Ystävyyskäsityksistä: missä vika?

Ystävyyskäsityksistä: missä vika?

Käyttäjä White princess2 aloittanut aikaan 14.11.2017 klo 21:40 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 14.11.2017 klo 21:40

Hei!

Itse olen aina arvostanut ystäviä. Kuitekin minulla on niitä aina ollut liian vähän. Olen käynyt vuosia psykoterapiassa, ja käsitellyt psykoterapiassani senkin, millaisia ystäviä olisin nuorempana koulussa halunnut. Vastasin kysymykseen, että ihan tavallisia tyttöjä, joiden kanssa olisi voinut käydä kahvilla yms. Tilanne ei kuitenkaan vieläkään kotikaupungissani ole muuttunut. Ystävyyttäni on omasta mielestäni käytetty hyväksi, ainakin kouluaikoina. Ihmiset ovat väittäneet minua liian kriittiseksi ja arvostelevaksi, mutta ovat mielestäni samalla arvostelleet minua. Onko vika minussa, vai missä, että kovin helposti en saa ystäviä, vaikka olen puhelias ja empaattinen luonne? Terapeuttini mielestä taas valikoivuus kertoo osittain hyvästä itsetunnosta, eli perusitsetuntoni on onneksi aika hyvä. Koulukiusaamisajoista on ajoittain vieläkin käytöksessä liiallinen miellyttämisen tarve, josta olen terapian avulla vähitellen toipumassa. Olen myös erityisherkkä.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 16.11.2017 klo 19:35

Vielä samasta teemasta. Onko se, että valikoi seuransa sitten ihmisten arvostelua? Eiköhän ystävät ole oikeus valita ja eiköhän jokainen niin tee? Ongelmana minulla on se, että itse olen joutunut muuttumaan saadakseni ystäviä, vaikka ongelma on varmasti myös muissa ihmisissä. Eihän kaikkien kaveri tarvitse olla. Onko se, että luottamuksen pettäjien takia ei vieläkään luota ohikulkijoihin kotikaupungissaan sitten ihmisen oma vika? Mitä järkeä on jauhaa asioita vuosikausia psykoterapioissa, jos ympäristö ei muuta asenteitaan? Aina sanotaan, että vain omia asenteitaan voi muuttaa. Totta tuokin. Entä ympäristön asenteet sitten? Nämä asiat olisi voinut aikoinaan ratkaista kutsumalla korrektisti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Mutta enää sitä ei voi tehdä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja rikottua luottamusta ei saa takaisin. Sanoisin, että sitten varmasti toivun, kun luottamukseni arvoisia ollaan. Jos tästä kirjoituksesta saa katkeran kuvan, niin se on väärä tulkinta. Onko nyt helpompaa ottaa joukkoon, kun ei ole enää niin täydellinen? Edelleenkään minä en valitse ystäviäni ulkonäön perusteella vaan sen perusteella, ollaanko minun luottamukseni arvoisia. Eiköhän sen perusteella saakin valita ystävänsä?

Käyttäjä kirjoittanut 17.11.2017 klo 08:50

Tietenkin ystävänsä saa valita millä perusteella haluaa mutta samalla pitää hyväksyä se, että se toinenkin osapuoli valitsee ystävänsä omien periaatteidensa mukaan. Ja sitten sitä jääkin ilman ystävää.

Ja minusta pitäisi voida sekin hyväksyä, että ihmiset tulkitsevat kirjoituksia omilla aivoillaan eikä siis mikä tulkinta ole väärä vaikka sattuisi olemaankin eri tulkinta mitä kirjoittajalla on.

Käyttäjä Mollyan kirjoittanut 17.11.2017 klo 10:49

Minusta tosi ystävyys on harvinaista herkkua. Siinä pitää olla avoin ja rehellinen molemmin puolin ja jos vieläkin natsaa niin ystävyydelle on mahdollisuus. Kaverisuhteet on mielestäni eri asia. Siinä kuljetaan jo pinnallisemmalla tasolla ja ei aseteta niin suuria vaatimuksiakaan . Tosi ystävyys kestää ne huonotkin päivät. Tietenkään ystävääkään ei voi eikä saa kuormittaa miten haluaa rajattomasti. Mutta silloin kun hätä on suurin ystävä on paikalla. Itselläni on pari tällaista ystävää ja olen tosi kiitollinen heistä. Toivon itsekin olevani hyvä ystävä ja hyvä kaveri niille ihmiselle,jotka ovat elämääni tulleet.

