Hei Aleksi 🙂! Miten kauaksi kaverisi muuttivat? Kai voit tavata heitä esim. viikonloppuisin? Miten ois jos miettisit jotain harrastusta missä tapaisit uusia ihmisiä ja sitä odotellessa kävisit vaikka lenkillä tai tekisit mitä tahansa josta pidät. Kai sinulla kuitenkin joku puolituttu on läheisyydessä, jonka voisit pyytää mukaan. Etkä varmaan ole yksin ongelminesi, monesta tuntuu tältä, olen siitä aivan varma. Kun vaan jaksat pahemman yli, se takaraivo tulee aina perässä nimittäin aina kun muutoksia elämässä tulee ja luonnollisesti niitä vastustaa ihan vimmatusti. Tyttärelläni on pian tuollainen vaihe edessä kuten sinulla nyt, siksi otan kantaa kirjoitukseesi. Isohali sinulle Aleksi, kyllä sinä tämän yli pääset, siitä olen varma. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia ☺️❤️

Mulle kävi täällä maalla samoin lukion jälkeen, kaikki muut nuoret muuttivat pois muualle opiskeleen. Tai jäi tuo yksi nuori, josta sitten muutaman vuoden jälkeen tuli aviomieheni. Se kyllä käy muualla töissä ja useimmiten olen yksin.

Mitä sie teet päivisin, opiskeletko tai käyt töissä? Jos et maaseudun yksinäisyyttä kestä, niin etkö voisi muuttaa pois?
Käykö ne entiset kaverit siellä lomailemassa? Mulla käy ja useimmiten sitten saankin heistä tarpeeksi sinä aikana enkä jaksa heidän kanssa keskustella edes netissä vaikka ovatkin pyytäneet facebookiin kaveriksi. Elämme kuitenkin ihan erilaista elämää.
Oletko sinä facebookissa?

ero_kesäk_2006 kirjoitti 22.7.2012 16:35

Hei Aleksi 🙂! Miten kauaksi kaverisi muuttivat? Kai voit tavata heitä esim. viikonloppuisin? Miten ois jos miettisit jotain harrastusta missä tapaisit uusia ihmisiä ja sitä odotellessa kävisit vaikka lenkillä tai tekisit mitä tahansa josta pidät. Kai sinulla kuitenkin joku puolituttu on läheisyydessä, jonka voisit pyytää mukaan. Etkä varmaan ole yksin ongelminesi, monesta tuntuu tältä, olen siitä aivan varma. Kun vaan jaksat pahemman yli, se takaraivo tulee aina perässä nimittäin aina kun muutoksia elämässä tulee ja luonnollisesti niitä vastustaa ihan vimmatusti. Tyttärelläni on pian tuollainen vaihe edessä kuten sinulla nyt, siksi otan kantaa kirjoitukseesi. Isohali sinulle Aleksi, kyllä sinä tämän yli pääset, siitä olen varma. Tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia ☺️❤️

No suurin osa muutti jonnekin 30km päähän noin. Enkä niitä tapaile kun koulu loppui. Siellä tuli tavattua kavereita. Tässä on nyt kohta 2vuotta oltu viikonloput lähes tapaamatta ketään oman ikäistä kaveria. Työ kaverit on lähinnä ne joita nään. En oikeen tiedä mistä löytyisi uusia harrastuksia. Olen ujokin joten sen takia uusia harrastuksia tulee välteltyä.

maanvaiva kirjoitti 23.7.2012 6:2

Mulle kävi täällä maalla samoin lukion jälkeen, kaikki muut nuoret muuttivat pois muualle opiskeleen. Tai jäi tuo yksi nuori, josta sitten muutaman vuoden jälkeen tuli aviomieheni. Se kyllä käy muualla töissä ja useimmiten olen yksin.

Mitä sie teet päivisin, opiskeletko tai käyt töissä? Jos et maaseudun yksinäisyyttä kestä, niin etkö voisi muuttaa pois?
Käykö ne entiset kaverit siellä lomailemassa? Mulla käy ja useimmiten sitten saankin heistä tarpeeksi sinä aikana enkä jaksa heidän kanssa keskustella edes netissä vaikka ovatkin pyytäneet facebookiin kaveriksi. Elämme kuitenkin ihan erilaista elämää.
Oletko sinä facebookissa?

