Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja lääkitys
Olen 45-vuotias nainen ja minulla on nuoruudessa diagnosoitu lievä masennus, johon söin Sepramia. Paranin kuitenkin masennuksesta ja lopetin lääkityksen. Noin 10 vuotta sitten minulla diagnosoitiin OCD ja siihen aloitin Sepramin. Nyt papereihin on lisätty uusi diagnoosi, joka on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja tuntuu että olo menee vaan pahemmaksi tämän ahdistuksen kanssa. Lääkkeenä on nyt escitalopram, jota olen syönyt kuusi viikkoa. Lisänä Opamox. Sepram meni pakko-oireiseen häiriöön, mutta lääke vaihdettiin ahdistuneisuuden alkaessa escitalopraamiin, kun se on kuulemma tehokkaampi kuin Sepram.
Onko muita jotka kärsivät yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä ja mitä lääkettä teillä on? Olen jo aika epätoivoinen ja en tiedä miten selviän tästä.
Olisi mukava keskustella toisten samasta asiasta kärsivien kanssa, koska tätä oloa ei ymmärrä kukaan sellainen, joka ei ole kärsinyt ahdistuneisuudesta. Olo on jatkuvasti, siis ihan jatkuvasti tuskainen, eikä pysty keskittymään mihinkään. Minulla on useita fyysisiä oireita, enkä pysty syömään. Aamulla kun herään, niin ahdistuneisuus on heti läsnä.
Ihan rehellisesti sanon, että tekisi mieli ottaa nytkin Opamox, että olo helpottuisi. Yritän kuitenkin olla ilman sitä aina niin kauan kuin vaan pystyn, koska tiedän että niihin voi jäädä koukkuun ja toleranssi kasvaa. Lokakuun alussa psykiatrini suositteli Opamoxia aamuin illoin säännölliseen käyttöön ja päivällä tarvittaessa, mutta en uskaltanut, enkä silloin oikeastaan tarvinnutkaan kuin yötä vasten ja satunnaisesti päivällä, jos oli ihan kammo-olo. Nyt olen joutunut ottamaan muutamana päivänä heti aamusta tuon lääkkeen.
Oloni on ihan helvetillinen ja toivoisin niin kovasti vertaistukea, kun tuntuu että olen yksin näiden vaivojeni kanssa tässä maailmassa.
PS. Oli pakko luoda positiivinen nimimerkki, että edes pieni toivonkipinä pysyisi yllä.
Hei.
Sinun pitää lähteä psykiatriseen päivystykseen, olosi ei ole normaali, sillä tuossa ajassa lääkkeen olisi pitänyt jo vaikuttaa ja olo helpottua. Lääkkeet ovat väärät!
Myös opamox voi aiheuttaa vakavia sivuoireita, jos lääke ei sovi. Itselleni rauhoittavat aiheuttivat lievää maniaa.
Kärsin itse ahdistuneisuudesta ja paniikkihäiriöstä kuiemittavan elämäntilanteen vuoksi ja olen syönyt lääkettä vuosia. Olen 46-vuotias nainen. Ymmärrän todella hyvin miltä ahdistus tuntuu ja sen kanssa on helvetillistä. Joten hae apua!
Kiitos vastauksestasi Toiveikas78!
En kyllä haluaisi lähteä psykiatriseen päivystykseen, vaikka itsekin sitä olen miettinyt.
Mitä lääkettä syöt? Tiedän että nämä ovat tapauskohtaisia asioita ja yhdelle auttaa eri lääke kuin toiselle, mutta olisi kiva kuulla, mikä lääke sinulle on auttanut.
Aion kyllä tavoitella lääkäriä (yrittää päästä jonoon) heti alkuviikosta, se on ainakin varma. Vaikka mielenterveyspalveluja on kyllä supistettu niin paljon, että lääkäriaikoja on vaikea saada.
Kirjoitin oloni olevan jatkuvasti tuskainen ja niin se oikeastaan onkin. Iltaa kohden vähän helpottaa ja siksi vastasinkin tuossa Toiveikas78 -nimimerkille, että en haluaisi lähteä psykiatriseen päivystykseen, koska - noh, en haluaisi ja nyt tällä hetkellä oloni on vähän rauhallisempi. Juuri tällaisina hetkinä se pienehkö toivonkipinä nousee esiin ja tuntuu, että selviän tästä, mutta ehkä jo seuraavassa hetkessä ollaan kaaoksen keskellä.
