Tässä isänpäivän nurkilla rupesi taas mietityttämään että on se isä mullakin, vaikka en muista koskaan nähneeni. – 70 luvun taitteessa taisi Ukko äitini aitassa pari kertaa ainakin hetekkaa natisuttaa ( on myös 2vuotta vanhempi sisko.) , sitten pyyhkäsi lanakan kulmaan ja lähti maailmalle. Olen useasti miettinyt yhteyden ottoa kun taisi jäädä pari paperia allekirjoittamatta kun ei mistään virallisilta tahoilta löydy isän kohdalta nimeä. Koska en saa puhelimella kiinni enkä kehtaisi hänen nykyisille lapsille soitella tästä asiasta ni onko ainut keino nostaa kanne häntä vastaan, liekkö kellään kokemusta moisesta?
En kyllä osaa tähän mitään uutta sanoa, mitä et varmaan olisi jo kokeillut mutta kysyisin maistraatista asiasta. Onhan myös perintöoikeus tunnustetuilla lapsilla olemassa, joten senkin puolesta asia on ihan myös lakimielessä tarpeellinen. Tsemppiä asiallesi!