Olemme olleet mieheni kanssa vuosia yhdessä ja yhteisiä lapsiakin on. Suhteemme voi muuten ihan hyvin.. tai no, viime aikoina ehkä ei niin hyvin. Suhteessamme on nimittäin kolmas pyörä. Puhelin.

Se vie nykyään mieheni kaiken huomion. Mies keskustelee chattifoorumeilla mieluummin muiden kanssa ja selaa meemejä, kuin keskittyisi perheeseensä. Emme ole myöskään käyneet yhtään missään yhdessä, koska mies ei koskaan halua lähteä mihinkään vaan jää mieluummin kotiin (selaamaan puhelintaan). Kun tulen takaisin, mies on edelleen samassa paikassa ja ihmettelee että tulinkin jo nyt, vaikka olisin ollut monta tuntia poissa. Emme keskustele enää mistään. Jos kerron jotain, saan puhua itsekseni puhelimen takakuorelle. Joskus vastaukseksi saattaa tulla joojoo tai mm. Kaikki mitä sanon, unohtuu ja sitten miehelle tulee kaikki yllätyksenä ja hän suuttuu minulle kun ”en koskaan kerro mitään ”. Viime vuosipäivä meni mieheltä ihan ohi. Kuittasi lopulta asian niin että eihän me oltaisi muutenkaan päästy mihinkään kun lapsille olisi pitänyt hankkia hoitaja. Sitä edellinen syntymäpäivä meni mieheltä ohi myös. Itse muistan häntä jokaisena syntymäpäivänä lahjalla, mutta enää en jaksa panostaa kun kerran minunkaan tärkeät päiväni merkitse mitään. Alussa tein heti miehelle selväksi että merkkipäivät ovat itselleni tärkeitä ja mies huomioikin silloin. 

Mies tykkää ilmeisesti pelata jotain pelejä puhelimellaan, mutta usein siis vaan selaa jotain foorumeita ja meemejä. Koen oloni loukatuksi kun ne ovat minua kiinnostavampia. Olen yrittänyt ottaa puhelimen käytön miehen kanssa puheeksi ja tehnyt selväksi että puhelin on liikaa läsnä. Välillä mies tuntuu kiinnittävän asiaan huomiota, mutta sitten puhelin jo lipuu takaisin ja tässä sitä taas ollaan. Usein puhelimen käytöstä tulee vain riitaa ja joskus vältän aihetta, ettei tarvitsisi tapella.

Nyt kun uusin vauva on syntynyt, minulla on kädet täynnä töitä ja miehellä taas kädet täynnä puhelinta. Mies on töissä ja hänen mukaansa hänellä on oikeus ”levätä” työpäivän jälkeen sohvalla puhelinta selaten. Siitä hän ei havahdu ennen iltaa, jolloin meillä on ollut ennen tapana katsella yhdessä elokuvaa tai sarjaa. Nyt minä katselen elokuvaa tai sarjaa ja mies selailee puhelinta.

Tilanne on nyt siinä pisteessä että olen aina kiukkuinen ja itkuinen. Jos haluan mitään läheisyyttä, saan ihan itse sitä kinuta ja pikaisen pusun jälkeen nenä on taas puhelimessa. Mies taas ei tunnu ymmärtävän miksi olen pahalla päällä ja kierre on valmis. Me ei enää muuta tehdä kuin tiuskitaan toisillemme ja mies tuohtuneena poistuu puhelimensa kanssa jonnekin ”missä saa olla rauhassa”. 

Mietin pitäisikö vain pakata tavarat ja nostaa kytkintä…