Mäkin nyt vastaan tähän. Mulla on diagnoosina skitsofrenia, dissosiaatio häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö.
Lääkkeinä menee sertralin,ketipinor, olanzapin, rxulti ja tarvittaessa opamox 15 mg.
Nyt tää syksy on mulle ollu vaikeeta aikaa. On ollu enemmän harhoja ja itsetuhoisuutta.
Kirjoitellaanpa taas... minulle Opamox kyllä sopii, se rauhoittaa ja unettaa.
Tuo escitalopraami mietityttää. Lääkäri sanoi, että vastetta voidaan odottaa jopa kolme kuukautta! Se on niin helppo sellaisten sanoa, jotka eivät itse ole kokeneet mitään tällaista. Ei ole ihan helppo nakki odotella kolmea kuukautta, että josko lääke alkaisi auttamaan, kun kärsii päivittäin hirvittävästä tuskaisuudesta ja keho on jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa.
Huomenta päivää nm. minä selviän tästä -
👍sulle - en tiedä jeesaako peukku yhtään, mutta sellaiseksi sen tarkoitan - pikku jeesaus-peukku.
No, en tosiaan tiedä, että onko minusta vuorovaikutukseen kanssasi tästä asiasta tai ollaanko yhtään samalla levelillä tai tarvitseeko sellaisella olla - paljon kysymyksiä eikä mitään vastauksia. Positiivinen minäkin pyrin useimmiten olemaan, vaikka pyristellen pintapuolisesti.
No, jos yritän asiaan mennä - Ahdistukseen. Mielestäni se on hankala aiheena, ainakin itselleni, koska nimitys ei aukaise asiaa niin, että heti tietäisi mistä on kyse. Jos joku sanoo: vasen peukalo, niin tiedän mistä on kyse, mutta kun joku sanoo ahdistus tai ahdistaa, niin siinä kohtaa, en tiedä mistä on kysymys, se on muuta kuin "vasen peukalo" 😊.
Näitä hymiöitä viljelen, syystä, että syvälliseen asiaan ei uppoaisi kuin suohon, koska minusta asia on vähintäänkin yhtä laaja kuin suo ja kait yhtä syvä kans. Suon syvyydestä en tiedä sen enempää kuin millä syvyydellä ahdistyksessa ollaan.
No, nyt pikkuisen pääsen "ehkä" itse jollain levelille tässä "suossa". Olen omassa elämässä käyttänyt - ilmaisua "ahdistaa".
Minulla ei ole lääkitystä ahdistukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kyllä (tässä, ei niin häiriöttömässä maailmassa, jossa asiat ja ihmiset diagnostisoidaan, sehän on suht nopeaa toimintaa 😊).
Mutta, jos nyt jotain kerron ahdistuskokemuksistani, tai no, yhdestä, joka oli itselle syväkokemus
Tapahtuma: oltiin kokoonnuttu syömään erään lähisukulaisen perheen mökille, 2 pariskuntaa ja minä. (Minun käsitys että mm. häpeän -, pelon - ja turvattomuuden tunteet juontaa juurensa lapsuuden perheeseen, siis tunnesuhteisiin, miellän niin tapahtuvaksi itsessäni).
Non niin asiaan. Söimme kaikessa rauhassa kunnes : yksi seurueesta osoitti sanansa minuun ja kertoi kaikille, että - "olin nuorena kaunis" ja kuvaili, kuinka hoikka olin ja kun itse en puhunut mitään, niin toinen ei kestänyt hiljaisuutta, vaan lisäsi "vettä myllyyn" ja jatkoi kuvausta minusta. Nuo sanat ovat itsessään neutraaleja tai ne vois tuntua miellyttäviltä tai voisi mennä toisesta sisään toisesta ulos, mutta minulle ei - koin ne kuin " nyrkki silmään", sisältäni ahdistuin "kurkkua myöten".
Olin ns. omieni joukossa, tosin olen kokenut "alamittaisuutta" heidän joukossaan, jossain mielessä (kyllä myös ylimittaisuutta 😊), mutta sanoisin, että en tasavertaisuutta ja vain harvoin olen avoimen vapautuneena, sen verran olen kokenut olevani erilainen, jota ei arvosteta - heidän kanssaan olen pidättäytynyt rooliin "kohtelias kuuntelija". Olen ylipainoinen ja muut seurueesta eivät ole, vaan ovat antaneet minulle nevoja mitä minun pitäisi tehdä asialle, jopa niin, että kun olin yhden kanssa saunassa, hän alkoi itkeä ja sanoi, että ei tiennyt, että olen niin lihava. No, mitä "hel" se heille kuuluu, mutta sitä en ole voinut sanoa, koska koko elämän ajalla "kuuntelijan osassa olleena" , "kaataisin tynnyrillisen jäitä heidän niskaansa", he saisivat kuunnella millaisia he ovat ja ne eivät kertoisi heidän kauneudestaan, jäisivät täysin ymmällään katsomaan, että mitähän sille tuli ja ilmeisesti "välit rakoilisi" ja minusta tulisi, omasta mielestäni, välien rikkoja ja heidän käsityksensä minusta jäisi entisestään painamaan mieltäni.
