Haluaisin kertoa omasta tilanteestani ja saada kokemuksia muilta.

Ystäväni on samanikäinen kuin minä eli 22 vuotta. Olemme olleet ystäviä noin 5 vuoden ajan, jota ennen hän oli yksi kiusaajistani. Kiusaaminen tapahtui jalkapallojoukkueessamme, onnekseni kyseinen henkilö ei ollut samassa koulussa kanssani. Kiusaaminen oli eristämistä ja pilkkaamista. Samaan aikaan minua koulukiusattiin, joten kiusaaminen sattui siksi vielä enemmän, että sitä tapahtui joka puolella. Ystäväni ei koskaan pyytänyt tätä kiusaamista suuremmin anteeksi, mutta jotenkin ystävystyimme.

Ystävyytemme sujui mielestäni hyvin tähän asti, kunnes nyt tajusin tilanteen ja näin takautuvasti, kuinka ovelasti hän on kiusannut minua myös ystävyytemme ajan ja näin ollen heikentänyt itsetuntoani.

Ystäväni on siis erilaisissa tilanteissa harrastanut minun eristämistäni ja saanut usein myös muita henkilöitä siihen mukaan. Olen aina ottanut vitsin kannalta nämä, enkä ole yleensä uskaltanut niistä puhua, sillä olen pelännyt, että kiusaaminen alkaa taas kunnolla. Ystäväni on taitava manipuloija ja on saanut minut näyttämään usein syylliseltä myös muiden silmissä ja onnistunut jotenkin usein saamaan minut pyytämään häneltä anteeksi. Nyt kun katson ajassa taaksepäin huomaan kuinka hän on pystynyt pyörittämään minua narussa niinkuin haluaa ja saanut minut satuttamaan muita itselleni läheisiä ihmisiä.

Nyt hän on taas loukkaantunut minulle ja puhuu seläntakana kuinka on niin vihainen minulle. Olen siis puhunut hänen käytöksestään minua ja hänen avopuolisoaan kohtaan ystävilleni, joista joku on nyt kertonut hänelle. Myönnän etten itsekään ole toiminut aivan moitteettomasti, mutta nyt olen tilanteessa, jossa pelko ajaa minua taas pyytämään häneltä anteeksi, mutta järki pistää vastaan.

Yhteinen ystävämme on sanonut, ettei minun kannata taipua tällä kertaa ja myös mieheni suosittelee minua ottamaan välimatkaa kyseiseen henkilöön.

Tiedän, että ilman ystävääni olen paremmalla tuulella usein ja uskallan tehdä omia valintojani. Nyt yli kuukauden hiljaiselon jälkeen, olen tullut siihen tulokseen, että ystäväni tuo minusta huonot puolet esiin ja minun olisi ehkä parempi unohtaa hänet. Pelkään kuitenkin ystäväni reaktiota, kun hän tajuaa jossain vaiheessa, etten aio tällä kertaa madella hänen edessään. Ystäväni osaa olla todella ilkeä niin halutessaan ja ei aina mieti tekojensa pidempiaikaisia seurauksia.

Miten minun kannattaa nyt toimia… Meillä on ollut myös todella mukavaa yhdessä, mutta uskon, että elämänlaatuni ei kärsisi, päinvastoin, jos hänet unohtaisin…

Ongelmani saattaa kuulostaa pieneltä, mutta kun olet lähes 5 vuotta pomppinut jonkun pillin mukaan, on vaikeaa saada itseään vakuutetuksi että tilanteesta on vain parempi poistua…

Minulla on myös paljon muita ystäviä, joten ystävien puute ei ole ongelma.