Olen vielä nuori, aika lailla yksinäinen ihminen.
Minulla on ollut nyt muutaman vuoden ajan yksi todella läheinen ystävä. Hänen ystävyytensä ja läsnäolonsa elämässäni on antanut minulle voimia ja aihetta ylipäänsä elää kaikkien vaikeuksieni jälkeen…
Me olemme yhdessä kokeneet monia monia yhteisiä hyviä hetkiä. Meillä on ollut myös huonompia hetkiä, mutta kaikesta on aina selvitty. Painamaan jääneet asiat on keskenämme selvitetty ja elämä on saanut jatkua. Olemme olleet lähes päivittäin tekemisissä monta vuotta.
Nyt on kuitenkin päässyt käymään niin, että maailman tärkein ihminen minulle, ystäväni, ei enää luotakkaan minuun. Hän kokee tulleensa petetyksi. Itse en ymmärrä täysin, mistä kiikastaa…Tämä on kuulemma pitkän ajan tulos..Pari pientä sanaharkaa on nyt jokin aikaa sitten ollut välillämme ja kumpikin johtuneet joistain väärinkäsityksistä meidän ja muiden ihmisten välillä. Olen todella murtunut, sillä olen joutunut luopumaan monesta minulle tärkeästä ihmisestä niin pienen ajan sisällä, enkä todellakaan halua menettää parasta ystävääni.
Silloin elämässäni ei olisi enää mitään järkeä.. Meillä on jonkin verran ikäeroa, hän on minua vanhempi, mutta hän on silti minulle maailman tärkein ihminen..
Onko minulla enää mitään toivoa?
Onko jollain kokemusta, miten menetetyn luottamuksen voi saada takaisin?
Kuitenkaan mitään vakavaa välikohtausta välillämme ei ole tapahtunut..

😯🗯️
Tarviin voimia elää😭😭😭😭😭😭😭