Tein tapani mukaan tyypillisesti ja "pakenin paikalta".Minun olikin tarkoitus mennä nukkumaan muualle, kun muu seurue yöpyi samassa paikassa. Sanoin: kuka haluaa lähteä viemään minua (minulla ei ole autoa ja paikka oli kaukana yöpymispaikastani). Kaikki halusivat. Siinä autossa istuessani tiesin, että palaan kotiini toiselle paikkakunnalle heti huomenna, vaikka tarkoitus oli viipyä pitempään, keksin tekosyyn, flunssainen olo.
Kotiin tultua ahdistus purkaantui ja oma käsitykseni. Tunsin, että olin siinä heidän kanssaan, mutta ne sanat, joita he sanoivat minusta olivat menneisyydestä, ajattelin kotona, että ne olivat kuin hautajaispuheesta : Hän oli niin kaunis nuorena 😊. Tunsin kuin pahaolo valtasi ja siinä ollessa itseni kanssa kerroin "heille" mielessäni kaiken, kuinka siinä hetkessä voin pahoin, niin pahoin, että halusin heistä mahdollisimman kauaksi, sen sijaan, että annoin heidän ymmärtää, että minulla on sen verran flunssaa, että en tahdo sen tartuttavan muita.
Ja tämä on kaavani, jota suurinpiirtein olen käyttänyt selviytymiskeinonani, mutta eihän se minua auta, vaan jää mieleen tarjoutuakseen taas seuraavan kerran kun, jotenkin on tilanteesta selviydettävä.
Näitä tilanteita on paljon ja jos ne häipyis, niin ok. Mutta ei ne kai voi siksi, että tarvitsen kaavan selviytymiseen, sensijaan että voisinl kertoa miltä minusta tuntuu, antaisin itsestäni jotain, sensijaan, että roolittuisin "näkymättömäksi" kuuntelijaksi, joka ei sekään rooli ole toisille mikään helppo - kohdata "näkymätön", ehkä siinä tulee välillä pakko töytäistä toista pois " viilipytty roolista" 😊.
Minun osani on tällainen, koko aikaa ei ahdista. Asun itsekseni ja se on varmaan paras myös toisen sukupuolen suojautumiseen 😊. Pääasiassa tulen juttuun itseni kanssa. Olen pohdiskelija tyyppi, pieni ystäväpiiri on tottunut siihen ja melkein se niin on, että kun tapaamme, niin jonkin ajan päästä olemme sukeltaneet syvään päätyyn ja puhumme syntyjä syviä tai arkipäivän haasteita, emme todellakaan pysähdy miettimään toistemme asioita muuten kuin, jos toinen haluaa niitä avata tai haluaa niitä pohdiskella.
Tämmöistä.
No, miksi kirjoitin - en luullutkaan vastaavani, mutta asia on todella kiinnostava ja ajattelen että jostain se juontaa juurensa ja että sillä voi olla jotain tekemista ihmisenä kehityksen kannalta.
Mitä tuumaat 😊💐
Voi kiitos vastauksestasi Tällä Tiellä 73! 🙂
Hymiön jaksoin laittaa tuohon perään, vaikka nyt on kyllä sellainen olo, että ei hymyilytä. Ahdistukseni on nyt huipussaan, lähes räjähtämässä katosta läpi. En tiedä oikein jaksanko vastata niin hyvin kuin noin pitkään ja asiapitoiseen viestiin kuuluisi vastata.
Tsemppipeukuista kiitos, ne auttavat aina! Kerroit niin huiman tarinan itsestäsi ja omista selviytymiskeinoistasi, että olen nyt todella pahoillani, että en taida jaksaa vastata kunnolla.
Kirjoitin tuossa toiseen kommenttiin, että tänään olen joutunut pyörittelemään mielessäni psykiatriselle osastolle hakeutumista, tuntuu että en pärjää enää.
