Liian vanha, liian nuori, liian kaukana asun
Olen liian vanha kuuluakseni nuoriin. Olen heille kuin kukkahattutäti joka jakelee neuvoja miten mulla oli vaikea nuoruus ja katsokaa miten olen selviintynyt.
Kukkahattutäti-ryhmään olen taas liian nuori. Heille, jos kerron elämänkokemuksiani ja siitä mistä olen selviintynyt, he sanovat etten ole mitään kokemut.
Maanantaina, avaimet käteen- talomme on valmis ja muutan sinne ja se on liian kaukana vähän kaikesta muusta paitsi työpaikasta.
Hei Maanvaiva!
Tunsin sinut täällä monta vuotta sitten. Tulin pitkästä aikaa tänne, ja oli todella kiva löytää sinut viellä täältä. Siskosikin kanss kirjoittelin. En tiedä muistatko minua, käytin silloin nimimerkkiä Xera, mutta en muista tunnuksiani niin en voinut käyttää samaa nyt.
Ehdottomasti sinut muistan. Vissiin jos etsisin löytäsin täältä vanhoja viestäjämme.
Olen nyt uudessa työssä ja vaan kahvitunnilla, niin en ehdi kauan kirjoittaa. Olen vuoden määräaikaisessa työsuhteessa ja tutkin männyn siemeniä. En niitä kyllä halua enempää kuin vuoden tutkia.
Kerro mitä sinä teet.
Oli kyllä mukava sut taas tavata.
Parahin maanvaiva,
Podetko kenties jonkinlaista ikäkriisiä? Älä kuitenkaan soimaa itseäsi ikäsi tähden, olethan juuri sen ikäinen kuin kuulut ollakin: sopivasti kokenut, mukavasti elämää jäljellä. Pidän suurena rikkautena saada tuntea nuoria ja vanhoja, sekä kaikkia siltä väliltä.
Jokaisella meillä on tarinamme kerrottavanamme ja tarpeemme tulla kuulluksi. Jokaisen tarinasta voimme oppia jotakin - tai ainakin olla se joka kuuntelee.
Olet tärkeä sille, jota kuuntelet.
Olet tärkeä sille, joka sinun tarinastasi saa apua itselleen.
Onko muilla väliäkään sitten?