Maatila, perhe ja alkoholi.

Maatila, perhe ja alkoholi.

Käyttäjä Usvasilmä aloittanut aikaan 18.04.2015 klo 09:09 kohteessa Elämää maaseudulla
Käyttäjä Usvasilmä kirjoittanut 18.04.2015 klo 09:09

Hei! Olen hieman alle viisikymppinen maanviljelijä mies. Meillä on kohtuullisen kokoinen maatila ollut jo lähes 30-vuotta. Alkuvuosina laajentaminen ja investoinnit oli rajuja, töitä paljon mutta myös puhtia ja iloisuutta. Avioliitto on yhtä pitkä kuin viljelijäurakin, ja lapsia on ikähaarukassa 28-18v.
Maatalouden sivussa on vielä hieman muuta osakeyhtiöpohjaista toimintaa, lähinnä harrastuksena ja vaihteluna normaali arkeen. Elämä meni hyvin ensimmäiset 20 yrittäjä- ja avioliittovuotta. Sitten vaimolle tuli jonkinlainen väsähtäminen ja masennus, joita hän ei kuitenkaan koskaan itse ole myöntänyt, ja joihin ”avuksi” löytyi sitten alkoholi.
Noin 5- vuotta sitten vaimon alkoholinkäyttö alkoi lisääntyä, johtaen muutamien päivien ryyppyputkiin, jatkuvasti pahentuen. Tällä hetkellä on tilanne, että kaksi viikkoa humalassa ja viikko selvänä, noin karkeasti. Toki viime aikoina selvät kaudet on vähän pidentyneet, koska putken jälkeen yleensä tarvitaan muutaman päivän sairaalakeikka toipumiseen. Viinasta johtuvia sairauksia on ollut mm. maksa- ja haimatulehdus, joista juuri hengissä selvisi, ja joiden jälkeen ”en enää koskaan ota alkoholia”, joka unohtuu hyvinkin 7-10:ssä päivässä.
Viimevuosina kaikki merkittävät tapahtumat, merkkipäivistä lasten ylioppilasjuhliin ja vanhojentansseihin, muistuu mieleen äidin kännistä.
Nyt kun välit sekä lapsiin että myöskin minuun alkaa olla tulehtuneet, ja yleiskunto huonontunut niin että tulee kolhuja ja mustelmia kaatumisista ym. niin selitys on aina että mies (minä) lyö, vaikka olisin tuhannen kilometrin päässä niin syy on minun.
Matkalla on ollut putkaöitä, rattijuopumus ym. joista johtuen olimme lastensuojelun alaisia 4-vuotta, ja joka loppui juuri kuopuksen täytettyä 18 vuotta. Luulin silloin siitä edes saatavan jotakin apua perheelle, mutta ei, koska vaimolla ei ole mitään ongelmaa, ja pakkohoitoon ei ole edellytyksiä.
Lapset, vaikka jo aikuisia, ovat paljon kotona, halukkaita tekemään ja puuhastelemaan tilalla, niin ovat kuitenkin edelleen ”täyspäisiä”, johtuen suurelta osin heidä erinomaisista keskinäisistä suhteista, joita tämä ongelma varmaan on myös pakon edessä kasvattanut.
Minä olen aina jaksanut, hoitanut tilan ja eläimet, ja päättänyt että minähän jaksan.

Nyt alkaa voimat loppua, talous kuralla ja mitään ei saa aikaiseen, pakolliset työt tulee tehtyä viimetingassa kun on pakko. Nyt toukotyöt alkamassa ja aina ennen tähän vuodenaikaan on valtava into pellolle, mutta nyt pelkään miten tulen jaksamaan.

Ratkaisut on vähissä, sillä mahdollinen avioero tulee viemään tilan, ja sitä nyt en haluaisi koska jatkajakin olisi. Alkoholi on muuttanut vaimon luonnetta, vaikka sattuisi olemaan selvinpäin, niin mitään sopuratkaisua on lähes mahdotonta odottaa.

