toisten kyttäämistä
Olen lähes koko kolmekymppisen ikäni asunut maalla, opiskeluaikaani lukuunottamatta. Lapsuudenmaisemissa Keskisuomessa naapurit kyläilivät, auttoivat toisiaan ja olivat muutenkin yhteistyössä keskenään. Juttelin vanhempieni kanssa, ja asia on oikeasti näin, eikä vain minun idyllistä kuvitelmaani.
Kun sitten muutin vuosi sitten nykyiselle asuinpaikalleni mieheni kanssa, järkytyimme tämän kylän tavoista. Lähinaapurimme vahtii tekemisiämme päivittäin, kiikarit ja kamera toimintavalmiina. Poliisille tai vuokranantajalle lähtee puhelu heti kun jotain vähänkään outoa (heidän mielestään) tapahtuu. Poliisit lähinnä naureskelee näille naapureille, ja kehottaa meitä juttelemaan asiat selviksi naapurin kanssa. Kuinkas juttelet kun ovea ei aukaista eikä ohi mennessä katsota päinkään.
Koiranpentumme on muutaman kerran karannut pihaltamme, ja ymmärrän oikein hyvin että naapuri pelkää koiria. Mutta miksi työllistää sen takia poliisia??? Me olemme kilttejä ja tavallisia ihmisiä, miksi ei meille voi asiasta sanoa suoraan?
Meillä käy myös lapsivieraita paljon, ja lasten tekemisistä saamme kuulla. Ihan hyvä juttu, jos oikeasti lapset tekisivät jotain väärää, mutta kun eivät tee. Sitäpaitsi he pysyvät kyllä meidän pihalla, niin ei pitäis mopolla ajelun tai kovaäänisen leikkimisen naapuria häiritä.
Juttelin parin kylässä muutaman vuoden asuneen rouvan kanssa asiasta, ja he tunsivat itsensä edelleen vieraiksi kyläyhteisössä. Kukaan ei tervehdi eikä juttele, mutta autas jos jotain erikoista tapahtuu, kyllä koko kylä saa siitä kuulla. Lenkillä käydessäni yksikään ihminen ei tervehdi, kääntävät vain selkänsä. Luulenpa että talonostohaaveet tällä kylällä joutuvat unholaan, ei täällä voi terve ihminen elää. Ja luulenpa että ei mene kauan kun huono maine kiirii eteenpäin ja kylä autioituu….
Viimeiseen päivään asti minä aion kättäni heilauttaa ja tervehtiä kohtaamiani ihmisiä. 😉
Ihana asia että jaksat kaikesta huolimatta olla positiiivinen. Meillä on tuota saman tyyppistä kyttäämistä mutta ei aivan tuolla tasolla. Olen pyrkinyt tähän uteliaiden nenän tukkimiseen suhtautua huumorilla ja antaa mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Kieltämättä varoventtiili oli lujilla kuulin omia asioitani puitavan kirkonkylän baarissa ison mies sakin voimin. Erosin vuosi sitten ja olen hiljattain löytänyt uuden ystävän ja sekös puhuttaa. 'Onneksi' olen suuttuessani sen verran suorapuheinen etteivät enää ilkeä tulla suoraan kysymään mutta välillä tuo seläntakana puhuminen ahdistaa vaan pitää koittaa se unohtaa ainakin hetkeksi.
Voimia sinulle🙂🌻
Kiitos kannustuksesta!! Taitaa toisten asioihin puuttujilla olla oma elämä huonolla tolalla, huono itsetunto tms. Koiran karkaamisen jälkeen ei edes anteeksipyynnöllä ole ollut mitään vaikutusta. Pitäisköhän seuraavaksi ostaa kukkapuska naapurille??!! Haluaisin pitää hyvät välit kaikkien kanssa.
Itseään saavat kyläläiset syyttää, kun koulu on lakkautusuhan alla. Kukapa tällaiselle kylälle muuttaisi.
Hei,
Meillä on vapaa-ajan asunto keskisuomalaisessa kylässä ja olemme nauttineet suunnattomasti ihmisten avuliaisuudesta ja avoimuudesta. Tunsimme itsemme tervetulleiksi ja olemme viihtyneet hyvin. Josko tämä sitä keskisuomalaista luonnetta???🙂🌻
Luin tuon ensimmäisen tämän alueen viestin. Tuntuu jotenkin oudolta, että siitä että jotain erilaista tai tavallisuudesta poikkeavaa tapahtuu niin heti lähtee puhelu johonkin taholle. Olen itse ainakin tottunut siihen, että ihmiset jollakin tasolla tietävät toisten asioista. Ainakin maalla se taitaa olla enemmän sääntö kuin poikeus.
Useimmiten maalla ihmiset tietävät toisten asiat paremmin kuin omansa.
