Onpa kiva kuulla, että elämässäsi on mukavia suunnitelmia. Ja pörrösukat.

Pelkoon kannattaa ehkä suhtautua niin, että se on kuin kaveri, yrittää suojata, mutta helposti on ylisuojeleva. Sille voi joskus sanoa, että kiva kun huolehdit, mutta tässä tilanteessa ei ole hätää, pärjään kyllä. Sinulla on siellä apuna ihmisiä, jotka auttavat arvioimaan, milloin on syytä mennä eteenpäin ja miten pitkillä tai lyhyillä askelilla.

Mä mietin miten yksi ihminen voi tehdä noin, ja toinen oma isä. Voi olla että sain laulettuu biisin, se helpotti paljon. Kyllä tämän asian myötä ja kokemuksen miettii eritavalla tätä elämää. Ja toisaalta tuo kun olin ensin pakkohoidossa, herätti mut että nyt pitää tehdä asialle jotain. Olen jo ollut tovin siellä vapaaehtoisena mutta luulin että se oli pakkohoito kun kysyin niin se oli vapaa ehtoinen tai toin sen laulussa esille. Ja näin arvelinkin itsekseen.

Sinulla on arvokkaita mietteitä. Ja oma tapasi ilmaista ajatuksiasi lauluissa on tärkeä voimavarasi.

Me ihmiset ollaan kaikki keskeneräisiä, isätkin. En tarkoita, että siksi saisi loukata toista. Mutta siksi tullaan toimineeksi huonolla tavalla. Ja sehän on harmillista kummallekin. Lapsena useinkin odottaa omalta vanhemmalta hyväksyntää ja kun ei sitä saa, niin tekee kipeää.

Tänään hoitaja tuli juttelemaan minun kanssa, tuntui että välitti, ja tuli hyvä olo puhua hänen kanssaan, tänään ehkäpä laulan jonkun laulun.

Joo ja kun tommosta on ollut kaiken aikaa koko elämän, niin ei oikein tiedä miten pitäisi toimia mutta, isä pysyy estolla tän hoidon aikana, ehkäpä koko loppuelämäksi sen estän, se on helpottavaa. Kun jos teen sen päätöksen pysyn siinä.

Päättäväisyys on siis yksi vahvuuksistasi, kuten tuokin, että olet avoin ottamaan hyvää vastaan. Niin kauan kun on tarpeen, pitääkin suojata itseään.

Tänään odotellaan huomenna asumiskuntoutukseen tutustuminen, ja varmaan aika pian pääsen sinne. Jotenkin se on minusta mielenkiintoista, niinkuin tää hoito, en tiedä siinä joku kiehtoo minua mutta elämässä tulee välillä hetkiä vaikeita ja katastrofi elämästä katoaa silloin pitää pyytää apua, ja se on vahvuutta kun pyytää. Aina ei hoksaa pyytää apuu ja käy niinkuin kirjoitin ambulanssilla sairaalaan ja pakkohoito lähete, mutta onneksi se nyt on mennyttä aikaa. Ja siitä tajusin että tarvitsen apua, se oli pysäyttävä hetki omassa päässäni että jotain on muututtava tai pitää pyytää apua. Vahvuutta on pyytää apua.

Olen kanssasi tasan samaa mieltä: vahvuutta on pyytää apua. Ja jos vielä alkaa oppia tuntemaan omaa sairauttaan niin, että alkaa tunnistaa voinnin heikkenemisen oireet, pystyy välttämään ehkä nuo ambulanssikyydit. Mutta oppiminen ottaa aina aikaa.

Hienoa, että vointisi paranee ja pääset asumiskuntoutukseen.

Mukavaa tutustumispäivää asumiskuntoutukseen!.

Vaikka en juurikaan muista siitä ajasta yhtään kun minut ambulanssilla tuotiin, pelottavaa, mutta niinkuin sanoin se on onneksi mennyttä aikaa, onneksi nyt on valoisaa suuntaa elämässäni. Ja tänään asumiskuntoutukseen tutustuminen. Kiitos, mukavaa päivää myös sinulle!

Päivästä selvitty ja hieno paikka oli ihan kiinnostava, myös juttelin hoitajan kanssa että jos tulee uusi romahdus niin tuun takasin, mutta kummatkin oli sitä mieltä toivottavasti ei tarvitse. Elämän hirveitä ja hyvää aikaa yhtä paljon molempia,on ollut tämä aika. Toisaalta kun olin pakkohoidossa opin että pitää pyytää apuu muiltakin kuin terapeutilta, ohjaajilta en paljon apua pyyntele muuta kuin välttämättömistä jutuissa. Kyllä ohjaajat on ollut suuressa roolissa tämän minun romahduksen aikana.

Mitäköhän sitten kirjoittaisi tää päivä on ollut ihan jees pikkuhiljaa parempaan suuntaan, tulevaisuuden haaveet hautaan hetkeksi, paitsi päätin että muutan lähemmäs sukulaisii ja perhettä. Ja kaverin kanssa puhuin puhelimessa se tietää missä oon, kun kerta kysyi. On tää hirveetä oisin pakkohoidossa varmaan saanut lähteä kotiin tai en oikein, kysyin että pääsenkö kotiin niin ehkäpä tämäkin oli pakkorako sille välietappi. Nyt mietin mitä teen siellä asumiskuntountuksessa ja miten eteenpäin edetä.

Kyllä asiat ja suunnitelmat varmaan vähitellen selkiytyvät. Kiva kuulla, että asumiskuntoutumispaikka oli kiinnostava. Ei varmaan kannata vaatia itseltä liian paljon liian nopeasti. Hoidossa ei tätä nykyä varmasti pidetä ketään pidempään kuin on tarvis, joten et ole ollut "yliajalla". Hyvä, että paikka löytyi silloin, kun sinä sitä tarvitsit.

Hyvää viikonloppua!

Tänään pääsen päivällä kotiin, ja oon siellä lauantai sunnuntai välisen yön. Viime yö osastolla. Äidin kanssa eilen suunniteltiin että leivotaan pipareita ja varmaan glögiäkin otetaan. Tunnin päästä suunnilleen, eilen oli henkilökunta sekasin päivistä luulivat että eilen jo menen kotilomille. Mutta minullapa oli kalenterissa merkintä😃👍

Mukavaa kotilomaa ja onnistuneita pipapeita!

Tehtiin eilen taikina ja tänään leivotaan. Taikina oli hyvää piti resepti pyytää mun ämmiltä kun se tekee hyvää piparitaikinaa ja piparit on niin hyviä ämmillä. Toivottavasti onnistuu. Juttelin toissa päivänä hoitohenkilökunnan kanssa, että voin tulla takasin kun jännittää pärjääkö siellä asumiskuntountuksessa, mutta tsemppas minua eteenpäin..