Vielä samasta teemasta. Onko se, että valikoi seuransa sitten ihmisten arvostelua? Eiköhän ystävät ole oikeus valita ja eiköhän jokainen niin tee? Ongelmana minulla on se, että itse olen joutunut muuttumaan saadakseni ystäviä, vaikka ongelma on varmasti myös muissa ihmisissä. Eihän kaikkien kaveri tarvitse olla. Onko se, että luottamuksen pettäjien takia ei vieläkään luota ohikulkijoihin kotikaupungissaan sitten ihmisen oma vika? Mitä järkeä on jauhaa asioita vuosikausia psykoterapioissa, jos ympäristö ei muuta asenteitaan? Aina sanotaan, että vain omia asenteitaan voi muuttaa. Totta tuokin. Entä ympäristön asenteet sitten? Nämä asiat olisi voinut aikoinaan ratkaista kutsumalla korrektisti tutustumaan muihin opiskelijoihin. Mutta enää sitä ei voi tehdä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja rikottua luottamusta ei saa takaisin. Sanoisin, että sitten varmasti toivun, kun luottamukseni arvoisia ollaan. Jos tästä kirjoituksesta saa katkeran kuvan, niin se on väärä tulkinta. Onko nyt helpompaa ottaa joukkoon, kun ei ole enää niin täydellinen? Edelleenkään minä en valitse ystäviäni ulkonäön perusteella vaan sen perusteella, ollaanko minun luottamukseni arvoisia. Eiköhän sen perusteella saakin valita ystävänsä?

Tietenkin ystävänsä saa valita millä perusteella haluaa mutta samalla pitää hyväksyä se, että se toinenkin osapuoli valitsee ystävänsä omien periaatteidensa mukaan. Ja sitten sitä jääkin ilman ystävää.

Ja minusta pitäisi voida sekin hyväksyä, että ihmiset tulkitsevat kirjoituksia omilla aivoillaan eikä siis mikä tulkinta ole väärä vaikka sattuisi olemaankin eri tulkinta mitä kirjoittajalla on.

Minusta tosi ystävyys on harvinaista herkkua. Siinä pitää olla avoin ja rehellinen molemmin puolin ja jos vieläkin natsaa niin ystävyydelle on mahdollisuus. Kaverisuhteet on mielestäni eri asia. Siinä kuljetaan jo pinnallisemmalla tasolla ja ei aseteta niin suuria vaatimuksiakaan . Tosi ystävyys kestää ne huonotkin päivät. Tietenkään ystävääkään ei voi eikä saa kuormittaa miten haluaa rajattomasti. Mutta silloin kun hätä on suurin ystävä on paikalla. Itselläni on pari tällaista ystävää ja olen tosi kiitollinen heistä. Toivon itsekin olevani hyvä ystävä ja hyvä kaveri niille ihmiselle,jotka ovat elämääni tulleet.

Mielenkiintoisia kysymyksiä pohdit, whiteprincess. Musta tuntuu että ainakin mun on helpompi rakentaa ystävyyssuhteita jos pyrin lähtemään jokaisen uuden tyypin kanssa "puhtaalta pöydältä" siinä mielessä ettei yhden tarvitse aloittaa todistamalla olevansa luottamuksen arvoinen, koska edellinen ei sitä ollut.

Terve itsetunto ja itsearvostus ovat kyllä sellaisia asioita joista kannattaa pitää kiinni 🙂 Tunnistan itsestäni kyllä tuollaista miellyttämiskäyttäytymistä, joka menee aina välillä "automaattiohjauksella" päälle. Toisaalta se (ehkä?) helpottaa siinä että tulen yleensä lohtuullisesti toimeen ihmisten (en kyllä kaikkien) kanssa. Se kai se olisikin se varsinainen taika pystyä erottamaan mitkä tilanteet on sellaisia vähemmän tärkeitä, missä myötäilystä on enemmän hyötyä kuin haittaa, niistä joissa olisi tärkeää pitää huolta omista eduistaan.

Hei Soroppi!

Juuri näin. Jos arvostaa itseään ystävinsä valikoimisessa, niin eikö se ole hyvä luonteenpiirre? Mut leimattiin taas muutamia päiviä sitten kriittiseksi ja arvostelevaksi, kun osoitin vain arvostavani itseäni ystävyydessä. Pistin välit poikki erääseen henkilöön, josta olisi voinut tulla ystäväni. Hän kaveerasi liikaa ihmisten kanssa, jotka eivät taas ole ihmisiä, joita haluan tuntea. Minulla on yksi hyvä ystävä, jonka kanssa aina ihmettelemme sitä, miksi mietä syrjittiin kouluaikoina. Yhdessä sitä on kiva ihmetellä, kun on kokenut saman. Samanlaiset kokemukset esim. koulussa yhdistävät mielestäni ihmisiä, mutta esim. sairaudet ja ongelmat eivät taas mielestäni yhdistä ihmisiä, koska ne voivat taas kuormittaa liikaa. Kyllähän me kaikki valikoimme seuramme. Minulla on muutamia ihmisiä, jotka ovat luottamukseni arvoisia. Kiitos kommentoinnista!

Hmm, pikkuisen jäin miettimään, miksi sinua whiteprincess häiritsee että se ihminen jonka kanssa voisit ystävystyä on kaveri myös sellaisten ihmisten kanssa, joita et välitä tuntea? Kai te voitte (tai olisitte voineet, jos katkaisit jo välit) tavata välillä kahdestaankin, tai niin etteivät nämä toiset tyypit ole seurassa?

En tarkoita kritisoida toimintatapojasi, vaan yritän ymmärtää miksi toimit niin kuin toimit. 🙂

Hei Soroppi!

Kiitos viestistäsi. Syy miksi en ole enää tämän kertomani henkilön kaveri, on siinä, että hän kertoi ystävistään minulle hyvin arkaluontoisia asioita. Sanoin yksi kerta, että ihmiseltä itseltään pitää kysyä lupa saako heidän luottamuksellisiaan asioita puhua eteenpäin. Hän sanoi, että ovat itse kertoneet kaikille. En voi sitä kuitenkaan tietää, että onko tämän henkilö itse väittänyt näin, vai onko näiden hänen kaveriensa oma lupa luottamuksellisten asioiden kertomiseen minulle. Totesin että varmuuden vuoksi näin hölösuisen ihmisen kanssa ei kannata olla tekemisissä. Itse olen puhelias, mutta en hölö. Luotin siis taas liikaa. Ajattelen tästä niin, että luottamukseni arvoisia ihmisiä tulee taas sitten elämääni, kun on vain itse avoin elämälle.