Rakkaus, varsin uskomaton tunnetila toista ihmistä kohtaan, mutta mitä se oikeasti on? Omin sanoin kuvattuna voisin onnellisesta rakkaudesta sanoa, että se on se tunne joka saa sinun onnellisuuden tunteen kymmenkertaistumaan, saa sinut aivan uskomattoman tarmokkaaksi, saa sinut ylittämään itsesi lähes jokaisessa päivittäisessä asiassa mitä teet, saa sinusta omat parhaat puolesi esiin ja paljon muuta mitä ei voi edes sanoin kuvailla. Mutta entä jos rakkaus ei olekaan onnellista, mitä se silloin on?

Erosimme tyttöystäväni kanssa muutamia kuukausia sitten sen takia, koska hänen rakkauden tunteet minua kohtaan olivat vain muuttuneet ystävyyden tunteiksi. Tämä johtui useista eri sattumista joihin emme tajunneet puuttua ajoissa. Nämä sattumat eivät kuitenkaan vaikuttaneet omiin tunteisiini vaan rakkauteni häntä kohtaan näyttelee suurta roolia vielä tämänkin hetkisessä elämässäni. Tämä on onnetonta rakkautta. Uskomattoman kova ikävä hänen ilmeitään ja eleitään, ikävä hänen naurua ja puhetyyliä, alakuloinen ja voimaton olo lähes jokainen aamu. Minun tekisi mieli soittaa tai laittaa hänelle viestiä joka ikinen päivä mutta tiedän sen vaan pahentavan oloani. Todella turhauttava tunne kun yhteiset muistot vaanivat jokaisen yhdessä koetun paikan ja tapahtuman äärellä.

Mutta mikä tähän auttaa? Olen huomannut, että vanha ja paljonkuultu klisee pitää paikkaansa: ”aika parantaa haavat”. Olen myös rohkeasti kohdannut muistoja herättäviä asioita ja yrittänyt parhaani mukaan käsitellä asiaa omassa mielessäni. Ajan kuluessa olen huomannut oloni pikkuhiljaa parantuvan, mutta välillä tuntuu kuin jummaisin paikoillani parantumisprosessissani. Haluaisin jo päästää irti tästä onnettomasta yksipuoleisesta rakkaudesta mutta se on osoittautunut yllättävän haastavaksi prosessiksi. Ystävistäni ei valitettavasti löydy sellaista henkilöä jonka kanssa uskaltaisin asiasta keskustella todella diipillä tasolla joten halusin kokeilla kirjoittaa omia tunteitani sanoiksi ja käsitellä asiaa näin.