Ei olleskaan ole hiljentyneet. Minä olen netissä pyrkinyt vähentämään maalaisuuteni esiintuomista.
Koska yleensä kaikkiin mielipiteisiini vastataan että olen vaan maalaisjuntti joka ei voi ymmärtää esmes, että Postia pappi Jaakobille on hyvä elokuva.

Kyllä on niin hiipunutta kuin olla voi... Kun kyläkoulu loppuu, se on viimeinen niitti. Niin kauan kuin meillä oli koulu, riitti uskoa siihen, että kylän saisi vähitellen virkistymään, palveluita tulisi lisää jne. - nyt suunta on vain alaspäin. Ja näki toisia ihmisiä edes, kun saattoi lapsia kouluun (huom. kävellen, älkää luulko että autolla) - nyt ei tule ketään vastaan kylänraitilla. Alle kilometrin päässä asuvan naapurin näkee kerran vuodessa kaupassa!!! Kyläilyä ei enää harrasteta, olen ainoa, joka edes yrittää... Olen katkera siitä, että maaseutuyhteisö on tuhottu! Vain ihana luonto on jäljellä. Mieheni ei ikinä suostuisi muuttamaan sukutilaltaan, enkä sentään perhettä rupea hajottamaan, vaikka tuntuukin tuskalliselta nähdä maailmansa kuolevan ympäriltään. Tuskin kukaan pystyy mittaamaan, moniko ihminen on sairastunut ja kuollut ja tulee vielä sairastumaan ja kuolemaan maaseudun tuhoamisen takia. Satojentuhansien juuriltaan revittyjen kärsimyksistä on puhuttu jonkin verran, jäljelle jääneiden kärsimyksistä ei sitäkään vähää.

Asun maalla ja kyllä hiipunutta on!

Rumaelsan kanssa jaan samanlaisen tilanteen. Onneksi nykyisin on netti ja rajoittamattomat yhteydet (ei kovin nopeat tosin) - ennenhän piti maksaa minuuttimaksua netissä vietetystä ajasta.

Tiedän, että viihtyisin paremmin muualla, mutta mieheni on "maaorja" vaikkei maalta elantoa saakaan - itse pystyisin luopumaan helposti.

Ennen yritin ihan hirveästi aktivoida kylää ja olemalla jos jonkinlaisessa puuhassa mukana. Sairastuin vakavasti ja kuinka ollakaan 😐 nyt minulle tuskin puhutaan. Viihdyn loistavasti yksin, silti haluaisin harrastusmahdollisuudet lähemmäs. Nykyisin tämä on vain paikka jossa asun - ei tunnesidettä - koti vain sisäpuolelta.
Haluaisin toki että lapseni viihtyisivät enkä sikäli koskaan mustamaalaa paikkaa mutta omalta luopumiselta täällä asuminen tuntuu.☹️

Meidän kylässä on käymässä sellainen kummalllisuus, että vanhempi väki lähtee kaupunkiin. Lähelle palveluita kuulemma. Jota mie en ymmärrä, koska he ovat koko ikänsä eläneet ilman lähipalveluita, niin mitä niillä nyt sitten vanhempanakaan tekee.
Noitten muuttajien talot jäävät sitten niille kesämökeiksi.

Ehkä tässäkin kylässä kohta on hiljaisuus. Saa olla omisssa oloissaan.

hei,
minä olen saanut tukea omalle elämälle työvoimatoimiston kurssilla ja kurssitovereilta. 4 kk:n kurssilla sai puhua omasta tilanteesta ja sanoa mielipiteitä niin, että hälveni hampaankolossa olleet asiat. Lisäksi kurssin ajalta sain aktiivilisää eli hieman enemmän kuukaudessa työttömpäivärahan ja ylläpitokorvauksen lisäksi ´palkkaa´.

