Moikka tulin nyt kirjottelemaan ku tarve prosessoida juttuja. Oon tehnyt itsetutkiskelua kohta 10 vuotta jolloin ekaa kertaa luon virtahepo olohuoneessa ja se kolahti. Oon siis kasvanut perheessä jossa isä on ollut emotionaalisesti etäinen ja käyttänyt ruishkuhuumehia, ja äiti ollut väkivaltainen ja alkoholisti. Veli o kärsinyt aikalailla ja purkanut sitä muhun. Ei oikee oo ollut ketään koskaan kelle puhella, ja sit on ollut itsetuhoisuus tätä korvaamassa. Jotenki oon nii klassikko traumaperse. Sellainen haahuolo perus ja miellyttämisen tarve, yhteyttä etsinyt ja halannut mörköjä sen lomassa liiaksi.
vaan nyt ois aik ihana tyyppi elämäs jo kohta toista vuotta. Nyt vaan mietinnässä se et iskee naamaa aika usein ajatus että en kykene olemaan parisuhtees. Toinen ihminen ärsyttää aika paljon ku varmaa etin jotain mitä ei muut voi tarjoo, turvaa sisäistä ja tunneyhteyttä itseeni. En vaa tiiä mistä löydän tän löydänkö koskaa jos on niin kauan sit jo johki kadonnut, mistä uskoo ja luotto-osaketta siihen et joskus tunnemaailma aukee muutenki ku satunnaisen raivoangstin ja jatkuvan harmauden lailla. Ja et ehkä tosiaa erottava ku epäterveet tavoitteet kenenkään kaa olla, vituttaa todella paljon että tällainen setuppi retkieväitä ku haluisin perheen mut tajuttava ettei muSt ehkä koskaan oo siihen
Kukaan meistä ei voi valita perhettään eikä sitä mitä se tuo mukanaan. Ei kukaan meistä haluaisi lapsuuden kokemuksiksi traumoja, alkoholismia tai tunneköyhyyttä. Silti lapsuuttaan ja sen kokemuksia ei voi muuttaa vaan oli mitä oli, niiden kanssa joutuu vain elämään.
Tulevaisuus sen sijaan on omissa käsissämme ja sen suhteen voimme tehdä omia valintojamme. Voimme etsiä uusia toimintamalleja, uusia ihanteita ja tasapainoisempia ihmissuhteita. Kun keskitymme toimintaan ja toisiin ihmisiin omat ongelmamme eivät tunnu enää niin suurilta. Hyvä terapeutti voi auttaa löytämään löytämään eväitä parempaan elämään, mikä sellainen on saatavissa.
Moikka Inger,
Ymmärrän tilanteesi, tosi rankkoja kokemuksia liittyy varmasti elämääsi. Olisi mahtavaa, jos voisit tälle itsellesi tärkeälle ihmiselle avautua tunteistasi ja epävarmuudestasi. Koetko, että hän voisi ymmärtää? Jos luottamusta asiaan ei täysin ole, voithan kuitenkin yrittää selvittää tilannetta hänen kanssaan keskustelemalla. Pääasia, että nyt otat tosissasi omat tunteesi. Ei yksinolokaan mikään paha juttu ole silloin kun omat tarpeet on asettanut etusijalle. Aina löytyy ymmärtäjiä ja kuuntelijoita, siitähän tämä chattikin on osoitus.
t. Satunnainen lukija
Moi Inger,
Toivottavasti mun viestistä on sulle jotain apua. Se kolahti muhun puolestaan jollain tasolla, koska kerrankin joku kirjoittaa kokemuksista, joita mullakin on. Et siis ole Suomessa ainoa, jolla on tällainen perhetausta ja kokemuksia.
Minä kasvoin perheväkivallan keskellä ja jatkuvasti väkivallan uhan alaisena. Mun vanhemmat on molemmat väkivaltaisia. Alkoholia meillä ei juotu, mutta kaikkea muuta oli kyllä.
Hienoa, että prosessoit asioita ja löysit Virtahepo olohuoneessa-kirjan. Tuohon parisuhdeasiaan.. minä en ole näiden asioiden ammattilainen ja yritän siksi kirjoittaa vähän varovasti, mutta ihmisellä jolla on ollut heikot ensimmäiset kiintymyssuhteet tai niissä on ollut suuria laiminlyöntejä (väkivaltaa tai emotionaalista heitteillejättöä) niin parisuhteissa nuo samat traumat voivat nousta pintaan. Parisuhde kun on usein se läheisin suhde, johon ryhdytään.
On siis normaalia, että sun taustalla, sinusta tuntuu tuolta. Ettet kykene jne. En henkkoht jaksa uskoa, että se on totta. Täytyy vaan käsitellä se trauma ja kunnioittaa sitä. Sulle luottamus ei ehkä ole kovin helppoa. Tiedän myös miltä tuntuu yrittää elää "normaalia elämää", kun ei ole sellaista ikinä elänyt. Epäilen vähän vastaavia asioita itseni kohdalla ja mullekin läheisyys on vaikeaa. Olen läheisissä suhteissani jotenkin "on the edge"... Vaadin myös mielessäni toiselta juuri tuota kuvaamaasi täyttymystä, jota toinen ihminen ei voi edes tarjota. Tai taisin tehdä näin parikymppisenä.
Joskus se voi vaatia sitä, että työstät asioita itseksesi tai olet vielä kesken näiden ajatusten kanssa. Se on ok. Mutta en haluaisi ohjeistaa niinkään, että katkaise välit kaikkiin läheisiin ihmisiin voidaksesi "eheytyä" itseksesi. Se vaan on faktaa, että näiden asioiden kanssa pitää elää. Pystytkö olemaan tälle nastalle tyypille avoin sun menneisyydestäsi sekä kipukohdistasi? Se olisi hyvä alku.