Ymmällään diagnooseista
Jossain ketjussa kerroinkin, miten psykiatri keväällä totesi, että en voi olla masentunut. Vaikka siis kyllä tunnistan entuudestaan tämän olotilani ja ahdistuksen. Apua vailla olisin, mutta mistä sitä saisin. Olipa ällistykseni suuri, kun hiljattain ns. fyysistä sairautta tutkittaessa erikoislääkärillä käynnin jälkeen löysin niistä hänen kirjoittamista potilaspapereistani diagnoosikseni toistuvan keskivaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön. Höh. Ihmettelen myös nyt jälkeenpäin, että miten se ”fyysisen puolen” lääkäri oli saanut tietoonsa asioita, joita olen puhunut vain siellä psykiatrisella puolella. Enkä ole ikinä antanut lupaa millekään taholle saada tietojani sieltä. Mitenhän nämä tiedot oikein siirtyy? Tuli nyt vähän sellainen tylsä olo, että no niin. En saa apua näihin fyysisiin vaivoihinkaan, kun olen ”vaan” masentunut ja ahdistunut. Vai olenko?😐
Yhä olen ymmälläni. Tosin sain tietää, mistä nuo masennus- ja ahdistusdiagnoosit sille fyysisen puolen lääkärille tulivat. Nyt vaan ahdistaa, että sitten tätä mun fyysistä vaivaa ei enää ns. tosissaan tutkitakaan. Siis olen varmaan masentunut ja ahdistunut. Siitä ei ole kyse. Mutta onko kaikki nyt vaan psykosomaattista? Ja koska psykiatrisen puolen lääkäri on todennut, että en ole masentunut (tuosta ahdistusdiagnoosista en edes tiennyt!), niin mistä ihmeestä saan apua? Semmoinen olo, että elämässäni ovet vaan sulkeutuu nenäni edessä. Joskus voi nähdä, mitä hyvää siellä oven takana voi olla ja sitten pam - ovi kiinni.
Nyt vaan tuntuu, että on ihan tyhjän päällä. Tuntuu, että olen tehnyt elämässäni vain liudan vääriä valintoja, kun elämäni on tässä jamassa. Olen yrittänyt hakea apua, mutta otsassani lienee joku merkki, koska en sitä saa.
😑❓
Ymmärrän sinua todella hyvin. Itselläni vähän sama, kun on papereissa "psykoottinen masennus" ja "sekamuotoinen persoonallisuushäiriö..." ja tällä hetkellä menossa "toistuvan masennuksen vaikea-asteinen masennusjakso" niin voi arvata, että on vaikea saada fyysisille vaivoillensa kuulijaa, joka ne tosissaan ottaisi. Kaikki menee masennuksen piikkiin. Tietysti olenkin masentunut, mutta minulla on myös muita vaivoja, jotka tod.näk ovat yksi masennukseni aiheuttaja. On niin helppo lääkärin laittaa kaikki "huono olo" masennuksen piikkiin, kun ei oikeasti tiedä mistä on kyse. Ja kyllä tällainen vasta masentaakin. Yksin saa vaivoineen kärsiä. Näin se valitettavasti suurimmaksi osaksi menee. Ja sitten jos hermostuu ja vaatii tutkimuksia, hoitoa ym. niin pistetään sekin, että "mielesi ei ole nyt tasapainossa". Huoh...
Tämä on tuttua. Olipa mikä hyvänsä vaivana (vaikka aurallinen migreeni) niin aina olenkin oikeasti psykoosissa, lääkärin mielestä. Oikeastaan mitään ei oteta todesta. Ilmeisesti kun kerran on papereihin merkintä psykoosista tullut niin aina se on vaivana, vaikka olisikin jokin muu vikana.
Autiotalon kuunvalo kirjoitit ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Fyysisen sairauteni hoito loppui samantien, kun sain diagnoosin vaikea-asteinen toistuva masennus ja sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Nyt hoidetaan "vain" masennusta, vaikka epäilen masennukseni johtuvan jatkuvista hermokivuista.
Itse nyt sain vuosien "taistelun" jälkeen fyysisen sairauden diagnoosin, mutta tällä välillä ehti tulla jo liuta muita ongelmia. Ja voihan olla, että mulla on vielä muutakin. Mutta kunhan nyt saatiin joku. Mutta nyt siellä ritirimpsun kärjessä on nää henkisen puolen diagnoosit, vaikka kuitenkaan en niihin apua saa. Ja viimeisimmän diagnoosin tehnyt lääkäri sanoi, että fyysiset vaivat saattavat aiheuttaa juuri masennusta ja ahdistusta. Ihan taatusti, kun useimmat lääkärit vain väheksyvät ja mitätöivät oireet ja jotkut suorastaan syyttelevät. Kyllä siinä alkaa jo usko itseensä horjua. Ja yleensä elämään. 😞 Ja näitä tarinoita varmasti riittää.