki näyttäytyy suorituskeskeisenä. Lapsuudesta opittu malli ei välttämättä ole antanut työkaluja käsitellä väsymyksen tunteita ja niistä puhuminen läheisten kanssa ei ole luontevaa. Tätä voi kuitenkin opetella ja onkin tärkeää, että lähipiirissä olisi edes yksi henkilö jonka kanssa voi olla oma itsensä niinä huonoinakin päivinä kun epäilee omia kykyjään ja jaksamistaan.