En todellakaan tiedä miten tästä jatkaa, odottaa ihmeparantumista tai kuolemaa….☹️

Käyttäjä olkinainen kirjoittanut 18.04.2015 klo 11:20

Usvasilmä; tilanteesi on todellakin vaikea ja raskas.
On kuitenkin hienoa,että lapset ovat selvinneet noin hyvin! Siinä on kyllä aivan varmasti osuutensa sinullakin, olet jaksanut kaikesta huolimatta olla isä!
Neuvoa en osaa. Jos jaksaisit hakea apua itsellesi? Pääsisit puhumaan ulkopuolisen kanssa joka näkee asian toisesta näkökulmasta. Voisitte pohtia uusia stragedioita ja miettiä miten eteenpäin. Yksin ei jaksa loputtomiin kukaan.
Vaimoasi et voi muuttaa, eikä kukaan muukaan,jos hänellä itsellään siihen ei ole halua. Kuten tajuat, hänellä on erittäin vakava alkoholiongelma.
Toivon sinulle voimia jaksaa etsiä sinulle ja lapsillesi sopiva ja paras ratkaisu. Ota siihen ammattiapu mukaan!
Paljon paljon jaksamista!
🙂🌻

Käyttäjä helemi kirjoittanut 22.04.2015 klo 09:23

...ja avioehtoa ei tietenkään ole.
Totta on, vaimoasi et voi muuttaa, mutta on olemassa joitakin keinoja säilyttää tila eronkin jälkeen. Pidä huolta omasta jaksamisestasi.
Tällä palstalla on se vaikeus, ettei voi antaa suoraan nimeä, keltä voisi neuvoja kysyä

Käyttäjä Usvasilmä kirjoittanut 22.04.2015 klo 18:50

Ei ole avioehtoa, ei. Mutta ei silla hirveän isoa merkitystä olisikaan, kun tilan koko on moninkertaistunut meidän aikana, ja yhdessä alusta asti sitä kehitetty ja työtä tehty.

Ongelma tässä on juuri se, kun mistään ei tunnu saavan tietoa mitä pitäisi tehdä, ja jaksamiseenkaan ei juuri ole apuja tullut.
Tästä ei nyt ehdi edes minnekään lähtemään kun on niin kiire, ja silti ei mitään saa aikaiseksi.
Nyt on taas putki poikki, ja rouva palannut muutaman päivän reissultaan, ja kaikki pitäis olla kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan....☹️

Käyttäjä Misukka kirjoittanut 22.04.2015 klo 22:44

Onpas ahdistava tilanne. Yritä päästä puhumaan jollekin,vaikka muuta apua ei saisi. Puhuminen toiselle selkeyttää asioita ja voi jopa nähdä asioita erilaisesti. Onko mahdollista saada oikeusneuvontaa Proagrialta tai Mtk:lta? Mikä tilankohtalo olisi eron kannalta paras, jotta jatkajalle jäisi jotain.

Alkoholismi on hirveä sairaus, joka tosiaan sairastuttaa kaikki lähellä olevat. Alkoholisti ei voi toista rakastaa, kun pystyy tekemään toisille noin paljon pahaa. Sairautta ei kannata lähteä salamaan, silloin hyväksyy hiljaisesti toisen juomisen. Tuntuu vain kauhean häpeälliseltä, mutta se on toisen sairaus ei Sinun.

Tsemppiä sinne ja kerro välillä kuulumisia, jos ehdit.

Käyttäjä helemi kirjoittanut 24.04.2015 klo 08:54

Oletteko puhuneet avioerosta, ihan vastakkain ja ilman riitaa.
Sillä, kun asiasta aletaan puhumaan "järjen kanssa", saattaa hän havahtua, se on totisinta totta, eikä vain suutuspäissä heitettyä herjaa.
Ota selvää, sillä en ole ihan varma, olisiko mahdollista, että tuleva jatkaja lunastaisi, vaimosi osuuden ja muodostaisitte yhtymän, maatalousihteeri ja oman pankin lakimieskin voi tietää jotakin.

Käyttäjä Surusilmä5 kirjoittanut 21.09.2015 klo 18:22

Hei Usvasilmä!

Jaksaisitko vastailla, mitä sinulle kuuluu nyt?