Kurssilla oli hyvää kohtelua, mikä oli eka tosi kerta kurssi-kokemuksistani mitä on kertynyt. Olen tosi iloinen, että kurssi pidettiin isossa kaupungissa ja oli varaa matkustaa linja-autolla kurssille. Olin usein kaupungissa myöhään iltaan ja menin eri yhdistysten kokouksiin ja luin kirjastossa , ruokailin ja kahvittelin kuppilassa jne. Oikeasti nautin siitä. ´Pääsin pois´ ahdistavasta lähiöstä, jossa olin kerennyt pitkäaikaistyöttömän viipyillä ihan riittävästi.Toivun siitä tragediasta.

Kulttuurin harrastamiseen ei vielä oikein jäänyt rahaa. Eli ei ole varaa 20 euron teatterilippuun esim. Olisiko siinä RAY uusi projektin aihe ?- kulttuurikuntoa työttömille. Muuten otin kaiken hyödyn irti. Eli olen nyt vuoden ajan saanut ihan itse päättää joka päivä lähdenkö kaupunkiin. Pitkäaikaistyöttömänä olin yli 10 vuotta, jolloin en voinut käydä missään eikä kukaan auttanut. Arvostan toisia ihmisiä ja kulttuurin harrastamista eritoten tänä päivänä. Rakastan kun ympärillä on ihmisiä eikä jonottaminen edes haittaa. Huomenna alkaa uusi kurssi.

hei,
yli 5 vuotta kesti projekti päästä seuraavaan lähikaupunkiin opiskelemaan yliopistoon. Tänä vuonna se nyt toteutuu. Ensin opiskelin ihan itte ja sitten hain yliopistoon ja pääsin. Ja minähän teen mitä sanon! voi sanoa hyvällä omallatunnolla nytte.
Kokonaisuutena on päästä pois maaseudulta kaupunkiin. Aika hyvä alku. Ei ole koskaan myöhäistä opiskella uusi ammatti 47-vuotiaana.
Näkökulmani on: Elämäni ei ole siellä missä ei ole elävää elämää.

Minäkin olen 5kymppinen ja kolmas ammatti tähtäimessä.
Totta - kohti elävää elämää eläväisen mieli - vaikka sitten kotoakäsin sen aina tekisikin.

Onko teillä joku erityinen syy, kun hankitte uusia ammatteja ja vielä vanhanakin opiskelette?
Minuakin haluttaisi opiskella uusi ammatti mutta en juuri ole ollut töissä ja tavallaan ajattelen että tuhlaan yhteiskunnan rahoja jos aina vaan opiskelisin.
Saan töitä tältä alaltakin, varsinkin jos muutan maalta pois. Enkä ole kyllästynyt ammattiini mutta opiskelu vaan kiinnostaa enempi kuin työ.

Ihan vaan sellainen yksinkertainen asia kuin työ(palkka) motivoi opiskelemaan.
Tälla alueella on puute tämän alan työntekijöistä, eli työnsaanti on varmaa.
Haaveena on jatko-opiskella, mutta se on niin paljon enemmän lukemista sisältävää, että tämä käytännönläheinen työ antaa sille vastapainoa.
Opiskelen mieluummin työn ohessa, palkalla.
Minua kiinnostavat niin monet asiat.
Toinen ammatti oli miesten maailmaan liittyvä, mielenkiintoista sekin.
Sitä voi sitten välillä tehdä, kun väsyy tähän johon nyt opiskelen.
Olen käynyt burn outin joka opetti kuuntelemaan työn ja vapaan merkityksen.
Elämä vaan on niin paljon mielekkäämpi kun on useammanlaisia mahdollisuuksia tehdä jotain.

helemi kirjoitti 7.2.2010 17:49

lopahtanut kokonaan, kylät autioituneet ja kylätiet hiljenneet?

Harmittavaa että niin monilla paikkakunnilla vaikuttaa käyneen niin.
Onnellista niissä, joissa toimintaa, kylän ihmiset aktiivisen oloisia, yhteisiä hiiliäkin löytyy.
Haasteellista niissä, joissa asumusto palvelukoti-ikäisiä pääasiassa; uusille sukupolville saumaa..

