Meinaa tässä pää haljeta kun avomieheni kanssa olemme taas pattitilanteessa. Monenlaista takkua on muutenkin, mutta jotenkin on lohdutonta ajatella että joudun soittamaan toista viulua ja ensimmäistä tuntuu soittavan avomieheni veljen vaimo!
Sanokaa nyt hyvät ystävät olenko väärässä kun olen takertunut siihen että avomieheni ei kerro mitään tietoja työstään eli maatalon pidosta minulle. Olemme olleet yhdessä 10 v. Vanhin poikamme on 10 vuotias ja nuorempi 5vuotias.Olemme asuneet mieheni tilalla yhdessä 5v! Minulla on oma työni mutta kotityöt teen minä.
Aluksi luulin mieheni olevan vain epäluuloinen kaikkien suhteen enkä ole kysellyt hänen maistaan, metsistään tai rahoistaan. En ole ajatellut koskaan yrittää mitenkään hyötyä hänen omaisuudestaan. Mieheni oli poikamies 50v ja hänen veljensä vaimo oli
tullut läheiseksi hänelle n.20v aikana. Veljen vaimo on saman ikäinen kuin minä.Mieheni on kummisetä veljensä lapselle ja siitä suhteesta oli tehty iso asia.
Valokuva albumi täynnä kuvia joista osa kummisedästä ja äidistä (veljen vaimo) yhdessä lomamatkoilla. iis kuvia heistä kahdesta vaikka mukana oli muitakin!
Kun menimme kihloihin (minun toiveestani) tuli veljen vaimo tuomaan lahjaa ja tokaisi minulle miehestäni ”naimisiin hän ei sitten mene koskaan, ennemmin rautakanki kukkii”.
Aina kun tulee puhetta miehestäni tämän naisen kanssa hän sanoo ”kyllä minä miehesi tunnen! minä tunnen väkeni”
Ristiäisissä hän ihmetteli suureen ääneen ettei olisi uskonut että mieheni oli tullut mukaan synnytykseen!
Tällaista terroria hän harjoittaa jatkuvasti ja olenkin hiljalleen tehnyt välimatkaa häneen.
Mieheni ei koskaan ole sanonut hänestä pahaa sanaa. Mieheni mielestä veljen vaimo sanoo aina oikeat sanat, ei tee koskaan mitään väärää. Mieheni puolustaa tuota naista aina kun moitin tai ärtyilen hänestä ja hänen käytöksestään.
Juuri nyt minua ottaa päähän se että mieheni teettää maatalouden veroilmoituksen tuolla naisella. Kun minä pyysin että saisinko myös nähdä veroilmoituksen, haluaisin nähdä samat tiedot kuin mitä hän uskoo veljensä vaimolle, mieheni sanoi että ei minun niitä hyödytä katsoa kun en osaa niitä tehdäkkään, eikä näyttänyt niitä minulle.
Veljen vaimo on mieheni äidillekkin eli anopille luottominiä joka hoitaa hänen asiansa.
Ihmettelen tätä luottamusta muutenkin koska tämä veljen vaimo on varsinainen hölösuu! mikään asia ei pysy hänen takanaan!
Tämä asia tuottaa minulle valtavasti mielipahaa! Vusia jatkunut huonompana oleminen syö itsetuntoa.
Tiedän kyllä itsestäni ns oman arvoni mutta harmittaa kun mieheni ei tunnu minun ominaisuuksiani arvostavan läheskään niin kuin veljensä vaimon avuja.Tämä vaikuttaa pakostakin suhteeseemme jääpälan ellei jo jopa jäävuoren tavoin. Mitä mieltä? murehdinko turhista?😞
Kirjoituksesi perusteella kuulostaa, ettet ihan turhista murehdi.
Miehesi tuntuu luottavan kälyynsä ja arvostavan tätä korkealle, jopa niin, että tunnet soittelevasi toista viulua. Heillä on pitkä tuttavuus takanaan ja he näyttävät tulevan mainiosti toimeen keskenään.
Tässä tilanteessa tekee varmasti mieli moittia tätä kälyä ja tuoda esiin hänen huonompia puoliaan. Mutta niin houkuttelevaa kuin se onkin, yritä vastustaa kiusausta. Ärryt vain enemmän, kun miehesi puolustaa häntä. Etkä tällä tavalla tuo esiin omia parhaita puoliasi.
Veroilmoitusta voisit pyytää mieheltäsi vaan sitkeästi. Ainakin verotustiedot saan kuntasi verovirastosta. Ne ovat julkisia. Voipa jopa olla, että saat veroilmoituksenkin siellä nähtäväksesi, mutta en ole varma. Voit kokeilla. Jos saat, pyydä kopio tai kopioi kiireesti tärkeimmät jutut, voit sitten rauhassa tutkia kotona.
