Aleksi3 kirjoitti 9.2.2013 23:43

No helvetti on sitä kun ei pidä itseään minkään arvoisena, suunnitelmat itsemurhaan. Mietin että johan tässä on elämää tarpeeksi nähty. Kauhean toivoton olo. Eikä saa nukuttua. Joskus on ihan hyviä päiviä, mutta tänään on henkisesti todella paha. Mielessä pyörii muiden reaktiot jos tapan itseni. En kuulu tähän elämään. Johan kokoajan kuolee ihmisiä onnettomuuksissa ja sairauksissa. Miksi en sitten voisi olla yksi heistä, varsinkaan kun eläminen ei kiinnosta. Ei tämä maailma yhtä ihmistä tarvitse.

..ei ehkä maailma,mutta sinun läheisesi tarvitsevat aivan varmasti sinua..

Ei mua kiinnosta tämä elämä, ja se että itse pitäis kaikki paska kestää. Nytkin on yhteishaku ja hermot jo ihan lopussa. Tuskin saan nytkään mihinkään haettua.. Tää elämä ei oo elämisen arvosta. Ei tähän mikään oma aloitteesuus auta, se on paskapuhetta.

Se on totta, että omasta päästä se muutos lähtee. Mikä estää sun päätä tekemästä sitä muutosta? Mikä pitää kiinni masennuksessa ja tuhoisassa oravanpyörässä? Et osaa vastata, tiedän, mutta mieti sitä ainakin välillä. Pidät kiinni myös siitä kovasti, että et lähde tekemään mitään ratkaisuja paranemisen suhteen. Et halua puhua, et halua käydä lääkärissä, haluat vain, että ratkaisu tarjoiltaisiin sinulle valmiiksi pureskeltuna. Niin ei tule tapahtumaan, vaan jotain on muututtava ja ainut joka sen muutoksen voi tehdä olet sinä. Vielä et tunnu olevan valmis muutokseen, mutta kyllä sekin päivä koittaa. Jos vain jaksat sinne asti.

Sananhelinä ei auta. Voidaan tässä kehoittaa sinua menemään ulos ja harrastamaan ja kertoa, että kyllä se siitä. Mutta sinä et kuuntele, ei ne sanat merkkaa sinulle mitään. Kyllä minä tiedän, olen ollut tuossa jamassa itsekin. Jossain vaiheessa ehkä tulee pohja vastaan ja sitten lähdet tekemään sitä muutosta. Tai sitten et enää jaksa ja luovutat. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi. Sinun täytyy olla valmis ottamaan apu vastaan ja sinun täytyy todella haluta muutosta. Et tule paranemaan, niin kauan kuin pidät kiinni nykyisestä ajatusmaailmastasi. Maailma ei tule muuttumaan, eivätkä muut ihmiset tule muuttumaan, ainut johon voit vaikuttaa olet sinä itse.

Vappu yksin, aika tylsää, ahdistaa ja masentaa. Ei tunnu järkevältä hakea mitään apua kun kukaan ei kuitenkaan usko. En halua elää tälläistä elämää..

Hei Aleksi pitkästä aikaa 🙂
Miksei kukaan usko, ketä tarkoitat? Kokeile vaikka kriisikeskusta aluksi. Sinne saa ajan vaikka illalla tai koska sinulle sopii. Siellä voit käydä max 5 kertaa. Ota rohkeasti ensimmäinen askel ja soita Kriisikeskukseen. Jos et tunne saavasi apua niin olet ainakin kokeillut. Suosittelen. Tiedän mitä puhun, olen itsekin käyttänyt heidän palvelujaan. Voimia sinulle Aleksi ja hyviä päätöksiä ☺️❤️

On tänne böndelle vaikea löytää emäntää, kun ei baareissa eikä treffipalstoilla tule aikaa vietettyä...

https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=59;mid=52052
https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=59;mid=51974
https://www.tukinet.net/keskustelu/viesti.tmpl?grp=59;mid=51208

Hei Aleksi 🙂
Oletko huomannut esimerkiksi näitä linkkejä?Mitä sinulle nyt kuuluu?
Kaikkea hyvä kesääsi ☺️❤️

Aleksi3 kirjoitti 1.5.2013 18:50

Vappu yksin, aika tylsää, ahdistaa ja masentaa. Ei tunnu järkevältä hakea mitään apua kun kukaan ei kuitenkaan usko. En halua elää tälläistä elämää..

