Peräti kummallista on kun huoneessani on kaksi vanhempaa ihmistä ja heillä pitää olla tv auki koko ajan. Ja lisäksi he puhuvat koko ajan. Heitä kuulemma ahistaa hiljaisuus, he ovat kuitenkin lappalaisia.

Kaiken kaikkiaan tulen hulluksi tässä jatkuvassa äänekkäässä ilmapiirissä joka ei edes hiljene yöksi.
Kun katson ikkunasta ulos, näkyy luminen vaara ja silti ihmisiä ahdistaa olematon hiljaisuus.

No nyt vaan voimia ja sietokykyä sulle, M., että pääset takaisin omiin oloihisi omissa voimissasi !!

Tajuan ton tosi hyvin, että telkkari ahistaa. Itse ole pystynyt vuosiin katsomaan sitä, ei vaan ole ollut tarvetta. Ja samoin lapseni haluaa myös elää ilman telkkaria. Sopii mulle tosi hyvin. Mua ahdistaa ihan vain sen äänikin kuvasta puhumattakaan..

Nyt koiranpennut alkavat herätä henkiin ja niiden liikuttavaa räpellystä on ihana seurata. Tosi tomeria ovat. Lapsi sanoi illalla, että pennut ovat varmaan onnellisia, kun ovat syntyneet. Että muuten ne eivät tietäisi tästä elämästä yhtään mitään.

Aivan.

Mun siskonlapset miettivät nyt, että onko taivaan alla lasinen kansi, kun kuolleet eivät tipu taivaasta pois.
Kai he pelkäävät, että kuolen, kun oli kaikenlaisia johtoja ja letkuja, kun kävivät sairaalassa vierailulla.

Olen siis edelleen sairaalassa ja sain siirron isompaan sairaalaan.
Voinpa ihan vilpittömin mielin sanoa, että kyllå mie nyt mieleni pahotin, kun mulle nyt tämä riesa annettiin kesken onnellisen elämän.

Olenkohan mie vahva, kaunis, rohkea, aikaansaava vai olenko vaan pelkkä luuseri.
Nyt mie pilasin tämän ketjun, sorry. Edelleen sairaalassa eikä missään maalla ruokkimassa poroja ja tekemässä lumitöitä.

No et ole mitään pilannut. Kunhan olet kunnossa, olet taas lumitöissä.. ja muistan, että sulla on myös pihaporosi lisäksi kissoja ja koiria ja ukko odottamassa niitä pilkulleen lapioituja pihapolkuja.

Mulla on kaikki ylimääräiset voimat menny nyt tämän mökin lämmittämiseen. Kun ollaan kotona viiden aikoihin enkä ikinä ehdi aamulla laittamaan tulta uuniin, illat menee sitten kivasti halkoja kantaessa ja tulia viritellessä navettahommien lisäksi. Aika lyhyt on ilta, vaikka nyt onkin jo valoisampaa ja se auttaa paljon.

Tänään isoin koiranpentu, poikapuolinen, kömpi jo kamarista keittiöön asti. Siinä se kökötti niin kuin ihan oikea koira odottamassa ruokaa. Tosin on niin pieni, että mahtuu mun kämmenelle.

Moikka kaikille. Maanvaiva, luin tuolta muualta, että olet kuntouttamassa itseäsi ja nouset sieltä taas elävien kirjoihin pikkuhiljaa. Toivotaan voimia sulle !! Monet kaipaavat sua ja sun kuulumiasi !!

Täällä Suomen keskiosassa on tänään ollut aavistus kevättä ilmassa. Illallla alkoi sitten kiivas räntäpyry. Tuulee nyt niin että mökin nurkat ujeltavat.

Navetan ovet olivat koko päivän auki. Välillä sieltä tuli pihalle possuista pienempi tutkien ovenpieliä, kävi vähän navetan vintilläkin tonkimassa. Välillä mustankirjava vasikka laukkasi lumi pöllyen ihan elämänilosta vissiinkin ees sun taas ja meni samaa vauhtia takasin sisälle. Ankat kaakattivat välillä kynnyksellä, iso koira kävi välillä haukkua louskuttamassa poneja. Ja melkein aurinkokin pilkahteli välillä.

Tää vaihe talvessa on mulle nyt jotenkin vaikea, jos jotenkin päästäisiin nopsasti kohti keväisempiä oloja. Raha ei liiku muuta kuin pakenemissuuntaan ja niiltä osin tilanne on lohduton. En kehtaa ees kertoo.

Päiväkodin täihälytys oli taas tähän kaikkeen jotenkin melkein ylivoimainen ponnistus. Nyt on pesty päät kalliilla täimyrkyllä ja pakastettu kaikki irtain, jonka olen kiinni saanut. Huomenna pesen koirista ne, jotka nukkuvat kanssamme ihanasti täiden täyttämässä (??) pedissämme, ..vaikka apteekin tädin mielestä se on hätävarjelun liioittelua.

Oonkin tänään ajatellut, että jos ei ole täitä isompia murheita, on varmastikin tosi onnellinen ihminen. Mutta mentävä on tämän virran mukana, täi on pahis ja niitä vastaan on taisteltava. Pakastin ujeltaa porstuassa. On täynnä kaikkea, missä kuvittelisin täin viihtyvän.

