Kyllä pitäisi ehdottomasti tietää mutta itse olen kokenut melkein saman asian kun aikoinaan kävin yksityispsykiatrilla. Ei ollut tippakaan kiinnostunut mitä sille kerroin mutta diagnoosin ja lääkkeet vakavaan masennukseen kirjoitti noin varttitunnin kestävän haastattelun jälkeen, eikä edes kontrollikäyntiä tarjonnut. Myöhemmin hakeuduin kunnalliseen hoitoon.

Mielestäni en ollut todellakaan vakavasti masentunut, kuten psykiatri väitti, vaan koin olevani ahdistunut eräästä vastoinkäymisestä mutta masennusta en myöntänyt silloin enkä nytkään. Menin psykiatrille koska en halunnut omalääkärille kertoa ongelmistani mutta ehkä olisi kannattanut mennä vain psykologille, niin olisin välttynyt vuosia kestävältä lääkitykseltä terapioineen mutta minkäs mahdoin kun herra psykiatri oli sellaiseen lähetteen kirjoittanut. Jos en olisi silloin ollut niin ahdistunut, en olisi aloittanut hoitoa ottanut vastaan mutta jotenkin luotin erikoislääkärin arvioon. Prosessin aikana sitten kyllä kieltämättä masennuin mutta työssä kävin koko ajan. Vähän ristiriitaista kun pystyin tekemään "vakavasti masentuneena" vaativaa työtä.

Melkein suosittelisin pyytämään jostain, vaikka MTT:tä uuden arvion hoidon tarpeesta.

Kyllä erikoislääkärin pitäisi edes jotenkin tuntea kaikki hoitomuodot. Varmasti lääkäreilläkin on suosikkilääkkeensä ja -hoitomuotonsa, jota he mieluiten potilailleen suosittelevat. Ihan kuin sama lääke ja konsti auttaisi kaikille. Mistä hoitomuodosta erityisesti olet kiinnostunut?

Olen kiinnostunut traumaterapiasta. Olo on hyvin epävarma
tässä tilanteessa miten nyt minun käy.
Ja kyseessä elämä ja ne rahat..
Ahdistaa.