Töissä olen pääsääntöisesti. Kouluun olen hakenut tänä keväänä toista kertaa. Tällä kertaa vaan en jaksanut edes käydä pääsykokeessa, kun masensi. Kai täällä jotkut käy mutta tuskin minua haluavat tavata. Heillä lienee oma elämä. Olen vain yksinkertaisesti jäänyt sivuun kaikesta.. Olen facebookissa ja siellä ehkä noin 40 "kaveria" siitä voi jo vähän päätellä yksinäisyyttä. Muuttaakin kai vois mutta eipä ole varaa taloa ostaa.

Hei taas Aleksi!
Kun katson elämää taaksepäin niin niin se vaan on että ihmiset tulevat ja menevät, jotkut jäävät pidemmäksi aikaa ystäviksi. Jos ajattelen lukioaikoja niin ei sieltä taida ketään olla enää maisemissa. Jos sinulla on noinkin paljon Facebook-ystäviä ja muitakin tuttuja niin pidä heistä kiinni. Uskon että muillakin tutuillasi on samanlaisia ongelmia, yksinäisyyttä ja masennusta, mutta harva vaan sen ääneen sanoo. Pidä kiinni niistä muutamista ihmisistä joita sinulla on. Kun ihminen perustaa perheen niin monesti sen myötä tulee uutta tekemistä ja uusia ihmisiä elämään ja ne vanhat tahtoo jäädä pois. En tarkoita että sinun pitäisi ottaa pulttia perheen perustamisen kanssa. Sinullahan on vielä opiskelut kesken, nyt voisit yrittää ensin tsempata itseäsi että pääset opiskelemaan ja sitten kaikki hoituu - olen siitä aivan varma - ihan itsestään. Vai oletko ehkä miettinyt että olisit jonkin aikaa työssä? Voimia sinulle että jaksaisit pahimman yli. Muista, että olet tärkeä ja ainutlaatuinen omana itsenäsi ja tällainenkin elämänvaihe kuuluu osaksi elämää. Jaksuhaleja sinulle ☺️❤️

Minä en ole mikään facebook tietäjä, kun en siellä ole mutta en ikinä keksisi 45 nimeä jotka voisivat edes teoriassa olla kavereitani.

Minä olen tämän mökkini perinyt eikä mullakaan oikeastaan ole varaa mihinkään muuttaa, ei edes vuokralle. Teen täällä lyhyitä työsopimuksia ja sitten taas olen työtön.

Jotain kai sun pitäisi tehdä elämällesi, jos et viihdy maaseudulla. Ekana hoitaa tuo masennus pois. Kirjoita vaikka net-tukeen täällä.

ero_kesäk_2006 kirjoitti 24.7.2012 13:12

Hei taas Aleksi!
Kun katson elämää taaksepäin niin niin se vaan on että ihmiset tulevat ja menevät, jotkut jäävät pidemmäksi aikaa ystäviksi. Jos ajattelen lukioaikoja niin ei sieltä taida ketään olla enää maisemissa. Jos sinulla on noinkin paljon Facebook-ystäviä ja muitakin tuttuja niin pidä heistä kiinni. Uskon että muillakin tutuillasi on samanlaisia ongelmia, yksinäisyyttä ja masennusta, mutta harva vaan sen ääneen sanoo. Pidä kiinni niistä muutamista ihmisistä joita sinulla on. Kun ihminen perustaa perheen niin monesti sen myötä tulee uutta tekemistä ja uusia ihmisiä elämään ja ne vanhat tahtoo jäädä pois. En tarkoita että sinun pitäisi ottaa pulttia perheen perustamisen kanssa. Sinullahan on vielä opiskelut kesken, nyt voisit yrittää ensin tsempata itseäsi että pääset opiskelemaan ja sitten kaikki hoituu - olen siitä aivan varma - ihan itsestään. Vai oletko ehkä miettinyt että olisit jonkin aikaa työssä? Voimia sinulle että jaksaisit pahimman yli. Muista, että olet tärkeä ja ainutlaatuinen omana itsenäsi ja tällainenkin elämänvaihe kuuluu osaksi elämää. Jaksuhaleja sinulle ☺️❤️

