Heippa Maanvaiva
Niin minä ainakin tykkään asua maalla enkä voi olla onnellisempi missään muualla
ja olen helsingissä joskus käynnut ( koulutuksessa ) ja voin todella sanoa että ei se ole ihmisen paikka ei ainakaan mulle.
Ei kaupungissa tunneta edes naapuria maalla kummiskin on vähän inhimiillisempää tosin on
täälläkin maalla muuttunut ihmiset etäisemmäksi.
Itse aloitin työelämän 80 luvulla ja maaseutu oli eri reipas meininki voi mennä kylään ihan millon vain oli ihmisiä.
Mutta nyt kaikki on toisin ikävä kyllä hirvittää meneillään oleva kehitys ei kohta ole mitään maaseutua on se kuihtunut niin kauheesti.
Mut jokaisen pitää tehdä omat ratkaisut missä tykkää asua ja kai se on oikea paikka siellä missä ihminen on onnellinen.
Kivaa kevättä sulle

Sehän minua juuri täällä häiritseekin eniten kun käydään kylässä ja tunnetaan kaikki.
Nyt juuri pari kuukautta on ollut pahaa, kun omaiseni on sairastellut ja sitten itse.
Ensin kysellään miten omaiseni voi ja voivotellaan. sitten tarjotaan minulle apua joka asiassa.
Hitsin turhaa narinaa minulta, niinhän minä itsekin teen, kun joku kyläläinen sairastuu.

Mutta se ottaa päähän. En sille voi mitään, koska viihdyn omassa rauhassani.
ja juuri se kaupungissa minua ihastuttaa. Siksi sinne meitin muuttavani.
En minä muuta kuitenkaan. Koska täällä on kaikki muu paitsi oma rauha, tällä hetkellä.
Kun tulee kesä ja olen terveempi, minä häivyn tunturiin tai melon jokea pitkin huitsin nevadaan. Ja ihmiset ymmärtävät että voin hyvin, kun jaksan mennä sinne.

Mutta vakavasti olen miettinyt, että hankin Hesasta jonkun kakkosasunnon. Jonne menen lomalle, ajeleen metrolla ja pikajunilla, torille js sellaista. Minulla on siellä ystäviäkin aika tavalla. Sellaisia jotka pyytävät minua Facebookiin jonne en taas mene.

En minä niitä ystäviä menisi sinne kuitenkaan tapamaan.
katsoisin ovisilmästä kuka soittaa ja en päästäisi sisälle.
Olisin omassa rauhassani.

Kyllä kaupungissa todella on yksinäistä suuren ihmisjoukon keskellä. Toisaalta kaupungissa minä ainakin tunnen itseni ahdistuneeksi. Ihmiset on kiireisiä ja ahdistuneita ja se tunnelma jotenkin tarttuu. Maalla asumisessa on omat hyvät ja huonot puolet kuten myös kaupungissa.

Jos kaipaat olla rauhassa ihmisiltä, niin kakkosasunto kaupungissa voisi olla hyvä ratkaisu. Voisit asua maalla tai kaupungissa sen mukaan, miltä sinusta tuntuu ja voisit nauttia molempien paikkojen hyvistä puolista.

Just noin ajattelen, poropeukalo.
Ja voinhan minä mennä kaupunkiin lomille, kun niin monet tulee tänne lomille.
Minulla olisi Hesa hulluus.
Ja kun siellä hetken olisin, niin varmasti tämä taas tuntuisi hyvältä paikalta.

Vielä vaan pitää keksi keino millä asunnon rahotan, koska hotelliin en halua lomillani. Ne ahdistaa. Haluan vaatimattoman pienen yksiön kerrostalosta ovisilmällä ja kylpyamme vasta olisi makee. Saunaa en huolisi.

Heippa
Meinasin kyllä sanoa että mene hotelliin siellä saa kyllä olla rauhassa ja laittaa sen lapun oven ripaan että ei saa häiritä ja hotellissa on kaikki ruuat ja itse on vaan.
toinen vaihtoehto on että vuokraa asunto lyhyeksi aikaa.
sitten voit asioita miettiä ja nauttia elämästä.
Kaunista kevättä sulle

Kiitos samoin, volvomies.

