Moi, tässä tarinani:
Lähdin alkutalvella 2016 vaihto-opiskelemaan ulkomaille. Ennen sitä pitkä suhteeni avovaimoni kanssa oli mennyt todella huonoon tilaan, olimme kuin kämppikset, emme tehneet yhteisiä asioita, seksi oli vähäistä, riitelimme jatkuvasti kaikesta. Molemmat olivat kurkkuaan myöten täynnä koko hommaa. Lähtiessäni tunsin, että tämä saattaa muuttaa paljon asioita vaikken sitä ääneen sanonut.

Vaihto-opiskeluaika oli mahtavaa, kuin olisi kävellyt pimeässä tunnelissa pitkään ja vihdoin näkisi auringon. Puolessa välissä vaihtoa sovimme puolisoni kanssa, että rupeamme tauolle ja katsomme kotiin palattuani tilannettamme uudestaan.

Vaihdossa tapasin upean ulkomaalaisen naisen, jonka kanssa rupesin viettämään aikaa paljon. Kun tuli kotiinlähdön aika, olin todella haikeana ja ikävöin häntä. Sovimme että katsotaan mikä tilanne ja onko meillä mahdollisuutta koskaan tavata vielä.

Tulin Suomeen kesällä 2016 ja avovaimoni kanssa tilanne oli auki ja kuukauden puhumattomuuden jälkeen päätimme, että parempi muuttaa omiin osoitteisiin. Emme puhuneet asiaa läpi juuri yhtään silloin. Minä muutin pois kodistamme ja puolisoni alkoi jo tässä vaiheessa miettiä, oliko tämä sittenkään oikea päätös. Itse olin jo sopinut tämän ulkomaalaisen naisen kanssa, että hän tulee luokseni lomalle ja olin tässä ajatuksessa kiinni. Hän tuli kesällä luokseni ja hänen ollessa täällä huomasin että olen yhä täysin kiinni exässäni ja en ole edes alkanut käsitellä eroa.

Noh kun ulkomaalainen lähti pois, menin exäni luo ja juttelimme asioista paljon, kävimme läpi paljon eroa ja siihen johtaneita syitä. Pääsimme selvyyteen hieman niistä ja ymmärsimme että ero oli varmasti välttämätön, koska välimme olivat niin tulehtuneet silloin. Mutta sanoimme myös, että tulevaisuudestahan ei tiedä mitä voi tapahtua ja ainahan on mahdollista, että meidän välille voisin jotain ehkä syttyä. Oli syksy 2016 ja olimme myös tehneet päätöksiä että exäni lähtee syksyllä puoleksi vuodeksi reissaamaan kaukomaihin ja itse varasin matkan tämän ulkomaalaisen naisen luo. Kävin siellä, se oli ihanaa aikaa taas hänen kanssaan, tulin Suomeen ja aloin katsoa olisiko minulla mahdollista mennä hänen luokseen pidemmäksi aikaa. Kävikin niin että löysin työmahdollisuuden hänen kotikaupungistaan. Exäni lähti kaukoreissuun lokakuussa 2016 ja itse lähdin pari viikkoa sen jälkeen tämän ulkomaalaisen kotikaupunkiin töihin ja häntä katsomaan. Minulla ei ollut tiedossa kuinka kauan aion siellä olla, ajattelin että talven yli kevääseen. Myös exäni puhui että hän tulee keväällä 2017 takaisin Suomeen. Sanoimme että olemme ystäviä nyt, ja katsotaan mitä tunnemme ensi keväänä. Eli vähän ympäripyöreää puhetta mutta exälleni se oli paljon merkityksellisempää kuin minulle, sen tiedän nyt.

Menin ulkomaille ja siellä aloin seurustella tämän ulkomaalaisen naisen kanssa. Elämä oli ihanaa, kaikki sujui niin hyvin hänen kanssaan ja kaikki oli päinvastaista kuin aikaisemmassa suhteessani, emme riidelleet, nautimme todella toistemme seurasta. Huomasin myös että alkuhuumassa hän näyttäytyi minulle eksoottisena, mutta kun tutustuin hänen luonteeseen, ymmärsin että hän on todella hyvä ja lämmin ihminen. Olin melkein puoli vuotta hänen luonaan ja se oli mahtavaa aikaa.
Nyt keväällä 2017 palasin Suomeen. Kaikki oli aluksi hyvin. Sovimme ulkomaalaisen kanssa että hän tulee käymään kesällä Suomessa ja syksylle yritämme järjestää hänelle erästä harjoittelupaikkaa tänne.