Uutena kirjoittajana ja myös maaseudulla asuvana huomasin viestiketjusi, jossa kerrot olevasi yksinäinen ja edellinen viestisi on , ettet halua elää tällaista elämää. Jäin miettimään, että millaista olisi se elämä, jollaista haluaisit. Onko sinulla asioita, jotka ovat kiinnostaneet sinua ainakin joskus tai ehkä nytkin jokin asia saa pienen hymyn esille?😉 Olisiko mahdollista, että lähtisit liikkeelle jostain sellaisesta asiasta? Ehkä myös pienet eleet, joilla huomioit ihmisiä , joita näet ( hymy silloin tällöin , oven aukaisu jollekulle yms.) Nuo eivät ole mitään ihmeellisiä asioita, mutta arvelisin niillä olevan jotain merkitystä sille, että huomaat voivasi saada yhteyden ihmisiin yksinkertaisilla asioilla.🙂 Kaikkea hyvää elämääsi !🙂🌻

Hei ja tiedoksi kaikille masentuneille:

Mieli Maasta ry:n liveryhmät masentuneille alkavat taas Tukinetissä kesätauon jälkeen. Liveryhmät eli chatit ovat tuttuun tapaan joka toinen viikko, parillisten viikkojen keskiviikkoisin klo 18 alkaen.

Ensimmäinen liveryhmä on tänään keskiviikkona 21.8. klo 18-19.30. Liveryhmän teemana on: Kesän hyvät jutut. Liveryhmä on avoin kaikille, etukäteisilmoittautumisia ei tarvita. Astu vain sisään ryhmään!

Tervetuloa! 🙂🌻

Moi kaikille
Aikaa on siitä, kun olen viimeksi ollut täällä tukinetissä. Tämä ystävyys/kaveruusaihe kuitenkin mullakin on ajankohtainen ja mieluusti vaihtaisin ajatuksia siitä ☺️

Kirunaali kirjoitti 29.8.2013 18:49

Moi kaikille
Aikaa on siitä, kun olen viimeksi ollut täällä tukinetissä. Tämä ystävyys/kaveruusaihe kuitenkin mullakin on ajankohtainen ja mieluusti vaihtaisin ajatuksia siitä ☺️

hei!ja samoin vaihtaisin ajatuksia.

Hei. Kirjoitanpa tähän aiheeseen. Olen paljon lukenut tukinetin keskusteluja ja tähän voin ottaa kantaa.

Olen maaseudulla asuva 30-vuotias nuorimies. On työ, oma talo mutta ajan myötä ei oikeasti yhtään hyvää, pysyvää ystävää tai mitään kaveripiirejä. Kovasti olen käynyt läpi miten olen tähän tilanteeseen ajautunut. Minulla on kuitenkin hyvä maine, mutta silti en tunne yhteensopivuutta maalaiselämään. Lisäksi en ole oikein paras vaihtoehto illanistujaisiin. Tuntuu kuin täälläpäin kaikki kaveruus on sitä kokoontumista viikonloppuisin alkoholin merkeissä ja hauskaa pitäisi olla. En sovi siihen kuvaan. En ole koskaan sopinut. Humalassa olen melko vakava ja entistä hiljaisempi, mikä tuntunut aina vaikealta. Alkoholistakin tuli sitten yksinään hetkeksi paha ongelma yksinäisyyteen ja viimeisimmän seurustelusuhteen mennessä pahasti karille reilu vuosi sitten, vei juominen minut kertaalleen ambulanssin kyydissä ensiapuun alkoholimyrkytyksen takia. Päätin silloin lopettaa juomisen ja se on pysynyt, mitä muutama olut nautittuna kuluneen vuoden aikana.

Minulle ei ole esteenä kuitenkaan lähteä viihteelle, mutta kun yksin lähden, tunnen itseni nopeasti vieraaksi muiden keskuudessa. Olen todella vaikea tutustumaan ihmisiin ja tuntuu että ne vähätkin tutut tulevat vain hetkeksi juttelemaan, yleensä työasioista. Vaikea löytää samanhenkistä seuraa täältä pikkukaupungista, eikä samankaltaisia harrastuksiakaan oikein löydy. Lisäksi työkaverit koostuvat enimmäkseen perheellisistä keski-ikäisistä naisista. Juoksen yksinäni muutaman kerran viikossa reiteillä joissa ei yleensä ketään tule vastaan.

Ajattelin että Facebook toisi parannusta ja kirjauduin sinne syksymmällä, mutta nyt se tuntuu aiheuttavan enemmän mielipahaa. Ketä pyytää kaveriksi aluksi? No, sukulaisia, muutama vanha koulukaveri jotka muualla, muutama hyvä ystävä, jotka myös muuttaneet. Sitten mielessä vain eksiä jotka eivät satavarmasti hyväksy kaveriksi. Kavereita ei ole siis montaa netinkään välityksellä ja näistäkään ei ole montaa edes nähnytkään hetkeen välimatkojen vuoksi. Melkoinen turhake koko some. Sekin etteivät myöskään kuulumisiin tunnut vastailevan

Kulunut vuosi ollut siis vaikea. Lisäksi olen miettinyt itsemurha-ajatuksia, joita minulla on joku vuosi aiemminkin ollut. Silti, vaikea irtautua ja lähtä muille maille, vaikka muutama tuttu sitä on yrittänyt sanoa. Kuitenkin on niin ristiriitaista kun toisaalta haluaa tätä maaseudun rauhaa. Harmi vaan että alkaa usko ja toivo loppua että pääsisi pois tästä yksinäisyyden kuopasta. Yrittänyt olen.

Hyvää joulua silti kaikille!

Nyt joulu menee yksinään