Kyllä minä varmaan joudunkin menemään hotelliin, koska yksiöt Hesassa maksaa aika tavalla. Samalla rahalla voisin kai ostaa lähes koko kylän täältä.
Onhan siellä tosiaan ne laput oveen ettei saa häiritä. Ne kai paremmin toimii, kun tässä kylässä. Kun olet sellaisen joskus laittanut ulko-oveen, niin kaikki kuitenkin tuli kysymään, että teenkö jotain erityisen tärkiää, kun hairihimen on kielletty.

Voi hitto, miten minua ärsyttää tällä hetkellä kaikki ihmiset.

Heippa Maanvaiva
No mikä sinua ihmisissä ärsyttää???
Minä olen kauheen sosiaallinen ihminen olen ihmisten kanssa lähes joka päivä kun olen kaupassa töissäja sit kun kotia menen niin sanon kyllä suoraan että sillon minä haluan olla rauhassa perheenparissa.
onse joskus varmaan hyvä olla yksinkin mutta minä olen kauheen vahva ihminen mutta eilenkin eukolle sanoin ennen nukkumaan menoa et minä olisin heikko ihminen mut minun vahvuus on perhe eli eukko ja penskat .
Mut pääsiäisenä kun eukko kävi tytön kanssa lapsuuden kodissa ja olin kotona pojan ja sen tyttöystävän kanssa niin tietyllä lailla jännä tunne.
ja kun olen esim koulutuksessa niin siellä on kotoa pois niin jännä olo tulee mut ei sielläkään olla yksin .
Hassu juttu kun minä en oikein muista edes millon olen ollut yksin??
tuota pitää ihan ajatella itsekkin.
Joo kivaa kevättä sulle

Minä en ole sosiaalinen ihminen mutta silti munkin vahvuuteeni on perhe, sisko ja veljet.
En minä ilman heitä pärjäisi. Enkä kyllä ilman enoaniakaan joka auttaa raha-asioissa. Sekin vaan on sellainen joka tulee kun sille sopii eikä pahemmin kysy sopiiko mulle.
Kyllä minä perheeltäni saan olla rauhassa ihan tarpeeksi. Paitsi en silloin kun ole sairas, kuten nyt. Silloin vaan tullaan eikä kysellä sopiiko vai ei. Koska sanoisin koko ajan, että haluan olla yksin. Ja märehtiä sairauksiani.

Sitten tämä muu kylä kai jotenkin on sitä mieltä että minä tarvihen heidän tukeaan koko ajan. Että vähintäin olen kuolemansairas.
Äitini käski pitää päiväkirjaa siitä kuka käy ja milloin ja olen minä aika tavalla kuitenkin yksin, omassa rauhassa.
Tämä sairasloma vaikka johtuukin fyysistä sairauksita, vie myös hermoni.

Heippa Maanvaiva.
Joo se on hyvä kun sullakin on perhe ja sukulaiset tukena sillä se on niin suuri voimavara
että sitä ei monesti itsekään tajua.
Onkos sulla muita hyviä ystäviä / Kavereita joiden kanssa voit jutella ihan mistä asioista vaan???
Kyllä päiväkirjan pito on todella kivaa ja kannattaa kirjoittaa päivän tapahtumista niitä on sitten aikojen saatossa kiva lukea ja muistella.
Joo se on kurjaa kun sairastaa mutta pitää vaan elää voinnin mukaan ja se on hyvä kun on sullakin joku joka huolehtii jos on sairaana.
Itse vein tänään vanhan ihmisen lääkäriin ( oli kätensä satuttanut ) niin lääkäristä vaan oli laitettu kotia ja kahden viikon päästä oli annettu uusi aika että tule sillon mut piti soittaa pari kiukkusta puhelua ja sitten meni taksilla uudestaan lääkäriin niin nyt hoito jatkuu ja ihmettelivät että miten on laitettu kotia vaikka tarvii lääkärin hoitoa.
Mut noi tapaukset on niin tyypillisiä että vanhaa ihmistä pompotellaan kun ne ei jaksa pitää puolia niin sen takia on niin kauheen tärkeätä että jokaisella olisi ystäviä kun tarvii apua. Mut kyllä mulle tulee joskus niin paha mieli kun näen elämässä vaikka minkälaisia asioita ja miten ihmisiä kohdellaan suomessa mut jaksan kun on perheen tuki takana
suomi on maailman parhaita maita mutta on täällä sellaista tyhjänpäiväisyyttä mikä pitäs korjata no se siitä.
Kivaa kevättä sulle
Mut terveyden huolto on tällä menolla kohta pahoissa vaikeuksissa

