Heippa
Joo maalla asutaan eikä ole kyllä katuvaloja mutta ei tarvitsekkaan
on ihan kivaa kun pimeä tulee.
Keksitään kotona jotain kivaa tekemistä ja saa nyt kesän jälkeen enempi
kotona levätä kun kesä kiireet on ohi.
Tänään kun tulen kotia niin laitan huvikseni uunin lämpiämään ja kuuntelen
radiota radio suomessa on klo 18.06 yö yhtyeen juttua kun on 30 vuotta
keikkaillut niin on upea muistella niitä aikoja kun olen yö yhtyettä kuunnellut
ihan alusta lähtien.
sitten tehdään perheen kanssa kivaa ruokaa.
tehdään näin syksystäkin ihan pikku jutuilla juhlaa.
Kaunista syksyä sinulle

Joo, kiitos samoin sinulle eli kaunista syksyä.

Minä laittelen uuniin tulta, polttelen kynttilää, luen kirjoja, kuuntelen radiota vaikka tuntuu ettei juuri mikään kanava kunnolla kuulu.
Mutta eniten rassaa ettei ulkona voi olla näin aamulla aikaisin.

Tuo on tosi, että valoa toivois tänä pimeänä aikana.
Muistan oppikoulun aikaan kun aamulla lähti kävelemään kouluun(~5km)
oli pimeää ja kun koulu loppui alkoi jo taas olla pimeää...
kaikki valoisa aika meni koulussa jossa aina valot ettei sillä luonnonvalolla ollu mitään merkitystä.

Luonnonvaloa kaipaan minäkin.
Sulla se onni, Maanvaiva, että sulla Luonto heti ovelta vastassa, tässä joka puolella naapureita...

Asuin lapsuuteni 0-18v, maalla, jossa ei ollut katuvaloja tai ulkovaloja. Vaikka naapureita oli kolme taloa, jotka pienellä vaivalla näkyivät, ei heillä ollut ulkovaloja.
Sydäntalvet ja niiden täysi kuut, olivat kauniita.☺️❤️☺️ Kirkas tähtitaivas, naiivi uskoni sielujen elämään taivaan kannen takana.
Tunsin aina Vaarini ja pikku-veljeni setäni ja enoni lämmöllä, mummia ja ukkia etäisenä kuitenkin läsnä.😍

Vain aikana juuri ennen lumentulo kun oli märkää, märkyys imi kaiken valon, pimeys oli kuin musta paksuseinä, joka tarttui kurkkuun.
Lumi aikana pimeys oli sinistä samettia jossa oli arvoitus tai salaisuus.
Jouduin kulkemaan joka ilta klo 21-22.00 edes takaisin matkan n. 700 m pimeään, sammuttamaan valot kanalasta.
Lähistöllä oli vankien työmaa, josta joskus karkasivat. Kerran karannut joukko raiskasivat erään naisen omassa kodissa, olivat tietoisia että asuu yksin. Pimeässä kulkiessani yritin kuulla tarkempaa, opin juoksemaan näkemättä mitään. Sydän seiso kai juoksun ajan, en edes hengittänyt.

Alla oli kurituspelko pimeästä, tuvassa oli lattia luukku ja isä viskoi sinne ihan vain jos oltiin äänekkäitä. Siellä oli hiiriä ja rottia. Rotta tappoi 17 vuotiaan kissamme, syöden kurkun auki se näytti pahalta. Siellä sitä sitten istui yrittäen suoja kurkkuaan rotalta.

Olemme istuneet aikuisina ja jutelleet asiasta, kaikilla meillä (6) oli sama pimeän pelko, samanlailla. Helpotti kun kartoitimme missä ja miten pelko oli syntynyt.😎

Kokonaan pimeän pelkoni katosi vasta ollessani päivystämässä mökillä, joka keskellä metsää ilman sähköä. Nautin pimeästä kuusta varjoista ja järvenjään sirinästä.🙂👍

Nyt kun jatkuva alavireisyys, katselin korvavaloja, mutta huhuu hintaa pari sataa euroa!

Niin tutuissa maisemissa on otsalamppu tosi hyvä kulkeminen onnistuu säkki pimeässä. Kuutamolla silmä tottuu eikä valoa kaipaa.😟

maanvaiva kirjoitti 22.9.2011 6:21

Asutteko paikassa missä ei ole katuvaloja, jossei kyllä sitä katuakaan kyllä ole? Missä ei pimeinä syysaamuina näy edes naapurin talon valoja.
On vaan oman mökin valo, ei edes pihavaloja.
Illalla tulee aikaisin pimiä, aamu ei valkene kukon laulun aikaan.

Ei voi lähtiä heti aamusta ulos ja vaeltamaan.
Jotenkin syysaamut pimeydessä saavat oloni ahdistuneeksi.
Niin ja muistaakseni kesällä valitin, että on liian valoisaa eikä voi nukkua.
Nyt voisi nukkua 12 tuntia, läpi koko pimeyden mutta ei nukuta.

Tämä seutu oli aika pimeää katuvalojen kannalta, kunnes tekivät viemäriremontin ja samassa asensivat katuvaloja niin, ettei iltaisin sisällä valoja tarvi, raottaa vaan kaihtimia -