hei, joo minä kans olen järjestänyt elämäni ja asiani silleen, että kuukausbussikortti on mielenterveyteni tae ja asioin päivittäin isossa kaupungissa. Asun tosin 12 000 asukkaan kaupungissa, kaupungin keskustassa. Mutta kun ei minusta täällä ole mitään kiinnostavaa.

tänään huomasin, että sillä bussilipunhinnalla voisi tehdä ruhtinaallisen reissun esim. tallinnaan, mikä mietitytti.

kamalaa oli kesällä, kun olin kuukauden ilman bussikorttia taloudellisista syistä. Nyt sain vielä työvoimatoimiston kurssilta opiskelupaikan, enkä omalta paikkakunnalta, ja olen tosi tosi tyytyväinen. olen työtön.

minä hakeudun oikein hakeudun yleisötilaisuuksiin ja urheilukisoihin yms., koska tykkään kun on paljon ihmisiä ympärillä ja sietokyky ja keskittymiskyky vahvistuu.

tunnistan, että olen uudessa elämänvaiheessa 46-vuotiaana. siihen liittyy armoa, tykkäämistä, oman itsen hyväksymistä ja muuta sellaista toisten ihmisten ymmärtämistä. rahoilla en ole päässyt tässä elämässä kehumaan (enkä oikein hyvällä ruoallaakaan).

heippa
Minä olen kanssa asunut maalla koko ikäni ja ei ole parempaa paikkaa asua mut kyllähän
se vaatii tiettyä elämän asennetta.
Mut yrittäkääpä ystävystyä jonkun naapurin kanssa se on piristävää ja sellaista
turvaverkkoa rakentaa et toinen aina auttaa toista kun apua tarvii sillä sen tiedän elämän
kokemuksesta että en olisi ikinä itsekään selvinnyt yksin jos olisin ollut.
Erakoitua ei kannata kannattaa miettiä esim vapaehtoistoimintaa, seuratoimintaa jne jokainen
kykyjen ja jaksamisen mukaan kotia ei pidä neljän seinän sisälle yksin jäädä.
En ole ikinä itsekään rahoilla kehunut eikä sitä alkuaikoina ollutkaan kaikki meni velkojen
maksuun että itselle ei jäänyt juuri mitään mut nyt on velat maksettu ja meni lähes 30.vuotta
mut kyllä kannatti nyt lapset pääsee helpommalla ja on parempi elämä.
Ruokaakin valmistaa muutamalla eurolla 5-10.e juhlaillallisen josta koko perhe voi nauttia.
Nyt elämä onneksi mulla ja perheellä menee liiankin hyvin ja olen nuorisolle sanonut
että nauttikaa joka päivästä sillä elämä on upeeta.
Nyt kun kotia menen niin laitan puu uunin lämpiämään niin se on todella upeeta ja miten voi kodikaasta lämmöstä nauttia sillä onni koostuu pienistä asioista.
Muistetaan myös että vaikka on välillä vaikeata niin taistellaan vaan sitkeästi vaikka
välillä tuntuukin toivottomalta ei luovuteta.
Kaunista syksyä teille

Minä muutin Tampereelta maalle kuukausi sitten töiden perässä ja kyllä tässä oman aikansa menee ennen kuin pääsen paikkakuntaan kunnolla sisälle.

SUOSITTELEN että pidät tiiviisti yhteyttä ystäviisi, itse asun n 5000 asukkaan paikkakunnalla ja oikeaa ystävää en ole 9v aikana saanut. Hyvänpäiväntuttuja on mutta ei ne auta,silloin kun todella apua tarvitsisi. Ja asiat ei välttämättä parane (kuin hetkellisesti) kun saa lapsia.Kyllä kovasti vauvaa tultiin meillekin ihastelemaan ja onnittelemaan...mut kas kas nyt kun oli 3vee synttärit muksulla, se ooli harva sukulainenkaan kuka viitsi vaivautua juhliin. Todella kummalllista että sukulaiset ei muista, minua eikä lasta ei kortti ja postitse lähetetty lahja paljon lohduta. Mieluummin aikaa lapselle eikä lahjoja. Mutta on täällä maalla muutama hyväkin asia, rahaa säästyy kun ei kaupat lähellä, pysyy hoikempana kun pizzeriat ym kaukana ja ihana metsissä samoilu harrastus on aivan ilmaista ..ja virkistävää!!😉

Muistatteko vanhan tv-mainoksen ..."...kyllä maalla on mukavaa..." -?
...ja totta, on puolensa ja puolensa, myös niitä hyviä puoliakin on.
Maaseudussa on tulevaisuus..

.... Eläköön vihreät metsät ja hyvät käpyvuodet... !