Onhan mulla jopa poikakaverikin joka kyllä on töissä satojen kilometrien päässä mutta näemme ihan tarpeeksi usein.
Sitten kylässä on nuoria jotka opiskelevat muualla mutta tulevat kotiin aika usein. Niiden kanssa jotain joskua hommailen. Kesällä enempi pelaamme yhdessä kaikkea. Talvella ne ajelee moottorikelkalla ja minä en saa sellaista ajaa. Silloin, kun poikaystäväni on lomilla, olemme paljon muiden nuorten kanssa, sillä on moottorikelkka ja pääsen kyytiin.

Nyt, kun on hankikelit ja jokea pitkin voi aamulla hiihdellä pitkiä matkoja, saan enempi olla rauhassa. Lähen aamulla niin aikaisin ettei toisia vielä ole jäällä. Turistit sun muut tulevat vasta päivemmällä jolloin lähen sisälle.

Meidän kylässä asuu myös paljon yksinäisiä vanhuksia. Jotenkin olen ottanut velvollisuudekseni käydä heitä katsomassa aika usein. Hiihdän tai kävelen pihaan ja kylsyn oletko elossa vai kuollut. Koska he usein puhuvat että toivottavasti heidät löydetään nopeasti kuoleman jälkeen ettei tarvihe sohvalla maata monia vuosia ja hiirten syötävänä. Ei tuo käynti rasita hirveästi koska he ovat jo tottuneet etten paljon puhu.
On sitten kyllä myös toisenlaisia vanhempia ihmisiä jotka käyvät kai tarkastamassa olenko mie elossa ja eivät tajua heti poistua asian selvittyä.

Ihmisillä on melko vähän ajanvietettä maaseudulla verrattuna kaupunkiin. Sen vuoksi ihmiset ovat uteliaita eivätkä malta jättää sinuakaan rauhaan. Tavallaan se on herttaista, että sellainen yhteisöllisyys on vielä voimissaan. Toisaalta ymmärrän erittäin hyvin, että sinua rasittaa!

Itse olen asunut täällä vasta pari vuotta ja kukaan ei tohdi tulla ovelle koputtamaan. Kun olen pihalla, niin mulle kyllä jutellaan ja pyydellään kylään. Herttaisia ihmisiä, mutta mä en vaan jaksa mennä. Ehkä joskus. Toivottavasti.

Toisaalta luulen, että tämä kylän väki kärsii huonosta omastatunnosta, kun eivät äitini aikana juurikaan puuttuneet meidän elämäämme.
Silloin oltaisiin apua tarvittu, en sitä enää tarvitse ja sen teille hyvin selväksi nyt viimeisten tapahtumien jälkeen.

Nyt minä ryven itsesäälissä kun kukaan ei ole käynyt.
Minulla tekee tosi pahaa, kun adoptioäitini joutui lähtemään ambulanssilla sairaalaan. Isäni meni mukaan ja minä jäin yksin selittään mikä sille nyt tuli. Vaikka kaikki tietää, että sillä on rintasyöpä ja välillä huonoja hetkiä.

Tuntui niin samalta kun silloin kun biologinen äitini kuoli ja alkoi kansanvaellus esittämään suruvalitteluja.
Joten sanoin suoraan, että tämä vielä elää, painukaa h...-hornan tuuttiin
ja näköjään painuivat.

Itse kaupunkilaisena sanon lämpimästi, että kannattaa kokeilla kapungissa olemista !
Vaikka kaupungissa olisikin kiire, siellä voi aivan hyvin rentoutua ja olla yksin. Plussaa mitä pienillä paikkakunnilla ei ole on se että voit kävellä kadulla eikä kukaan tunnista sinua, joten saat olla aivan omassa rauhassa.

Et koskaan saa tietää millaista on asua Helsingissä jollet koikeile !