Kun ei hyväksy itseään, ei hyväksy myös, muita. Sen tunnistan

Kun ei hyväksy itseään, ei hyväksy myös, muita. Sen tunnistan

Käyttäjä ask aloittanut aikaan 20.06.2021 klo 11:01 kohteessa Apua, mikä ihmissuhde!
Käyttäjä ask kirjoittanut 20.06.2021 klo 11:01

Minulla nyt korona aikaan on ihmissuhteet olleet koetuksella. Kaikki. Voin sanoa. Oma elämä pielessä. On ollut vaikeaa itseni kanssa, ja purkaan sen muihin ihmisiin, voi olla että kun isäni on hylännyt minut jo ajat sitten ja kun muut ongelmat+ korona. On ollut niin kireä myös muille ihmisille. Miten kaikki katuu päälle yhtäaikaa tuntuu kuin eläisin jossain painajais unessa enkä herää siitä, siinä vain riidellään toisten kanssa. Vaikka en haluaisi, mutta se viha tulee luonnostaan, olen kuitenkin ollut aina kiltti, ja halunnut selvittää asiat heti, kaikki. Entinen isäpuoli ei hyväksynyt minua ollenkaan, tuli sen takia paljon riitoja ja oli omia ongelmia oli silloinkin mutta piilotin ne, kun se oli sitä aikaa kun mielenterveysongelmista ei puhuttu silloin. Nythän on ihan eri juttu mielenterveysongelmista puhutaan paljon. Ja hyvä niin. Pilasin sen suhteenkin, äidiltä, vaikka mä oon sanonut sille sen ja äitikin varmaan huomaa sen ja sanoi riidellessä, sille silloin sille miehelle että sun pitää hyväksyä mun lapsi. Semmoisen kun se on, ei se niin voi jatkua, tätä siis jatkui monta vuotta kun mun perhe oli rikkinäinen. Mutta jännä että ihmiset haluavat yrittää parhaansa mukaan, sen suhteen kasassa pitämisen.
Oli kans mun seurustelu aika, kans tuskaista, kun meillä oli varmaan tähän tilanteeseen liittyviä ongelmia. Niin mun äiti kyttäs meidän jokaista liikettä ja teki siitä ongelman kun oli kolme vuotta ikäeroa meillä, se oli alaikäinen kun aloitettiin seurustelu, itse olin jo vähän alle parikymppinen. No ei meidän ongelmat tähän kaatuneet mä oon sosiaalinen ja se ei ollut niin sosiaalinen, hiljanen, ujo ja mä oon kaikkea muuta, tästä opin että liika erilaisuus on rikkautta, mutta suhteessa pitää löytyä jonkinlainen tasapaino kaikkeen erilaisuuden välillä, meillä ei ilmeisesti ollut sitä. Huomasin sen heti, kun en päässyt siitä irti, aloitin käyttää sitä hyväkseni, rahallisesti, ja siitä että se laittoi mulle ruokaa, itse en halunnut enkä jaksanut silloin laittaa ruokaa, hän osti ruuat, itse jääkaapissani ei ollut mitään. Asuin silloin asuntolassa ja olimme koulussa, kaikki varmaan huomasi että käytän sitä hyväkseni, mutta kun on oma elämä silloin oli sekaisin, niin ei tajua sitä, itse. Yritin kans itse erota siitä, mutta kumpikaan ei halunnut, ja sillä meni koulunkäynti pilalle meidän riitelyn takia. Yritin muuttua itse. Kun toista ei voi muuttaa, eikä myöskään, opettaa muuttumaan pitää olla semmoinen kun on. Mutta sitten taas kun ystävien kanssa heijastuu tähän samaan kierteeseen, ja ystävyyssuhteet kaatuu. Se on vähän ikävää…
Kun sitten siirryin toiseen kouluun jätin sen, kun en tarvinnut sitä, juttelin parhaan kamun kanssa kun meidän erosta kun hävittiin vain yhdestä, silloin asuntolassa kun kaikki tiesi että olimme pariskunta. Nyt meillä sen parhaan kamun kaa on juuri kans vaikeata tämän omien ongelmien takia ei olla puheväleissä ainakaan nyt. Sekin varmaan nyt miettii tätä tilannetta mutta joskus han voi näin käydä ystävyydelle, joskus taas ystävyys kestää, meillä asuntolassa oli kaikenlaisia riitoja selvitämme ne kyllä mutta nyt emme ole selvittäneet tilannetta. Tämän takia minusta on tullut arka ja ujo ja tähän liittyy varmaan kans pitkä kiusaaminen ala koulussa kuusi vuotta.. voiskohan kiusaaminen vaikuttaa ihmissuhteisiin, sitä tässä pohdin..?

