Hei!

Joskus tuntuu, että sitä on tyhjään imetty. Työtä on tehnyt kuin unessa, kunhan tekee entisellä rutiinilla. Muttta jotenkin tehottoman tuntuisesti. Tehneekö ikä sen vai kun katsoo, kun toinen istuu tietsikan eessä internetin sivuilla. Sitä saa sanoa, että josko työkin maistuisi.

Pihalla seisoo vieläkin rakennustarvikkeet lämpimän hallin tekoon, vanhan navetan paikalle. Vanha navetta vain seisoo paikallaan kaikkine romuineen.

Ritiläpalkit ovat odotelleet kaksi vuotta ulkona. Jos palkkien vaihto tulisi eteen, kun joku lehmä putoaa lietekuiluun. Meillä on pienpihatto, rakennettu - 88. Palkeissa on jo halkeamia.

Jo valmiiksi velkaisina, kävin kuitenkin varmistamassa avioliittomme jatkuvuutta pankissa laittamassa nimeni uuteen velkapaperiin.

Aloitimme 1 1/2 v. sitten etäopiskelut markkinointi-instituutissa merkonomia vastaavaa opiskelua. Hyvää tekee minullekkin tietää jotain talousasioista. Mies on hoitanut kaikki paperityöt itse. Ja hyvin hoitaakin. Olen sanonutkin ettei hän ole mikään maanviljelijä. Hänella olisi lahjoja hoitaa asioita talouspuolella.
Mutta maanviljelys jatkui vain isältä pojalle silloin kun tehtiin sukupolvenvaihdos. -84.
Oltiin parikymppisiä untuvikkoja. Tyhjätaskuina ostettiin miehen kotitila. Minä sain puolet valtakuntaa ja appivanhemmat..

Kirjoittaminen tuntuu vaikealle. Tuntuu ettei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi.
Koneen ääressä saa istua tovin ennenkuin saa jotanin kirjoitetuksi.
Sitten sen huomaa kun katsoo kelloa. Voi hyvänen aika, menipä aikaa, mitä kaikkea olisi sinä aikana tehnyt.

Lisää työtä on tiedossa. Mies lähti tekemään vuokrasopimusta pelloista. Todella luomupelloista. No, jospa mies saisi aikaiseksi laittaa pellot viljelyskuntoon.
Jospa poika olisi tilan töissä ensikesänä. Jos ei hommaa itselleen kuulema rahakkaampaa työtä. Hän pääsee tammik. armeijasta.

Olen hyvilläni hänestä. On se armeija kasvattanut häntä. Vaikka kaikki sanovatkin että siellä on nykyään lepsua toimintaa. Ehkä näin onkin. Mutta poika jäi sinne vuodeksi.Hakeutui aliupseerikoulutukseen. Nyt on sitten toiminut ryhmänjohtajana.
Ehkä se on kasvattanut häntä eniten. Kärsivällisyyttä, jämäkkyyttä, uskoa itseensä.
Mutta vielä halaillaan. Ainakin vielä välit on lämpimät.
Hänen mukana kulkee tyttökin. Joko nyt on pitempiaikainen, sen näyttää tulevaisuus. Kaikki on avoinna vielä hänelläkin. Tulevan kevään abiturientti. Minne sitten vie opiskelut tulevaisuudessa.

Nyt pitäisi jo lopetella. Taidan siivoillla tänään, pestä ikkunoita. Huomenna lähden omaishoitajaksi äidilleni. Hän liikkuu rollaattorin avulla. Asuu tukitalossa. Lupasin viedä hänet shoppailureissulle kaupungille. Ollaan vain hänen ehdoillaan liikkeellä.

Tällaisin ajatuksin nyt. Kuulumisiin! 🙂