ELIA kirjoitti 4.2.2019 12:15

Yli 20 vuotta yhdessä, sitten erossa vajaat 5 vuotta - yhteenpaluusta yli vuosi. Toinen seurusteli eroaikana "elämänsä onnellisimmassa parisuhteessa" aivan erilaisen tyypin kanssa. Yhteenpaluu huumasuhteen ja naisen epärealististen odotusten jälkeen pettymystä ja tuskaa - no, onhan se ollut toiselle vain tylsääkin. Rima liian korkealla.
Voiko sen asian kanssa elää? Olemmeko yhteensopimattomia - tai ehkä vain olen parisuhteeseen kykenemätön riivaajineni. Olenko jo riittävästi tuhonnut toisen elämää heikkouksillani, ero paras ratkaisu? Näyttöaika riittää, muutosta ei tule? Oma jotenkin ahdistava ja turhauttava elämäntilanteeni pahentaa asiaa. Itsellä vapaudenkaipuuta - kun vaan tietäisi mihin. Kello käy, aika loppuu. Sitoutumisvaikeutta. Miksi? Kaipa takana on muutakin kuin päivittäinen tietoisuus häviäjänä olemisesta. Pariterapiaa tiedossa; saaneeko kallonkutistaja asian tuskattomaksi. Ja miksiköhän pariterapiaan, kun toinen kokee olevansa kutakuinkin syytön.

Parisuhteessa ei ole syytöntä osapuolta. Molemmat tarvitsevat tilaa kasvulle ja hyväksynnän ei tuomiota. Hyväksynnän ennenkaikkea sille, että saa muuttua. Ja että saa olla eri mieltä.
🙂