No vaikka nuo ovat facebook kavereita ei se tarkoita että ikinä niitä näkisin. Joillainhan niitä on yli 500kpl. Töissä olen ollut ihan tarpeeksi. Kohta on liian myöhäistä lähteä opiskelemaan. Tyhmenen päivä päivältä..☹️ tätä samaa alamäkeä on ollut jo 2v eikä loppua näy..

maanvaiva kirjoitti 24.7.2012 13:57

Minä en ole mikään facebook tietäjä, kun en siellä ole mutta en ikinä keksisi 45 nimeä jotka voisivat edes teoriassa olla kavereitani.

Minä olen tämän mökkini perinyt eikä mullakaan oikeastaan ole varaa mihinkään muuttaa, ei edes vuokralle. Teen täällä lyhyitä työsopimuksia ja sitten taas olen työtön.

Jotain kai sun pitäisi tehdä elämällesi, jos et viihdy maaseudulla. Ekana hoitaa tuo masennus pois. Kirjoita vaikka net-tukeen täällä.

useimmin facebookissa kaveri määrä on 150-600kpl. En noistakaan ole kuin muutamaa nähnyt viimesen 2v aikana. Nykyään vaan kaikki ottaa päähän ja hermostun helposti. En tiiä kauanko tässä jaksaa kärvistellä vai olisko parempi lopettaa tämä taival. Kukaan ei minua kaipaa.

Sama ongelma täälläkin. En ole koskaan tuntenut oloani enemmän yksinäiseksi kuin nyt. Mietin lähes joka päivä itsemurhaa, mutta koska uskon nöyryyttäväni sillä vanhempiani, en voi tehdä sitä.

Hei taas Aleksi!
Et ole liian vanha opiskelemaan, nykyään aikuisetkin opiskelevat. Itse olen toooooosi vanha enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee 🙂!
Älä turhaan mieti tuota kaveriasiaa, on tärkeää että on yksi tai pari ihmistä jolle puhua asioistansa ja jos nekin on nyt juuri hukassa niin tännehän voit aina kirjoittaa. Lisäksi täällä on tämä OMATUKI -osio josta voit myös saada apua.
Älä turhaan nyt pohdi asioita liikaa. Löydät varmasti paikan jostain opinahjosta, voisiko esim. työvoimatoimiston ammatinvalinta auttaa. Onhan kaikenlaista lyhyempikestoista koulutusta kuten työvoimakoulutukset ja nehän yleensä työllistävät hyvin??? Ja voihan elämässä opiskella useitakin ammatteja vaikka noiden työvoimakoulutusten kautta jos yksi ei kiinnostakaan niin toinen voi olla itselle mieluisampi. Harva pystyy omaa asuntoa hankkimaan, vuokralla asuminen on aina paras ratkaisu jos "mikäminustaisonatulee" on vielä epävarmaa. Kaikki järjestyy aikanaan, usko pois. Itse ei moneenkaan asiaan voi vaikuttaa vaan ne tulla tupsahtaa kun on tullakseen. Jaksamista sinulle ☺️❤️