Kovasti voimia ja jaksamista sinulle toivottelee täältä vastaavaa hankaluutta melko läheltä seurannut..🙂👍

Käyttäjä Jääprinsessa kirjoittanut 03.10.2015 klo 08:38

Usvasilmä kirjoitti 18.4.2015 9:9

Hei! Olen hieman alle viisikymppinen maanviljelijä mies. Meillä on kohtuullisen kokoinen maatila ollut jo lähes 30-vuotta. Alkuvuosina laajentaminen ja investoinnit oli rajuja, töitä paljon mutta myös puhtia ja iloisuutta. Avioliitto on yhtä pitkä kuin viljelijäurakin, ja lapsia on ikähaarukassa 28-18v.
Maatalouden sivussa on vielä hieman muuta osakeyhtiöpohjaista toimintaa, lähinnä harrastuksena ja vaihteluna normaali arkeen. Elämä meni hyvin ensimmäiset 20 yrittäjä- ja avioliittovuotta. Sitten vaimolle tuli jonkinlainen väsähtäminen ja masennus, joita hän ei kuitenkaan koskaan itse ole myöntänyt, ja joihin "avuksi" löytyi sitten alkoholi.
Noin 5- vuotta sitten vaimon alkoholinkäyttö alkoi lisääntyä, johtaen muutamien päivien ryyppyputkiin, jatkuvasti pahentuen. Tällä hetkellä on tilanne, että kaksi viikkoa humalassa ja viikko selvänä, noin karkeasti. Toki viime aikoina selvät kaudet on vähän pidentyneet, koska putken jälkeen yleensä tarvitaan muutaman päivän sairaalakeikka toipumiseen. Viinasta johtuvia sairauksia on ollut mm. maksa- ja haimatulehdus, joista juuri hengissä selvisi, ja joiden jälkeen "en enää koskaan ota alkoholia", joka unohtuu hyvinkin 7-10:ssä päivässä.
Viimevuosina kaikki merkittävät tapahtumat, merkkipäivistä lasten ylioppilasjuhliin ja vanhojentansseihin, muistuu mieleen äidin kännistä.
Nyt kun välit sekä lapsiin että myöskin minuun alkaa olla tulehtuneet, ja yleiskunto huonontunut niin että tulee kolhuja ja mustelmia kaatumisista ym. niin selitys on aina että mies (minä) lyö, vaikka olisin tuhannen kilometrin päässä niin syy on minun.
Matkalla on ollut putkaöitä, rattijuopumus ym. joista johtuen olimme lastensuojelun alaisia 4-vuotta, ja joka loppui juuri kuopuksen täytettyä 18 vuotta. Luulin silloin siitä edes saatavan jotakin apua perheelle, mutta ei, koska vaimolla ei ole mitään ongelmaa, ja pakkohoitoon ei ole edellytyksiä.
Lapset, vaikka jo aikuisia, ovat paljon kotona, halukkaita tekemään ja puuhastelemaan tilalla, niin ovat kuitenkin edelleen "täyspäisiä", johtuen suurelta osin heidä erinomaisista keskinäisistä suhteista, joita tämä ongelma varmaan on myös pakon edessä kasvattanut.
Minä olen aina jaksanut, hoitanut tilan ja eläimet, ja päättänyt että minähän jaksan.

Nyt alkaa voimat loppua, talous kuralla ja mitään ei saa aikaiseen, pakolliset työt tulee tehtyä viimetingassa kun on pakko. Nyt toukotyöt alkamassa ja aina ennen tähän vuodenaikaan on valtava into pellolle, mutta nyt pelkään miten tulen jaksamaan.

Ratkaisut on vähissä, sillä mahdollinen avioero tulee viemään tilan, ja sitä nyt en haluaisi koska jatkajakin olisi. Alkoholi on muuttanut vaimon luonnetta, vaikka sattuisi olemaan selvinpäin, niin mitään sopuratkaisua on lähes mahdotonta odottaa.

