Tottakai lähipiiri joutuu syytösten valtaan itsemurhan sattuessa. Mutta se on aina sen tekijän valinta ja harvoin sitä voi estää,jos toinen on vakaasti päätynyt tähän ratkaisuun. Itsemurha on itsekäs teko eikä siinä ajatella muuta kuin itseä. Se voi toki olla itsemurhan tekijän kannalta ainoa mahdollisuus,elämän jatkaminen on mahdotonta jostakin syystä.
Toki kuollutta ystävää suree,se on luonnollista,mutta eikö toisaalta voi päästää irti ja ajatella sitä siltä kannalta,että sitä ystävä halusi ja nyt hän on saanut rauhan.

Saat rauhan, kun myönnät, että ystävän on nyt hyvä olla. Toivottavasti et syyllistä itseäsi. Vaikka joka paikassa väitetään, että kaikkia voidaan auttaa niin totuus kuitenkin on, että ei voida. Miten pitkään ihmisen odotetaan venyvän esimerkiksi elämänsuunnitelmissaan? Jossain kohtaa venymiselle tulee päätepiste. Ehkä auttaisi, jos yrittäisit eläytyä tilanteeseen, jossa ystäväsi on ollut silloin, kun on tullut pisteeseen, jossa elämän jatkaminen ei enää yksinkertaisesti ole enää mahdollista. En tiedä, auttaisiko sinua jutella sellaisen henkilön kanssa joka auttaa läheisen itsemurhan kokeneita.

Olen itse yrittänyt ylläpitää toivoa noin 30 vuotta ja yrittänyt uskonut siihen, että saan vietyä asioitani haluamaani suuntaan ja asiat korjaantuvat. En tiedä miten kauan enää jaksan, rajat ovat alkaneet tulla vastaan. Koen tulleeni jotenkin huijatuksi; minulle on aina toitotettu, että kyllä asiat järjestyvät. Asiat eivät ole järjestyneet, vaikka kuinka olen tehnyt niiden eteen työtä ja alan myös ärsyyntyä ihmisiin, jotka sitä vielä väittävät. Kuinka paljon tuskaa ihmisen odotetaan jaksavan kantaa mukanaan, miten kauan pitäisi venyä? Olisi hyvä, jos jokin taho kertoisi virallisesti sen, missä vaiheessa ei enää voi odottaa asioiden edistyvän.