Sitten myös exäni palasi Suomeen. Hän oli alkanu voida huonosti henkisesti matkallaan, hän todella ikävöi minua eikä saanut minua mielestään vaikka reissasi maailman ääriin. Olimme koko puoli vuotta yhteyksissä viestitellen, hyvinkin tiiviisti, vaihdoimme kuulumisia melkein päivittäin. Nyt Suomessa aloimme jutella taas ja hän edelleen vuoden jälkeen kaipaa minua todella paljon. Minä huomasin että Suomeen tultua aloin miettiä häntä, meidän suhdetta, eroa, mitä haluan elämältä, onko minulla mahdollisuuksia ulkomaailaisen kanssa oikeaan suhteeseen, tulevaisuuttani, aivan kaikkea. Exäni on sanonut monesti että meidän olisi parempi katkaista välimme, koska hän ei ole päässyt minusta yli. Tämä tuntuu niin raskaalta minulle. Hän on ollut 9 vuotta elämässäni ja on äärimmäisen hyvä ihminen. Tuntuu todella raskaalta ajatukselta että en kuulisi hänestä enää mitään. Olenko alitajuisesti pitänyt häntä lähelläni vaikka erosimme? Olen lukenut paljon pareista jota ovat eronneet, koska riitely on ollut jatkuvaa ja ovat jatkaneet ystävinä ja huomanneet sen toimivan paljon paremmin. Halusin näin exäni kanssa, mutta hänelle asia ei ole niin yksinkertainen. Hänen pitää katkaista välinsä kokonaan minuun jos hän haluaa päästä minusta yli.

Nyt olemme sitten puhuneet että kannataisiko meidä yrittää vielä, yli vuoden erossaolon jälkeen. Toki olemme olleet kokoajan yhteyksissä, ettemme ole olleet täysin ”erossa” mutta eronneena.
Nyt minulla onkin ollut monta kuukautta todella kauhea olo ja stressi kun en tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen ollut todella yksinäinen ja mietin vaikuttaako tämä tunteisiini että aloin miettiä exääni ja kaikkea. Toki paluu Suomeen, samaan kaupunkiin, yksinäisyys ja erossaolo ulkomaalaisesta ovat kaikki varmasti vaikuttaneet että tunnen olo niin pahaksi.
Ulkomaailainen kävi luonani lomalla, mutta kerroin hänelle että olen aivan sekaisin päästäni enkä tiedä nyt yhtään mitä haluan. Tuntuu että Suomeen paluu ja exän kanssa juttelu repi auki kaiken vanhan. Toisaalta viime syksynä kun lähdin Suomesta niin jätinkö vaikeudet taakseni ja nyt huomaan että ne on käytävä läpi?

Nyt tilanne on se että ulkomaalainen on ulkomailla kotonaan. Hänellä olisi mahdollisuus tulla syksyllä suomeen työharjoitteluun luokseni. Olen tapaillut exääni ja jutellut hänen kanssa todella todella paljon ja olemme miettineet olisiko meillä mahdollisuutta yrittää uudestaan. Hänellä on tunteita, myös minulla, mutta mitä tunteeni ovat? Pelkoa hänen kokonaan menettämisestä? Yksin olemisen pelkoa? Tunnen toki paljon lämmintä ja rakkautta häntä kohtaan, mutta monesti se ei riitä. Pelkään että jos yritämme niin päädymme nopesti samaan mitä olimme aiemmin, riitelevä kämppispariskunta. Ja samalla menettäisin mahdollisuuteni tähän upeaan ulkomaalaiseen naiseen, ja hän on upea persoona ja meillä oli niin hyvää aikaa yhdessä. Exäni myös tietää nyt että minulla oli suhde ulkomailla.

Voitteko auttaa? Käytännössä siis minun pitäisi valita haluanko jatkaa ulkomaalaisen kanssa vai haluanko yrittää exäni kanssa. Olen ollut tämän päätöksen kanssa itkuinen, äärimmäisen stressaantunut, en tiedä mitä tehdä, en tiedä mitä tunnen, en tiedä mitään. Olen aivan hukassa. Yritän päästä ammattilaisen puheille jos saisin jotain vinkkejä. Mutta päätöksiä pitäisi tehdä tässä n. kuukauden sisällä. Ja ymmärrämme exäni kanssa ja olemme puhuneet että emme voi jatkaa tälläisessä välitilassa. Joko yritämme tai laitamme välit poikki. Ehkä sekin on saanut minut pelokkaaksi että hän sanoo laittavansa välit poikki. Pelkään sitä niin paljon, hän on niin hyvä ihminen. Tunnen siis että minun pitäisi valita kahden hyvän ihmisen väliltä. Toisen kanssa meni kerran puihin (voisiko virheistä viisastua?) ja toisen kanssa en tiedä voiko onnista, koska välimatka on suuri, minne muuttaa yms.
Olen niin hukassa ☹️