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 17.11.2017 klo 18:53

Mielenkiintoisia kysymyksiä pohdit, whiteprincess. Musta tuntuu että ainakin mun on helpompi rakentaa ystävyyssuhteita jos pyrin lähtemään jokaisen uuden tyypin kanssa "puhtaalta pöydältä" siinä mielessä ettei yhden tarvitse aloittaa todistamalla olevansa luottamuksen arvoinen, koska edellinen ei sitä ollut.

Terve itsetunto ja itsearvostus ovat kyllä sellaisia asioita joista kannattaa pitää kiinni 🙂 Tunnistan itsestäni kyllä tuollaista miellyttämiskäyttäytymistä, joka menee aina välillä "automaattiohjauksella" päälle. Toisaalta se (ehkä?) helpottaa siinä että tulen yleensä lohtuullisesti toimeen ihmisten (en kyllä kaikkien) kanssa. Se kai se olisikin se varsinainen taika pystyä erottamaan mitkä tilanteet on sellaisia vähemmän tärkeitä, missä myötäilystä on enemmän hyötyä kuin haittaa, niistä joissa olisi tärkeää pitää huolta omista eduistaan.

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 18.11.2017 klo 10:08

Hei Soroppi!

Juuri näin. Jos arvostaa itseään ystävinsä valikoimisessa, niin eikö se ole hyvä luonteenpiirre? Mut leimattiin taas muutamia päiviä sitten kriittiseksi ja arvostelevaksi, kun osoitin vain arvostavani itseäni ystävyydessä. Pistin välit poikki erääseen henkilöön, josta olisi voinut tulla ystäväni. Hän kaveerasi liikaa ihmisten kanssa, jotka eivät taas ole ihmisiä, joita haluan tuntea. Minulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa aina ihmettelemme sitä, miksi mietä syrjittiin kouluaikoina. Yhdessä sitä on kiva ihmetellä, kun on kokenut saman. Samanlaiset kokemukset esim. koulussa yhdistävät mielestäni ihmisiä, mutta esim. sairaudet ja ongelmat eivät taas mielestäni yhdistä ihmisiä, koska ne voivat taas kuormittaa liikaa. Kyllähän me kaikki valikoimme seuramme. Minulla on muutamia ihmisiä, jotka ovat luottamukseni arvoisia. Kiitos kommentoinnista!

Käyttäjä soroppi kirjoittanut 22.11.2017 klo 07:29

Hmm, pikkuisen jäin miettimään, miksi sinua whiteprincess häiritsee että se ihminen jonka kanssa voisit ystävystyä on kaveri myös sellaisten ihmisten kanssa, joita et välitä tuntea? Kai te voitte (tai olisitte voineet, jos katkaisit jo välit) tavata välillä kahdestaankin, tai niin etteivät nämä toiset tyypit ole seurassa?

En tarkoita kritisoida toimintatapojasi, vaan yritän ymmärtää miksi toimit niin kuin toimit. 🙂

Käyttäjä White princess2 kirjoittanut 25.11.2017 klo 11:27

Hei Soroppi!

Kiitos viestistäsi. Syy miksi en ole enää tämän kertomani henkilön kaveri, on siinä, että hän kertoi ystävistään minulle hyvin arkaluontoisia asioita. Sanoin yksi kerta, että ihmiseltä itseltään pitää kysyä lupa saako heidän luottamuksellisiaan asioita puhua eteenpäin. Hän sanoi, että ovat itse kertoneet kaikille. En voi sitä kuitenkaan tietää, että onko tämän henkilö itse väittänyt näin, vai onko näiden hänen kaveriensa oma lupa luottamuksellisten asioiden kertomiseen minulle. Totesin että varmuuden vuoksi näin hölösuisen ihmisen kanssa ei kannata olla tekemisissä. Itse olen puhelias, mutta en hölö. Luotin siis taas liikaa. Ajattelen tästä niin, että luottamukseni arvoisia ihmisiä tulee taas sitten elämääni, kun on vain itse avoin elämälle.