Hei, monen vuoden tauon jälkeen kokeilen tätä foorumia. Aiemmin kirjoittelin tänne onnettomasta suhteestani ja nyt olen taas samoilla asioilla, kohde vain on vaihtunut. Olen nainen, jo kypsässä iässä. Nuoruuden kukoistus siis takana päin, mutta haluja olisi vielä…

Elämässäni on kaksikin miestä tällä hetkellä, molemmat ystäviä. Toiseen olen rakastunut, toiseen ihastunut… molemmat juovat. Itse olen absolutisti. Minua huolettaa paitsi riippuvuuteni näistä suhteista, etenkin tämä, johon olen rakastunut. Hän on nimittäin alkoholisti. Asia selvisi minulle vasta usean vuoden ystävyyden jälkeen. Olen huolissani. Olen yrittänyt saada häntä hakeutumaan hoitoon. Kutsun häntä tässä vaikka Lasseksi, vaikka Lasse ei ole hänen oikea nimensä.

Myös Jorma juo, vaikkei yhtä paljon. Jormalla on minulla on paljon yhteistä, mutta myös Lassen kanssa meillä on samoja harrastuksia.  Me kaikki kolme tykkäämme toisistamme, mutta emme ole suhteessa, ei seksuaalisia kokeiluja. Ikäkin vaikuttaa, olemme jo kaikki elämän jälkipuoliskolla. Ei ole mikään salaisuus, että haluaisin todella olla Lassen kanssa parisuhteessa…järki sanoo, ettei kannattaisi haaveilla, koska hänellä on niin paljon ongelmia. Sydän sanoo toisin.

Kovasti olen yrittänyt patistella etenkin Lassea hoitoon… hän on ollut A.A:ssa, mutta lähtenyt pois ja jatkanut salaista kaappijuopotteluaan. Kun asia selvisi minulle, olen ollut todella huolissani… Minulla ei ole hänen juomiseensa osaa eikä arpaa, se alkoi jo kauan ennen kuin tutustuimme. Näin myös Jormalla. 

Mietin jatkuvasti, miten voisin auttaa Lassea. Hänellä on muitakin ongelmia, on ollut mielenterveyden järkkymistä sun muuta, mutta pahin on tämä alkoholiongelma. Jos hän ei selviä, niin kuolo korjaa, ja hän itse tämän tietää varsin hyvin. Kuten alkoholistit kai usein, hän yrittää piilotella ja välillä vähätelläkin asiaa….mutta sehän vain pahentaa asiaa. Jormasta ei ole tässä ollenkaan apua, päin vastoin. Jormalla asiat pysyvät kuitenkin paremmin hallinnassa, juominen ei ole jokapäiväistä. Lassella on.

Minulle on suositeltu Tinderiä sun muita seuranhakupalstoja, mutta en halua nyt näihin turvautua, koska nämä kaksi pyörivät mielessä. Nuorena harrastin kyllä kaikenlaista sokkodeittailua, mutta siitä on jo kauan aikaa. Eniten kaipaisin hyviä neuvoja nyt siitä, miten minun kannattaisi psyykata itseäni. Alkoholismi on minulle aika uusi asia kuitenkin, koska itse en juo lainkaan. Isäni joi ja oli humalassa väkivaltainen, sain siitä elinikäisen kammon. Tiedän olevani suomalaisittain poikkeava. Olen jäänyt monesta asiasta paitsi kun en ole koskaan juonut seurassa enkä yksinkään. Entisen avomieheni kanssa joimme joskus vähän viiniä, nyt en ole koskenut yhteenkään pulloon kolmeenkymmeneen vuoteen. Tämä elämäntapa sopii minulle, mutta kuinka nyt voisin tukea ystäviäni? Tai miten pääsisin eroon ajatuksestani, että minun kuuluu tehdä niin. Lyhyesti: kuinka rakkaus nitistetään? 😉