Ajattelin julkaista oman erokirjeeni jo ennen varsinaista eroa. Sitä tässä nyt kuitenkin tehdään, 18-yhteisen vuoden jälkeen.
Järkeni sanoo. Päästä menemään, onneaan etsivän on mentävä. Itsetuntoni kestää tuon, omat vikani tai puutteeni eivät ole syynä eroon. Olen edelleen oma arvokas itseni.
Onni on mukanamme, se on sisällämme. Jos onnesi hehkuu jonkun muun rinnalla kirkkaammin, se on onnesi enkä sitä halua kieltää. Oikeastaan olen iloinen onnestasi.
Jos et tiedä miksi lähdet, on sinun selvitettävä se itsellesi jos niin haluaa tehdä. En ehkä koskaan saa sitä tietää, eikä se hetken päästä ole minulle enää edes tärkeää.
Jos yhden neuvon saan matkaasi antaa; muistathan, totuus voi joskus tehdä kipeää, valheet paljastuessaan voivat satuttaa tosi syvältä.
Koska tiedän, omaa onneani ei muut minulta voi pois viedä, en järkyty tiedosta, etten ole enää sinulle tarpeellinen. Lohtupankkini on turvani, ammennan sieltä lohdutuksen, kun sitä tarvitsen.
Paljon kaunista ja arvokasta tehtiin yhdessä, nähtiin, koettiin, nautittiin. Niitä muistojani ei kukaan mukanaan vie. Vaikka paljon menetän, jää minullekin silti lupa yrittää uudelleen. En saa samanlaista, enkä samanlaista tahdokaan, olinhan sen jo nähnyt. Olkoon uusi elämäni toisenlainen, millainen sen näyttäköön aika.
Juuri nyt tarvitsen hetken itselleni, lepään, suren ja päästän irti sinusta. Kun olen valmis, on minulla mahdollisuus valita mitä haluan. Milloin ja mitä se on, en sitä vielä tiedä. Jos sen tietäisin, eläisin vain sitä hetkeä varten. Kun en tiedä saan nauttia jännittävästä matkastani, olkoon se seikkailuni, jonka nyt aloitan.
Jos olisin siemen jonka tuuli kuljettaa, toivon päätyväni polunvarteen aurinkoiselle paikalle, sen verran sivuun, etten tule tallatuksi. Talven jälkeen lumen sulettua, kasvan kukaksi auringon ja sateen voimasta. Kun olen hehkeimmilläni, tulkoon pölyttäjät mettäni imemään. Jos joku kulkijoista kohdallani pysähtyy, kauneuteni näkee sekä hymyn suo, olen silloin näyttänyt onneni jonka kulkija kanssani jakaa saa.
Onpa kaunis kirje ja hienoa pohdintaa. Itsekin yritän päästää puolisostani irti, mutta on aika hankalaa. Toivo yhdessäolosta elää vielä niin voimakkaana. Meillä lähdön syy oli rakastuminen kolmanteen osapuoleen. Silti koetan toivottaa onnea puolisolleni. Surutyö on käynnissä. Sinun kirjeestäsi koetan kerätä voimia itselleni eron äärelle.
Pajupilli, vaikka tämä on varmaan miehille tarkoitettu osio, uskon että olet nainen, mutta voinhan olla väärässäkin. Tällainen herkkyys on vain usein naisille tyypillistä.
Olet jo sisäistänyt eron täysin ja annat toisen mennä, kun tilanne on jo täysin selvä. Et ripustaudu etkä turvaudu olemattomiin oljenkorsiin ja rippeisiin, mitä toivoisit vielä saavasi puolisoltasi. Olet ylpeä itsestäsi etkä
suostu arvottomaksi kynnysmatoksi jonka yli voi mennä miten haluaa ja koska haluaa. Peräänkuulutat myös rehellisyyttä ja se onkin avainsana. Kaikki mikä perustuu salailulle ja jopa valehtelulle kostautuu jossakin ja jotenkin. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Noilla eväillä, jotka sinulla on saavutat vielä jotakin merkittävää ja jotakin aivan toisenlaista. Tämä on jo nähty ja koettu, kuten mielestäni jo sanoitkin.
Pajupilli kirjoitti 24.3.2018 14:59
Ajattelin julkaista oman erokirjeeni jo ennen varsinaista eroa. Sitä tässä nyt kuitenkin tehdään, 18-yhteisen vuoden jälkeen.
Järkeni sanoo. Päästä menemään, onneaan etsivän on mentävä. Itsetuntoni kestää tuon, omat vikani tai puutteeni eivät ole syynä eroon. Olen edelleen oma arvokas itseni.
...... Jos olisin siemen jonka tuuli kuljettaa, toivon päätyväni polunvarteen aurinkoiselle paikalle, sen verran sivuun, etten tule tallatuksi. Talven jälkeen lumen sulettua, kasvan kukaksi auringon ja sateen voimasta. Kun olen hehkeimmilläni, tulkoon pölyttäjät mettäni imemään. Jos joku kulkijoista kohdallani pysähtyy, kauneuteni näkee sekä hymyn suo, olen silloin näyttänyt onneni jonka kulkija kanssani jakaa saa.
Miten ihmeessä pystyt noin selkeän positiivisesti suhtautumaan tilanteeseen??? Uskomatonta. Mulla meni moisen tajuamiseen piiiiitkän aikaa. Koin tulleeni eron jälkeen todella satutetuksi ja ymmärsin vasta myöhemmin että tulinkin satutetuksi osittain kipeimmin juuri omien odotusteni särkyneistä teristä, omista tavoitteistani kumpuavista toiveista ja omien ideaalieni kynsistä tulin raadelluksi. Vaikka toinen lähtikin toisen mukaan, niin silti koen näin.
Nyt olen jo tasoittunut ja tavannutkin eksäni pariin kertaan vuosien varrella ohimennen ja juteltu pitkät pätkät. Mutta silloin oli tilanne aivan käsittämättömän kauhea minulle.
Ilmeisesti seisot niin vahvasti omilla tolpillasi, että joen yli menevä parisuhteen sillan romahtaminen ei heilauta sinua, vaikka toisella puolella oleva toinen ihminen häviää sillan alta. Annat vain sillan romahtaa ja mennä virran mukana yrittämättä pitää sitä vain yhden puolen siltatolpilla pystyssä. Se on viisasta. Siihen tarvitaan kaksi...
Voimauttavia oivalluksia toivotan meille kaikille!
PH🙂👍
Todella kaunis teksti.
Tällaisen mielenmaisemaan voin asettaa eräänlaiseksi maaliksi omalle eroprosessille.
-M