Vastaan myöhemmin paremmin, jos oloni tästä yhtään helpottaa! Kiitos vielä kommentistasi!
Tällä Tiellä 73 kirjoitti:
Huomenta päivää nm. minä selviän tästä -👍sulle - en tiedä jeesaako peukku yhtään, mutta sellaiseksi sen tarkoitan - pikku jeesaus-peukku.
No, en tosiaan tiedä, että onko minusta vuorovaikutukseen kanssasi tästä asiasta tai ollaanko yhtään samalla levelillä tai tarvitseeko sellaisella olla - paljon kysymyksiä eikä mitään vastauksia. Positiivinen minäkin pyrin useimmiten olemaan, vaikka pyristellen pintapuolisesti.
No, jos yritän asiaan mennä - Ahdistukseen. Mielestäni se on hankala aiheena, ainakin itselleni, koska nimitys ei aukaise asiaa niin, että heti tietäisi mistä on kyse. Jos joku sanoo: vasen peukalo, niin tiedän mistä on kyse, mutta kun joku sanoo ahdistus tai ahdistaa, niin siinä kohtaa, en tiedä mistä on kysymys, se on muuta kuin "vasen peukalo" 😊.
Näitä hymiöitä viljelen, syystä, että syvälliseen asiaan ei uppoaisi kuin suohon, koska minusta asia on vähintäänkin yhtä laaja kuin suo ja kait yhtä syvä kans. Suon syvyydestä en tiedä sen enempää kuin millä syvyydellä ahdistyksessa ollaan.
No, nyt pikkuisen pääsen "ehkä" itse jollain levelille tässä "suossa". Olen omassa elämässä käyttänyt - ilmaisua "ahdistaa".
Minulla ei ole lääkitystä ahdistukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kyllä (tässä, ei niin häiriöttömässä maailmassa, jossa asiat ja ihmiset diagnostisoidaan, sehän on suht nopeaa toimintaa 😊).
Mutta, jos nyt jotain kerron ahdistuskokemuksistani, tai no, yhdestä, joka oli itselle syväkokemus
Tapahtuma: oltiin kokoonnuttu syömään erään lähisukulaisen perheen mökille, 2 pariskuntaa ja minä. (Minun käsitys että mm. häpeän -, pelon - ja turvattomuuden tunteet juontaa juurensa lapsuuden perheeseen, siis tunnesuhteisiin, miellän niin tapahtuvaksi itsessäni).
Non niin asiaan. Söimme kaikessa rauhassa kunnes : yksi seurueesta osoitti sanansa minuun ja kertoi kaikille, että - "olin nuorena kaunis" ja kuvaili, kuinka hoikka olin ja kun itse en puhunut mitään, niin toinen ei kestänyt hiljaisuutta, vaan lisäsi "vettä myllyyn" ja jatkoi kuvausta minusta. Nuo sanat ovat itsessään neutraaleja tai ne vois tuntua miellyttäviltä tai voisi mennä toisesta sisään toisesta ulos, mutta minulle ei - koin ne kuin " nyrkki silmään", sisältäni ahdistuin "kurkkua myöten".
Olin ns. omieni joukossa, tosin olen kokenut "alamittaisuutta" heidän joukossaan, jossain mielessä (kyllä myös ylimittaisuutta 😊), mutta sanoisin, että en tasavertaisuutta ja vain harvoin olen avoimen vapautuneena, sen verran olen kokenut olevani erilainen, jota ei arvosteta - heidän kanssaan olen pidättäytynyt rooliin "kohtelias kuuntelija". Olen ylipainoinen ja muut seurueesta eivät ole, vaan ovat antaneet minulle nevoja mitä minun pitäisi tehdä asialle, jopa niin, että kun olin yhden kanssa saunassa, hän alkoi itkeä ja sanoi, että ei tiennyt, että olen niin lihava. No, mitä "hel" se heille kuuluu, mutta sitä en ole voinut sanoa, koska koko elämän ajalla "kuuntelijan osassa olleena" , "kaataisin tynnyrillisen jäitä heidän niskaansa", he saisivat kuunnella millaisia he ovat ja ne eivät kertoisi heidän kauneudestaan, jäisivät täysin ymmällään katsomaan, että mitähän sille tuli ja ilmeisesti "välit rakoilisi" ja minusta tulisi, omasta mielestäni, välien rikkoja ja heidän käsityksensä minusta jäisi entisestään painamaan mieltäni.