Miltähän se täi mahtaa näyttää? Toivottavasti tunnistan sen sitten, kun tulee vastaan. Muuten tää mun reuhaaminen on mennyt ihan hukkaan.

Kiitos K. Aika julmalta näyttää täi kun kattoo suurennuslasin läpi.
Meille on satanut lunta metrin verran parin päivän aikana ja just näyttää taas tulevan lisää.
En mie nyt niin hirveesti lumitöihin kaipaa lähtöä mutta tänään saan mennä ulko-ovelle asti ja koirat tulevat vierailulle.

Hauska kuulla, että koirasi tulivat sua ulkoiluttamaan. Päivä kerrallaan kohti parempia aikoja, M. !!!!

Meidänkin koirilla oli tänään terapiatöitä, toisenlaisia tosin,.. mutta hienosti hoitivat työnsä ja iloa sain niistä minäkin. Ihan terapiaa siis minullekin !!

Täit ovat meillä nyt tapetilla, voisi sanoa. Runo täille :

Säästät sen tai päästät sen
sanoi päästään täinen päästäinen.

Voimia kaikille tulevan viikon taisteluihin, sitähän tää elämä tuntuu olevan, yhtä taistelua.. Ja muistakaa, että jos kirppu puree sinua, niin muista silloin minua, ja jos se puree kovasti, niin sinusta tulee rovasti.

Täiterveisin K.

Moikka, toivottavasti kaikki olette kokeneet jo aavistuksen keväästä.

Aamulla tallissa oli ikävä yllätys. Musta lammas, vanha uuhi, makasi kuolleena ilmeisemmin niillä sijoillaan, mihin oli illalla käynyt nukkumaan. Illalla kuljeskeli navetassa ihan normisti, terve oli ja ihan ok muutenkin.

Tuntui kurjalta. Jäi jotenkin surkee olo. Aina jää, kun joku näistä karvakavereista kuolee enkä tiedä miksi. ??!!

Sisällä talossa ei sitten elämä pysähdy, tapahtui ulkona mitä hyvänsä. Pienet koiranpennut ovat niin elämää täynnä, koko torpan ovat nyt valloittaneet. Vaikea liikkua, kun villasukka voi olla täynnä koiranpentuja. Yllättävän pitkän pysyvät mukana sukassa pikku piikkihampaillaan, vaikka ihan hiihdellen täällä vaan pääsee liikkumaan...

Voi olen pahoillani mutta siitä hyvilläni, että se kuoli kai onnellisena. Tai minusta vaan kaikki kuolevat onnellisena, jos menevät illalla nukkumaan eivätkä enää herää aamulla.
Onhan se rukouskin" sijailtain, jos en nousi, taivaaseen tullos hakemaan...."
Sama koskee myös lampaita.

On ollu kevättä ilmassa ainakin tunti joka päivä. Ja äidin huokailua, kun ikkunat ovat niin likaisia.

Hei pitkästä aikaa!

Minä taidan olla tullut siihen tulokseen, että vielä joskus uskallan toteuttaa haaveeni ja muuttaa maalle. Vielä pitää vaan löytää se tupa ja huussi. Ja on tässä muutama muukin mutka ensin.

Hyvin yksinäistä maalla on, jos ei ole sellaisessa kunnossa, että itse jaksaisi kylästellä.
Olen ollut muutaman kuukauden sairauslomalla eikä kukaan olen käynyt kahvilla.
Työkavereille tänne on liian pitkä matka tulla työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin on taas oltava perheen kanssa.
Pihapolku vaan kapenee kapenemistaan, kun en jaksa tehdä lumitöitä 😭.

Hei agora ja muut!!

Vieläkö agora tunnet itsesi yksinäiseksi maalla? Etkö voisi kutsua tuttuja kylään?

Minä en vieläkään ole muuttanut maalle, mutta näin kesällä kaipuu sinne kasvaa entisestään. Katselen taloja netistä joka päivä ja haaveilen...

Hyvää minttumaariaa kaikille lukijoille. Lukaisin palstan pikaisesti lävitse aivan mielenkiinnosta missä mietteissä täällä ollaan. Itse asun maalla ja nuo kielteiset asiat "paikallisiin" oli mulla ärsytävin seikka josta piti päästä ylitse. En ryhdy niitä sen koommin repostelemaan, mutta ohjeena maalleemuuttajille sanoisin, älä missään vaiheessa kerro mitään mielenterveydestäsi, etenkin jos sulla on pieniäkin häiriöitä siinä. Älä tuo esille varallisuuttasi. Ei ole välttämättä eduksi olla köyhä tai rikas. Samaan sarjaan kuuluu auto, naapuri ei välttämättä ilahdu hienosta urheiluautostasi tai iän vanhasta ruosteisesta ladastakaan.
Toisin sanoen suuri perussyntimme kateus, joka kukoistaa ainakin tällä pienellä paikkakunnalla missä minä asustan. Ilmeisesti sekin on vahvasti vaikuttamassa, etten ole ollut paikkakuntaan mitenkään sidoksissa, uusia tulioita ei vain tahdota hyväksyä, vaikka olen kantasuomalainen ja valtaväestöä.

Tämä peli http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1436245411441.html on varmaan ihan pakko hankkia! Jos sitten karisisi liiat odotukset maalla asumisesta? Ei vaan, haluan minä silti asua maalla!