En todellakaan tiedä miten tästä jatkaa, odottaa ihmeparantumista tai kuolemaa....☹️

Toivottavasti tähän mennessä on joku ratkaisu jo tullut asioihin. Mutta jos ei niin mun näkemyksen mukaan ainoa järkevä teko olisi hommata vaimo pakko hoitoon . Moni sanoo varmasti nyt ettei suomes niin voi tehdä . Mutta minä tiedän että voi. Olen itse kävellyt veljen epätoivoisen tilanteen edellä keskussairaalan ensiapuun ja ilmoittaumisluukulla kertonu että minulla on kyydissä veljeni ja hänen vaimonsa ja en enää tiedä mitä tehdä kun pelkään veljen vaimon tekevän jotain itselleen tai muille. Hän oli viikon puhunut samoja asiota kuin levy olisi jäänyt soimaan . Ja hän tuli minun perässä sairaalaan ja sai kertoa oman näkemyksen . Mutta kolmelle lääkärille toistettu sama levy ei vakuuttanut meillä olevan salaliittoa häntä kohtaan ja kolme kk osastolla teki hänelle kyllä ihmeitä ... Sillä erää.. Teidän tilantees spv olis kans yks varteenotettava vaihtoehto .?
Ja koska alkoholismi on sairaus ,niin voit mielestäni etsiä jonkun viisaan joka sanoo ja laittaa paperille että vaimosi on kykenemätön hoitamaan itse enää asioitaan .

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 04.12.2015 klo 11:33

Hei,

Tässäkin ketjussa on käyty keskustelua alkoholista, joten tiedoksi kaikille:

Ensi maanantaina eli 7.12. Tukinetissä on kaikille avoin liveryhmä, jonka teemana on: Miten päihteet vaikuttavat elämääni?

Ryhmään ovat tervetulleita kaikki, joita aihe jotenkin kosketta. Liveryhmä on klo 18-20. Keskusteluun mahtuu kerrallaan 12 osallistujaa, joten tule ajoissa paikalle, jotta mahdut mukaan!

Tervetuloa vaihtamaan ajatuksia aiheesta!

Käyttäjä Justiina83 kirjoittanut 24.10.2017 klo 10:46

Nostan nyt tällaista vanhaa juttua, kun on itselle ajankohtainen. Mitä mahtaa Usvasilmälle nykyään kuulua? Toivottavasti parempaa!

Itse olen ollut naimisissa vasta 8 vuotta ja maatilallinen vajaa 7 vuotta, mutta tuntuu etten kestä enää. Mies kiskoo kaljaa joka päivä, vkonloppuisin todella runsaasti ja tappelemme ihan koko ajan. Olosuhteiden pakosta olen tässä suhteessa ollut jo useamman vuoden. Jos ei maatilas olisi, olisin eronnut jo ajat sitten. Asiaa vaikeuttaa se, että tämä on minun sukuni tila, joten en vaan voi myydä pois. Enkä pysty miestä ulos maksamaan koskaan.

Olemme molemmat myös muualla töissä ja viljelystä tulee vähemmän rahaa kuin palkkatöistä, että ei tämä mikään rahasampo kyllä ole. Sen tiesimme kyllä jo ennen tähän lähtemistä. Olen yrittänyt ehdottaa, että pistäisimme pellot vuokralle, sain melko hyvän tarjouksenkin, mutta mies ei suostu. Yksin hän ei kyllä pystyisi viljelemään, kun tarvitsee minua koko ajan joka hommaan. Mikään ei mene putkeen ja tapellaan vaan koko ajan. Kauhulla jo odotan ensi kevättä.

Löysin netistä jonkun lakitoimiston joka väitti antavansa yleistä neuvontaa s.postitse ilmaiseksi. Mitä vielä! Vastaus oli tyyliin, että soita niin varataan aika. Olen miettinyt, että jos siirrän omaisuuteni lapsen nimiin (meillä on yksi yhteinen alaikäinen lapsi), niin mitä tälle tilalle sitten erossa tapahtuisi...?

Käyttäjä helemi kirjoittanut 31.10.2017 klo 16:03

Tuohon asiaan kannattaa kyllä panostaa, vähän rahaaki, onhan sinulla apuna oman pankkisi lakimies.
Mutta, teillä ei ilmeisesti ole avioehtoa...?