hei,

oliko se kiukkuitkua, vatsakipuitkua, putosiko tutti vai mitä tapahtui.

kai sitä voi pyrkiä rauhoittamaan sitä vauvaa, ei kai se kauhean kauaa kuitenkaan vauva jaksa itkeä, huutaa.
voit kiinnittää se huomiota johonkin toiseen asiaan, taputtaa rauhoittavasti, jutella jne. ottaa syliin ja kävellä jne. kokeilla laittaa istuintuoliin, heiluttaa, keinuttaa, hyssyttää

en tiedä, en ole hoitanut vauvaa kun 6 kertaa elämäni aikana (4-kymppinen)

Hei Onni!

Olen kohta 60 ja minulla on neljä lastenlasta, joista nuorimmainen n. 1,5-vuotias. He ovat olleet mummolassa yökylässä ja viihtyneet kovasti. Tämä nuorimmainen on ollut kova vierastamaan ja viimeaikojen käsivaivojen takia en ole voinut ottaa häntä yökylään, kuin vasta nyt muutama viikko sitten. Toiseksi olen pelännyt ottaa häntä myöskin juuri tämän kovan vierastamisen vuoksi.
Erään kerran talvella hänet jätettiin minulle hetkeksi, kun muut menivät ulos. Tämä vauveli alkoi hetimiten, kun huomasi äidin menneen ulos ja jäätyään kahdestaan kanssani, huutamaan täyttä kurkkua. Mikään rauhoittelu ei auttanut. Oli pakko pukea talvivaatteet päälle ja mennä ulos äitiään hakemaan.

Osittain "pelkoon" vaikuttaa varmasti myöskin, että oma lapseni on saanut vauvana kiukkukramppeja, jolloin hän huusi niin kovin ettei muistanut hengittää ja meni lopuksi tajuttomaksi. Paljon häntä tutkittiin, eikä mitään vakavaa löytynyt. Vasta kouluikäisenä nämä tajuttomuuskohtaukset loppuivat.

Mielestäni kannattaa puhua lapsen äidille näistä "peloistasi", sekin jo auttaa kun hänkin tietää asiasta ja voitte rauhallisesti keskustella milta sinusta tuntuu.

Ei vauvan itku vaarallista ole, aina sille jokin selitys löytyy. Kuten nyt esim. minun lapsenlapsellani vierastaminen ja omalle lapselleni tietynlainen eroahdistus. Kiukkukrampit alkoivat palattuani työhön äitiyslomani päätyttyä.

Yritä nauttia niistä ihanista hetkistä vauvan kanssa, jännittäminen vähenee ja lopulta huomaat kuinka teillä on molemmin puolisesti hauskaa yhdessä. 🙂👍