Hei jaakk84,
Ehkäpä maalle muutto ei suoriltaan tuo onnea tullessaan, mutta ainakin haaveidensa eteen kannattaa nähdä vaivaa! Itse viihdyin aikoinani kerrostalossa kaupungin keskustassa, mutta sisäistä tyhjyyttä en päässyt karkuun pelkästään maalle muuttamalla. Täällä se olisi voinut kasvaa vieläkin suuremmaksi.
Entäpä jos yrittäisit miettiä tarkemmin, mikä nykyelämässäsi ahdistaa. Onko sinulla hyviä ja kannustavia ystäviä? Onko perhettä tai pidättekö yhteyttä? Onko kerrostaloasumisessa mitään hyvää, josta voisit yrittää nauttia siihen asti, että saisit haaveesi toteutettua ja muutettua maalle?
Mitä itse kaipaan kaupungissa... Kaiholla muistelen syksyistä märkää asfalttia, jonka pimeys nielee katulamppujenkin valon. Kävellä tai pyöräillä jonkun pimeän puiston halki, kun kenkien alla kahisi puiden lehdet. Istuskelua kahvilassa tai puiston penkillä ja vain katsella ohi kulkevia ihmisiä. Mitä he tekevät työkseen? Mitä ajattelevat kävellessään? Täällä en voisi kuvitellakaan vain istuvani keskellä kirkasta päivää! Pitäisivät laiskana ja outona... Katuvalotkin sammutetaan jo yhdeltätoista eikä asfalttia ole muualla kuin kirkonkylällä. Talvella voi olla niin pimeä jo yhdeksältä, ettei viitsi koiran kanssakaan lähteä kävelylle.
Mutta takaisin kaupunkiin en palaisi. Olen yhtämieltä, että maataloudesta voisi sinulle löytyä töitä ja oppisopimus on hyvä konsti päästä vauhtiin. Kuinka kauas olet valmis muuttamaan ja kuinka paljon vaivaa olet valmis näkemään?
Seuraa ympäristöäsi ja nettiä silmät avoinna ja tartu tilaisuuteen kun sellainen tulee! Kyllä etsivä löytää 🙂👍