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: Lisäys
Käyttäjä Maisa_T (Vapaaehtoinen) (Maaseudun tukihenkilöverkko) kirjoittanut 21.06.2021 klo 20:02

Hei Kun ei hyyväksy itseään, ei hyväksy myös muita. Sen tunnistan.

Onpa hyvä kun kirjoitit tänne.

Elämässäsi on ollut paljon menetyksiä ja perhe-elämäsi oli jo lapsena aika epävakaata. Isäsi kerroit hyljänneen sinut jo pienenä ja isäpuolesi kanssa oli ongelmia. Tämän kaiken jälkeen vaikutat silti myönteiseltä ja  iloiselta henkilöltä ja osaat hyvin miettiä elämäsi syitä ja seurauksia: "jännä miten ihmiset haluavat yrittää parhaansa mukaan"

Koulussa sinulla oli myös kiusaajia mikä voi tehdä koulunkäynnin todella vaikeaksi ja niinkuin arveletkin vaikuttaa varmasti myös myöhempiin ihmissuhteisiin.   Nuori ihminen on vaikutuksille altis.  Jos joku sanoo, että et kelpaa syystä tai toisesta  silloin ihminen saattaa alkaa itsekin uskoa niin  vaikka se ei todellakaan olisi totta. Monet huonot kokemukset vaikuttavat niin, että on vaikea luottaa uusiinkaan ihmisiin.  Kuten jo sanot nimimerkissäsikin; Kun ei  hyväksy itseään, ei hyväksy myös muita. Olet osunut oikeaan.

Haluaisitko kertoa lisää tilanteestasi ja ihmissuhteistasi?

Oikein hyvää kesää sinulle ja mukavaa juhannusviikoa!💐

Käyttäjä ask kirjoittanut 21.06.2021 klo 21:17

Joo, voin kertoo ihmissuhteet ovat tärkeitä ja arvokkaita, jos oma elämä on pielessä ei se pelistä. Oon tän takia ollut koetuksella kovasti, kaikki on pielessä, kovasti oon yrittänyt mutta torjun ihmisiä. Ehkä se on osa kokemaan. Minun kesä on alkanut ihan hyvin, pikkuhiljaa oon alkanut terapeutille avautuu, asioista. Minulla on alkanut vasta terapia. Pidän mykkäkoulua kaikiłle ihmisille joiden Kaa en tuu mielestäni toimeen, äidin mielestä se on tyhmää, minkäs sille voi, mietin vain onko tää geeni pohjasta, vai miksi en tuu ihmisten Kaa toimeen. Isäni on hirveästi kans ongelmii ja eikä olla juurikaan väleissä se hylkäsi minut lapsena jo. Enkä oo tullut entisen isäpuolen Kaa toimeen, se ei oo hyväksynyt minua semmoisen kun olen. Ehkä tässä on vähän omien kokemusten Kaa ollut vaikeuksia. Äitini kanssa ollaan jonkun verran puhuttu näistä asioista. Tässä kans heijastuu että torjun ihmisiä, tapasin sopeutumisvalmennus kurssilla tyypin joka halusi minuun tutustua mutta tän takia torjujn sen, koska pelkään taas että menetän kaiken kokemusten jälkeen.. tämmöstä elämäni on. Ja kun minua ei oo hyväksytty semmoisen kun olen niin, ehkä sekin heijastuu ihmissuhteisiin.

Käyttäjä Maisa_T (Vapaaehtoinen) (Maaseudun tukihenkilöverkko) kirjoittanut 22.06.2021 klo 21:19

Heippa taas Kun ei hyväksy itseään, ei hyväksy myös muita. Sen tunnistan.

Kiitos nopeasta vastaukestasi. Vaikutat nyt hyvinkin paneutuvasi ongelmiisi ja niiden ratkaisemiseen. Uskon, että se tuo myös tulosta. Olet hakeutunut terapiaan ja se varmasti selventää asioita mielessäsi. Kerroit myös sopeutumisvalmennus kurssista. Se on enemmän käytännön harjoittelua ihmissuhteissa. Se voi tuntua myös vaikeammalta, koska siinä ikäänkuin testataan ihmissuhteiden toimivuutta. Ehkä voit siellä myös hieman testata itseäsi: jospa voisitkin hieman enemmän ajatella luottavasi toisiin. Toisetkin kurssilaiset ovat kenties vähän samantyyppisessä tilanteessa kuin sinä.

Tosi hienoa kun olet jonkin verran kyennyt puhumaan äitisi kanssa asioista. Toivottavasti keskustelunne jatkuvat ja onnistuvat hyvin ja voit kertoa asioista omalta kannaltasi sellaisena kuin olet.

Kaunista kesää sinulle. 🌺