Pysy vain itsevarmana ja pidä pääsi korkealla. Ehkä miehesi alkaa arvostaa sinua jossain vaiheessa enemmän. Pakottaminen ei kyllä auta eikä valittaminen. Jos jaksat keskustella rauhallisesti tästä asiasta miehesi kanssa, kerro hänelle tahtosi ja tunteesi sen suhteen.
Tuollaista 50 v poikamiehenä ollutta on varmasti mahdotonta muuttaa. Itselläni on avomies, joka tekee aina oman päänsä mukaan. Saattaa jopa kysyä jossain tärkeässä asiassa, mutta tekee sitten kylmästi vastoin tahtoani, jos ei saa mieleistään vastausta. Poika, 11 v, tuntee itsensä isän hylkäämäksi, koska isää kiinnostaa vain työnteko.
Hyvää kevättä toivottaen Aamu
Hei!
Olen yleensä suora puheissani. Olen nykyään odotellut hetkiä milloin olisi hyvä avata salainen arkkuni. Kysyä mieheltäni, että kärsiikös kysyä, ettet vain suuttua tupsahda.
Minä kysyisin kyllä mieheltä tuollaisessa tilanteessa, että onko hän naimisissa minun vai veljensä vaimon kanssa. Minua loukkaa hänen käytöksensä. Jos sitä syödään samassa pöydässä, niin asiat kuuluisi myös minulle.
Seurailisin millaiset välit kälyllä on miehensä kanssa. Järjestäsin itseni tilanteisiin missä olisin myös hänen veljensä seurassa.Pääsisikö sitä sitä kautta juttutilanteisiin. Onko hän sitten samaa maata heidän kanssaan vai tunteeko hän myös jäävänsä ulkopuolelle asioista.
Minä olen mennyt nuorena tyttönä naimisiin. Sain appivanhemmat naimakaupan mukana.
Se iloinen rohkea tyttö muuttui ajan mittaan ympäristön vaikutuksesta väsyneeksi ja ilottomaksi. Sitä myöten terveyskin petti välillä. Muutaman kerran vietiin tajuttomana sairaalaan. Mutta kaikesta on selvitty.Perhepiirissä tapahtunut kuolemakin "pelasti" osaksi minut.(Luoja antakoon minulle anteeksi, kun näin sanon)
Minusta on kasvanut rohkeampi, enää en anna itseäni toisten elettäväksi.
Mutta loppujen lopuksi olemme yksin vastuussa itsestämme. 🙂👍
Aamu, olet oikeassa että kun suutun ja alan kaivaa ja vatvoa mieheni ja rouva x:n eli miehen veljen vaimon lämmintä suhdetta, ajan itseni vain lopulta nurkkaan. Olen kauheaa katsottavaa ja kuunneltavaa miehelleni ja lapsilleni. Mieheni yllyttää raivoani puolustamalla veljensä vaimoa, joka kerta. Yritän kai mitata arvoani joka riidassa. Odotan ja toivon että mieheni puoltaisi minua edes vähän! Tiedän lopputuloksen ja silti ryhdyn siihen yhä uudestaan. Se on jotenkin niin väärin. Olen kehittänyt oman tapani selviytyä. Minua vaivaa , vain ihan pikkuisen, mutta kuitenkin, se että selviytymistapani katkaisee tämän naisen lastenkin, eli lasteni serkkujen suhteen lapsiini. Suvun juhlissa olemme tietenkin vielä yhdessä kaikki, mutta en vieraile lastenikanssa enää kyseisessä kodissa. Samalla suhteeni anoppiin on mennyt lähes poikki.
Tuntuu etten osaa pelata tätä peliä. Mutta kuljen silti selkä suorana.
Hertta ehdotti että seurailen miten mieheni veli suhtautuu asiaan. Olenkin ollut ihmeissäni kun hänen ja vaimonsa välit tuntuvat olevan super kulissia.He ovat suvun super perhe joka on suvulle korvaamaton. Ei juhlia ilman heidän näkyvää panostaan. Kaikki suvussa eivät kuitenkaan ole samaa mieltä, ja olenkin kuullut paljon seläntakana puhumista ja haukkumista rouva x:n ja anopin taholta, niitä kohtaan jotka ovat samoilla linjoilla kanssani rouva x:stä. Täällä maalla pienessä kylässä saa tosiaankin käyttää kaikki omituisen huumorintajunsa kiemurat, kun ei tiedä naapurissa käydessään, mitä anoppi on puhunut perhe elämästämme, vihjaillen.
