elelen pienessä kuolevassa kylässä.täällä ei ole minun ikäisiä ihmisiä kuin kourallinen ja he ovat perheellisiä.olen sinkku ja minulla ei ole lapsia.tuntuu välistä että seinät kaatuu päälle.arkena ei ole muuta kuin kioski-kirjasto-ruokakauppa linja jota kulutan.täällä jos menee jonnekkin harrastukseen on vaihtoehtoina sukan kudontaa tai kuorolaulua.minä ”nuorena”keski ikäisenä haluaisin jotain muuta.se miksi olen jumissa täällä on sattumoiden summa.olen ollut huonoissa ihmissuhteissa ja pitänyt tätä osotetta”turvapaikkana”ja nyt olen täällä.se miksi en lähde on täysin raha kysymys.en saa yhteiskunnallista apua kun on omaisuutta jota en voi myydä.elän pienellä tulolla ja sekin on kädestä suuhun.se vielä että vanhemmat ovat liian lähellä ja heidän mielestä on aina huono aika tehdä mitään.negatiivisyys masentaa.hedän tahto on että tekisin juuri niinkö he haluaa.mutta olen oppinut sulkemaan korvani.mitä enemmän olen täällä sitä enemmän menen vain henkisesti alaspäin.tulen enemmän apaattiseksi kun ei ole mitään.haluaisin tietää miten ihmiset pärjää näissä oloissa kun ei ole mitään?millä he pysyy järjissään?mitä he tekevät?😐