Tein tapani mukaan tyypillisesti ja "pakenin paikalta".Minun olikin tarkoitus mennä nukkumaan muualle, kun muu seurue yöpyi samassa paikassa. Sanoin: kuka haluaa lähteä viemään minua (minulla ei ole autoa ja paikka oli kaukana yöpymispaikastani). Kaikki halusivat. Siinä autossa istuessani tiesin, että palaan kotiini toiselle paikkakunnalle heti huomenna, vaikka tarkoitus oli viipyä pitempään, keksin tekosyyn, flunssainen olo.
Kotiin tultua ahdistus purkaantui ja oma käsitykseni. Tunsin, että olin siinä heidän kanssaan, mutta ne sanat, joita he sanoivat minusta olivat menneisyydestä, ajattelin kotona, että ne olivat kuin hautajaispuheesta : Hän oli niin kaunis nuorena 😊. Tunsin kuin pahaolo valtasi ja siinä ollessa itseni kanssa kerroin "heille" mielessäni kaiken, kuinka siinä hetkessä voin pahoin, niin pahoin, että halusin heistä mahdollisimman kauaksi, sen sijaan, että annoin heidän ymmärtää, että minulla on sen verran flunssaa, että en tahdo sen tartuttavan muita.
Ja tämä on kaavani, jota suurinpiirtein olen käyttänyt selviytymiskeinonani, mutta eihän se minua auta, vaan jää mieleen tarjoutuakseen taas seuraavan kerran kun, jotenkin on tilanteesta selviydettävä.
Näitä tilanteita on paljon ja jos ne häipyis, niin ok. Mutta ei ne kai voi siksi, että tarvitsen kaavan selviytymiseen, sensijaan että voisinl kertoa miltä minusta tuntuu, antaisin itsestäni jotain, sensijaan, että roolittuisin "näkymättömäksi" kuuntelijaksi, joka ei sekään rooli ole toisille mikään helppo - kohdata "näkymätön", ehkä siinä tulee välillä pakko töytäistä toista pois " viilipytty roolista" 😊.
Minun osani on tällainen, koko aikaa ei ahdista. Asun itsekseni ja se on varmaan paras myös toisen sukupuolen suojautumiseen 😊. Pääasiassa tulen juttuun itseni kanssa. Olen pohdiskelija tyyppi, pieni ystäväpiiri on tottunut siihen ja melkein se niin on, että kun tapaamme, niin jonkin ajan päästä olemme sukeltaneet syvään päätyyn ja puhumme syntyjä syviä tai arkipäivän haasteita, emme todellakaan pysähdy miettimään toistemme asioita muuten kuin, jos toinen haluaa niitä avata tai haluaa niitä pohdiskella.
Tämmöistä.
No, miksi kirjoitin - en luullutkaan vastaavani, mutta asia on todella kiinnostava ja ajattelen että jostain se juontaa juurensa ja että sillä voi olla jotain tekemista ihmisenä kehityksen kannalta.
Mitä tuumaat 😊💐
Tällä Tiellä 73: Olet niin oikeassa tuossa, että kun sanotaan että ahdistaa, niin siitä ei voi päätellä mitään. Minunkin on todella vaikea kuvata tuntojani tämän ahdistuneisuuteni kanssa. Osaan sitä paitsi pitää hyvin tuon tunteen sisälläni, en oikeastaan ole näyttänyt sitä kuin kahdelle ihmiselle miltä minusta oikeasti tuntuu, eivätkä hekään sitä voi ymmärtää. Sanovat sen suoraan ja minä sanon heille, että "tiedän, ette voi käsittää miltä minusta tuntuu".
Eipä sitä voi välillä oikein käsittää itsekään ja silloin itken ja soimaan itseäni, että mikä minua vaivaa. Olen ollut lähes kaksi kuukautta taistele tai pakene -tilassa. En pysty syömään. Oloni alkaa lievästi sanottuna olemaan heikko. Olotila on tuskainen ja sietämätön. Olen ollut aikaisemmin ahdistunut, mutta se on ollut ns. lasten leikkiä tämän rinnalla.
Pieniä toivonpilkahduksia tulee välillä ja silloin kuvittelen kaiken järjestyvän, mutta kohta jo lävähtää märkä rätti naamalle ja minimaalisen hetken läsnä ollut levollisuus on tipotiessään.
Minulla kumpuaa myös lapsuudesta samantyylisiä tuntemuksia, kuin sinulla: pelko, turvattomuus, mitätöinti. Jotenkin tuokin kuulostaa tutulta, että saa kuulla arvostelua omasta painostaan ja ulkonäöstään "omiltaan", minullekin on hyvin läheinen ihminen sanonut näin; "minäpä annan sinulle nyt yhden neuvon: ala laihduttamaan".