Kunnassamme on ollut monta koulua ja yksi toisensa jälkeen on lopetettu. On enään yksi koulu pystyssä. Ja kohta meidät liitetään Kokkolaankin. Tuntuu, niin kuin kaikki pikkupaikat halutaan koota isoiksi. Eihän siinä ole järkeä. Nytkin palvelut ovat siirtyneet kauemmaksi. Olisi mukavaa, jos näin ei tapahtuisi, mutta emme voi kai sitä estääkkään.

hei,

itellä on ollut aitiopaikka muuttaa ´lapsuuden kesämökkipaikkakunnallle´ aikuisena ja yrittäää löytää sieltä oma jalansija, työ, harrastukset. Ja se ole ollut mikään ´helppo nakki´.

Esim. naapurin ´kiva pienen maaseutu-paikkakunnansetä´ on tänä päivänä tuntunut erittäin markkinointihenkiseltä mökkivuokraajalta, jota ei oikeasti kiinnosta tuttavuus, vaan se, että saa sievoisen säännöllisesti summan tuloja. Itestäni tuntuu siltä, että lapsuuden setien ja tätien, joita tänä päivänä tapaan, se vieraskoreus onkin ollut huomattavissa määrin kaksinaismoralismia . Ja se huono puoli humpsahtaa ädeiltä ja sediltä esiin aika nopeasti ja asioissa, joissa oma etu tai elinkeino on kyseessä.

Toisaalta on oppinut itsekin ittensä puolustamista johtuen siitä, että olen huomannut sen. En pelkää ristiriitoja ja tiedän, että elämä(ni) voi olla kamppailua. Siedän näköpiirissäni erilaisia ihmisiä - en vain niitä, jotka kulkevat oman nurkkani ja oman pellonpientareen tai rapunoven väliä (tosin tänä päivänä en asu maaseudulla , vaan lähikaupungissa).

Näen ´hahmoissa´ selvemmin huonot puolet ja hyvät, jos niitä on . Itse asiassa näen ihmisuhteet tänä päivänä eri kulttuuristen ryhmien monikulttuurisina kiistelyinä ja kinoina kulttuurisista asioista. Näen ne poliittisina suhteina, joissa on epätasa-arvoa, syrjimistä jne. En tunne tar vetta jakaa sieluni maisemaa kahteen eri osaan, kaupunkiin ja maaseutuun.

Kuvani on ehyt.

Olen asunut maalla syntymästäni asti (olen nyt 18) ja kyllä tämä kylä on ollut pitkään jo hiipumaan päin.

Silloin kun olin lapsi, kylällä oli 6 tilaa jossa oli lehmiä, mutta enää kahdella niistä on lehmät. Kauppa- ja jäätelöauto kävivät silloin ennen tuossa kylällä, mutta ei käy enää, koska on kuulemma liian vähän asiakkaita.

Kyläkoulu lopetettiin 12 vuotta sitten, koska lapsia oli liian vähän, mutta nyt sitä ei voida aloittaa uudestaan, koska kaikki lapset eivät mahdu sinne ja kaupunki haluaa, että kaikki toiminta keskitetään kaupunkialueelle eikä haja-asutusalueelle.

Väkeä täällä silti riittää. Joidenkin naapureiden kanssa ollaan enemmän ja toisten kanssa vähemmän tekemisissä. Kylätalolla (entisellä kyläkoululla) järjestetään erilaista toimintaa ja kyläläisillä on ollut mahdollisuus esittää toimintaideoita. Kerran vuodessa järjestetään joulun alla kylän yhteinen puurojuhla, johon kaikki nykyiset ja entiset kyläläiset ovat tervetulleita. Maatalousnaiset järjestävät keväällä tiensiivoustalkoot ja talvella ompeluseuroja. Maamiesseura ja maatalousnaiset järjestävät joka kesä perinteisesti yhteisen virkistäytymisillan maamiesseuran mökillä. Kylällä on myös oma ranta, jossa on mahdollisuus käydä uimassa ja grillaamassa makkaraa.