Maalla on vain pienemmät piirit, mutta ahdistavaa. Joka työpaikallakin aina puhutaan siitä joka poistuu huoneesta ja lähiöissä kyläpoliisit ovat virittäneet yleensä konttorinsa alapihalle jo aamusta alkaen. Oman kokemuksen mukaan ihmismieli on samanlainen myös kaupungissa, kyttääminen on erottamaton osa ihmistä ainakin Suomessa. Pikku paikat ovat kyllä yleensä äärimmäisiä tuossa kyttäämisessäkin. Parempi olla välittämättä pikku ihmisten pikkumaisuudesta.
Itsekin totuttele kyttäämiseen. Minä olen omakotitaloalueelta kotoisin. siellä meillä oli yksityisyytemme. Oli hyvät äänieritykset yms. Rahasta ei koskaan puhuttu, koska sitä oli yms. Raha asiathan eivät kuulu kenellekään. Voi kertoa, että en huoraa enkä ole rikollinen. ykistyiselämänsuojaahan kyttääjä tavallaan rikkoo. Mitä mieltä olette? En asu maalla, mutta sillä ei ole merkitystä. Uskomatonta. Ihmselllä hän saataa olla esim. helvetinmoisia kipuja, vaikka hän omistaisi mitä. Kyttääminen sairauksissa on niin sivistymäröntä että voi että. Sairaudet ja raha ovat suomen lain mukaan yksityiselämän suojaan liittyvä asia.
Olen koko ikäni asunut pikkupaikkakunnalla missä toki on pienet piirit ja kaikki "tuntevat" toisensa ja jotkut ääliöt eivät ollenkaan siedä ulkopaikkakuntalaisia, mutta inhottavin kyttäystilanne elämässäni tuli vastaan opiskeluaikana kun jouduin asumaan soluasunnossa.
Olen tosi ujo mutta yritin olla uudelle kämppikselle ystävällinen, vastailin hänen kysymyksiinsä asunnon tavoista jne. ja kerroin että saa lainata astioitani. Naamatusten kämppis vaikutti vähän erikoiselta persoonalta mutta ihan ystävälliseltä. Syötyään vahingossa jukurttiani hän pyysi anteeksi ja lupasi ostaa uuden, vaikken välittänyt koko asiasta.
Sitten alkoi ilmestyä outoja lappuja, kuulemma haisin pahalle ja saisin painua kotiin (paitsi että asuin siellä ensin ja peseydyin kyllä ihan normaalisti??). Myös ruokani "haisivat". Jos olin laittanut ruokaa ja vaikken polttanut mitään pohjaan, kämppis laittoi mun mentyä huoneeseen keittiön ikkunan levälleen keskellä kovimpia talvipakkasia. Avatun meetwurstipakettini hän kääri muovipussiin ja kun laitoin jääkaappiin salaattikipon johon en omistanut kantta, ilmestyi sen päälle lappu "Miksi siinä ei ole kantta??". Kerran hän tuli suoraan kommentoimaan olevansa huolissaan että syön vain mikroruokaa, kun olin lämmittänyt karjalanpiirakan. Siis tuntematon ihminen kommentoi syömisiäni ja oli vieläpä täysin väärässä! Kyseinen henkilö ei tainnut olla ihan terve ja jollain lailla säälinkin häntä ja hänen pakkomielteitään. Onneksi ei jouduttu kauaa jakamaan asuntoa...
Kun muutin pois otin käyttöön takin joka oli koko talven roikkunut naulakossa meidän yhteisissä tiloissa. Löysin takin taskusta likaiset kumihanskat, enkä keksinyt muuta vaihtoehtoa niiden sinne ilmestymiselle kuin kämppikseni. Tuli todella outo olo sillä en kaikista niistä lapuista ja muista huolimatta ollut missään vaiheessa suuttunut hänelle tai muutenkaan antanut syytä vainota mua. Tuskin koskaan edes puhuttiin.
Varmaan tollakin ihmisellä jokin pahempi ongelma persoonallisuus häiriö todella oudolt kuulostaakin. Itsekoskaan sietänyt kun meidän perheessä just sanottiin suoraan kaikkea olet liian laiha tai mitä millonkin todella rasittavaa.
Eikö se ole niin, että maalla kuuluu olla kiikarit joka ikkunan pielessä roikkumassa, jotta pysytään kärryillä siitä kuka ajaa ohi tai mitä naapurin pellolla tai pihassa tapahtuu?😉
Ja on sitä kaupungeissakin uteliaita ihmisiä.
😉 ne kiikarit on lintujen tarkkailua varten, minulle kerrottiin kerran..😑❓
helemi kirjoitti 18.9.2014 12:26
😉 ne kiikarit on lintujen tarkkailua varten, minulle kerrottiin kerran..😑❓
Varmasti juu niin 😉