ero_kesäk_2006 kirjoitti 26.7.2012 15:1

Hei taas Aleksi!
Et ole liian vanha opiskelemaan, nykyään aikuisetkin opiskelevat. Itse olen toooooosi vanha enkä vieläkään tiedä mikä minusta tulee 🙂!
Älä turhaan mieti tuota kaveriasiaa, on tärkeää että on yksi tai pari ihmistä jolle puhua asioistansa ja jos nekin on nyt juuri hukassa niin tännehän voit aina kirjoittaa. Lisäksi täällä on tämä OMATUKI -osio josta voit myös saada apua.
Älä turhaan nyt pohdi asioita liikaa. Löydät varmasti paikan jostain opinahjosta, voisiko esim. työvoimatoimiston ammatinvalinta auttaa. Onhan kaikenlaista lyhyempikestoista koulutusta kuten työvoimakoulutukset ja nehän yleensä työllistävät hyvin??? Ja voihan elämässä opiskella useitakin ammatteja vaikka noiden työvoimakoulutusten kautta jos yksi ei kiinnostakaan niin toinen voi olla itselle mieluisampi. Harva pystyy omaa asuntoa hankkimaan, vuokralla asuminen on aina paras ratkaisu jos "mikäminustaisonatulee" on vielä epävarmaa. Kaikki järjestyy aikanaan, usko pois. Itse ei moneenkaan asiaan voi vaikuttaa vaan ne tulla tupsahtaa kun on tullakseen. Jaksamista sinulle ☺️❤️

Jaa, silti ei ne asiat itestäänkään järjesty. Töitä siis on nytkin, mutta noitten ihme koulujen kautta vois saada parempaa työ paikkaa. Nykynen työ kuluttaa aika lailla. Eniten harmittaa kun ei nää ketään ihmisiä joille vois jutella.. Asunnot on niin kalliita vuokrata eikä oo varaa sellaseen. Siellä tekisin varmaan itsemurhan kun olisin IHAN yksin. Kaikki harmitta, ja mun omasta mielestä on turha sanoo et kaikki järjestyy..

Hei Aleksi! Mun mielestäni sinun pitäisi päästä juttelemaan jonkun kanssa ihan face to face. Omia ehdotuksiani olisi kriisikeskus (jossa olen käynyt itsekin) ja seurakunnan diakoniatyöntekijä tai terveyskeskuslääkärikin voi ohjata sinua eteenpäin. Varaa aika esim jollekin näistä. Mitä mieltä itse olet ehdotuksestani? Yritä jaksaa, nyt ehkä tuntuu raskaalta ja ikävältä mutta olen satavarma että se menee ohi. Voisitko harrastaa liikuntaa jossain muodossa, sekin auttaisi ehkä selventämään ajatuksia. Neljän seinän sisälle ei ainakaan kannata jäädä. Voimia tehdä hyviä ratkaisuja ☺️❤️

ero_kesäk_2006 kirjoitti 27.7.2012 15:27

Hei Aleksi! Mun mielestäni sinun pitäisi päästä juttelemaan jonkun kanssa ihan face to face. Omia ehdotuksiani olisi kriisikeskus (jossa olen käynyt itsekin) ja seurakunnan diakoniatyöntekijä tai terveyskeskuslääkärikin voi ohjata sinua eteenpäin. Varaa aika esim jollekin näistä. Mitä mieltä itse olet ehdotuksestani? Yritä jaksaa, nyt ehkä tuntuu raskaalta ja ikävältä mutta olen satavarma että se menee ohi. Voisitko harrastaa liikuntaa jossain muodossa, sekin auttaisi ehkä selventämään ajatuksia. Neljän seinän sisälle ei ainakaan kannata jäädä. Voimia tehdä hyviä ratkaisuja ☺️❤️

En kuitenkaan uskalla lähteä mihinkään kriisikeskukseen, ties mitä seuraa.. Joku merkintä hulluudesta ties mihin rekisteriin. Ja sitten on taas moni ovi lopullisesti kiinni..

Nyt sie maalailet piruja seinille. Minä olin jatkuvasti nuorena kriisikeskuksessa, sijoituspaikoissa ja jopa putkassakin pari kertaa. Silti nyt 25v ei missään näy mitään merkintää niistä. Tai, jos näkyykin, ei kukaan ole koskaan mulle niistä maininnut. Enpä oikein usko, että olisin saanut aselupaakaan, jos merkinnät näkyisivät.
Esim kriisikeskuksessa mun mielestä voi käydä ilman, että sanoo nimeään.

Saa nähä kuinka pahaks tää menee.. Nykyään tulee kauheita henkisesti paha olo kohtauksia.. Jos vaikka näkee naisia tai jotain ihmisiä joilla on hauskaa niin itseä alkaa masentaa. Onko tää ihan normaalia?