Kevät kiertyi kesäksi. Aika menee eteenpäin niin myös tämä meidän sekasotku. 😝
Anoppi sairastui ja joutui sairaalaan. Minulle ei tietenkään kerrottu. Mies sanoi eräänä iltapäivänä askaresaikaan kun olin tehnyt yksin kevätsiivoja kaksi päivää ,että hän lähtee poikien kanssa jäätelöä ostamaan. Ajoi partansa laittoi hajut naamalle ja vaihtoi paidan. Oli ollut kirkolla jo päivän mutten yksinkertainen tajunnut mitä oli menossa. Luuttusin vain lattioita. Aloin siinä ihmettelemään jonkin ajan päästä kun ei takaisin alkaneet kuulua. Soitin mutta aina ukko pani puhelimen kiinni. Sitten tunnin päästä vihdoin vastasi, sanoi kyselyihini että ollaan kaupassa vain katseltu ja viivytty.
Kun tulivat kotio pojat heti kertomaan että mummua oltiin katsomassa sairaalassa ja miehen veljen vaimo oli sielä myös!
Mulla veri kuohahti ja ryntäsin kysymään että mitä!
Ukko vain tyynenä että oli sielä muitakin, mutta pojat paljastivat ettei ollut kun isä ja tämä veljen vaimo. Olivat sänkynpäädyssä seisoneet vierekkäin ja meidän perheen asioita peranneet. Mummu oli maannut kuuntelemassa.
Minä kuulin koko sairaala asiasta ensimmäistä kertaa, minä kun kuulemma olen riidoissa mummun kanssa, ja sivullinen.
Mummu pääsi tänään kotiin ja talutin hänet saunalta pihan yli tupaan. Ei yhtään oltu riidoissa mutta mun ymmärryskykyni ei riitä siihen että mitä vehkeilyä tämä kaikki on.
Puhuin asiasta miehen veljelle joka on naimisissa tämän luottoihmisen kanssa joka mieheni kanssa vehtaa. Hän haukkui että minä olen hullu ja pilaan kaikki asiat. Eli minä joka ihmettelen tätä outoa kuviota jossa minä olen ulkopuolinen ja mieheni veljen vaimo jakaa asiat mieheni kanssa. Minäkö olen hullu?
..en tiedä, mutta olisin hyvinkin epäluuloinen heidän suhteestaan, siis miehesi ja naisen.
Mistä tiedät, ottiko hän veljen kuin kostoksi, kun sinun miestäsi saanut? Tuo kummi asia minua ihmetyttää ..ja jos yhteisiä kuvia otetaan, niinkuin kyse olisi perheestä..onko?
Kiitos helemi vastauksestasi.
Ehkä olen liiankin sinisilmäinent näiden kahden suhteen.
Tulin varmaan pilaamaan jotain tietämättäni, kun ryhdyin tähän suhteeseen.
On vain niin kurjaa ja tuntee itsensä niin voimattomaksi ja arvottomaksi kun huomaa sen ihmisen jonka pitäisi olla se oma rakkain, ilahtuvan enempi jonkun toisen seurasta.
Kun olen kysynyt suoraan mieheltäni onko tämä ihastunut veljensä vaimoon ja onko heillä jotain menossa, mieheni vastaa ettei se nainen ole hänen tyyppiään ja jos hän vaihtaa naista hän etsii jonkun uuden.
Kuitenkin kun mietin asiaa tarkemmin, muistan kuinka suhteemme alkuaikoinakin mieheni yritti muuttaa minua samanlaiseksi kuin tuo nainen on.
Mieheni ihaili ja ehdotti minulle juuri sellaista hiustyyliä ja pukeutumistyyliä kun tuolla naisella oli.🙄
Kun seurustelimme ja olin menossa miehen luokse hän sanoi että veljenvaimo on tulossa perjantaivierailulle kummitytön kanssa eikä hän ehdi minua silloin tapaamaan.
Tuo nainen toi miehelleni kakkuja, laatikkoruokia ja mitä milloinkin, vain kummitytön äidin ominaisuudessa. 😑❓
Hän kävi vuosia siivoamassa mieheni taloa jne...
Suhteemme alkuaikoina kun muutin mieheni luo tämä nainen ryntäsi sekaantumaan joka asiaan, ja toi yhä ruokia yms.
Lopulta minä sain tarpeekseni ja pikkuhiljaa hivutettua perheelle omaa rauhaa.🙂👍
Nyt olen kuitenkin tilanteessa jossa mieheni käy sukunsa kanssa puimassa minun "hulluuttani" ja kuinka teen riidan kaikkien kanssa.
Alan olla aika väsynyt tilanteeseen.
Olen kotona hoitamassa lapsia ja kotia ja aikuiset lapseni ovat työni lisäksi ainoat "harrastukseni".
Mietin usein mikä on ajanut minut tähän umpikujaan, olen tehnyt parhaani, hoitanut kodin ja lapset niin hyvin kuin pystyn. Ja mieheni vaan haukkuu ja arvostelee sukunsa kanssa. Olen niin ulkona että ei enää aavistustakaan mitä tuo nainen mieheni kanssa juonii. Mieheni menee ja tulee mielensä mukaan kuin rangaistakseen minua ns. sopeutumattomuudestani hänen sukuunsa.😑❓