Minä olen myös sivustakatsoja/kuuntelija ja liian kiltti. Olen vuosien mittaan yrittänyt opetella sanomaan asioista takaisin ja suoraan miltä minusta tuntuu. En vain ole oppinut sitä vielä kunnolla.
Osuit monessa asiassa varmasti naulan kantaan ja olen lukenut viestisi useampaan kertaan. Kiitos tosi paljon vastauksestasi ja saa kirjoitella lisääkin!
Ahdistuneisuua ja aikuisuus , en tiedä, mutta jotenkin laitoin pariksi, sopii omalle kohdalle kehitystäni 😊.
Muuten, tarvitsisin ohjausta tukinetin käyttöön. Löysin tai törmäsin tänne muistaakseni siten, että laitoin googleen -ahdistuneisuus tai aikuisuus 😊 tai jotain ja "hyppäys" tukinettiin, josta vallan ilahduin. Nyt sitten oli vaikeuksia löytää tänne takaisin, kiva kun löysin (vahingossa).
Minun on helpompi ilmaista itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla, myös kaksistaan vuorovaikutus on helpompaa kuin olla sosiaalisessa kanssakäymisessä isommassa ryhmässä, silloin ympäristö vaikuttaa johonkin -hermostoon/psyykkeeseen tai johonkin, että alan kuulostelemaan muita ja mielelläni peesaamaan, alkaa joku hyväksytyksi tuleminen puskea tietoisuuteen, lukkoja hyväksytyksitulemisessa, hylätyksitulemisen pelkoa ja muuta vastaavaa mielessä vahvana.
Kun tein tunnelukkotestin, niin kaikki testin lukot näytti olevan vahvoja 😊.
Tuntui hyvältä, kun kirjoitukseni sai "vastavärähtelyä" aikaan/ halun kommentoida.
Minua auttaa tämä kirjoittaminen. Olin omissa pitkissä mietteissä, passiivisesti ajatuksissani. Vaikka kohta on saatava "murua rinnan alle" alkaa nälkä kurnia vatsaani, mutta kirjoitan jonkin verran, sitten teen jauhelihan pulliksi ja syön eilen jääneiden makaroonien kera, voisin höyryttää porkkanoita ja pakastimesta papuja 😊, tämmöistäkin.
Kirjoittaminen saa minussa näköjään hyvää aikaiseksi. Aktivoidun. Liskoaivoissa värähtelee 😊, nimittäin kerron sen verran, että äsken eräs lähiomainen, jonka kanssa hyvä yhteys, ei ole sellaisia huonoja tunnekokemuksia vaan väljä suhde. Hän laittoi viestin, että on keräämässä naisista koostuvaa, pientä lähisukupiiriä viettämään lauantaipäivää, kokkailun ja jutustelun merkeissä. Joku 5 henkilöä ja minulla ei ole juurikaan kielteisiä tunnekokemuksia heiltä, eli tapaamme hyvin harvoin jonkun juhlissa, kahvia ja kakkupalaa nautiskelle 🍰, ei sen syvällisempää.
Mutta nyt tilanne on hieman erilainen, istua yhdessä tarkoitus jutella, syödä ja katsella valokuvia (miehellä "valtava" rainakuvia ja projektori kans 😚), eli kuvittelen tilannetta toisenlaiseksi kun esim jonkun ylioppilasjuhlassa vaihtamassa pari sanaa. En siis ole ennen olleet näin läheisesti heidän kanssaan. Kun sain viestikutsun ajattelin ensin, ei kiinnostaisi, on niin passiivinen olo, että kuulostaa liika aktiiviselta 😊. Laitoin kuitenkin viestin - kiitos kuulostaa hyvältä, tulen mielelläni - höh! Näin - sanon toista ja ajattelen toista. No, mutta nyt, kun olen vähän kirjoittanut ja pääsin siitä passiivisuudesta, niin joo loppujen lopuksi mielenkiintoista, että voiko tulla semmoista vuorovaikutusta aikaan, voimmeko puhua vähän syvemmin kuin esim - olen tänään ollut uimassa tai olipa kiva kun eilen oli aurinkoinen päivä ja "pertin kans käytiin kävelyllä-tyyliin". Eihän siinä mitään pahaa ole jos voi puhua vaan "pinnallisia/hyvääpäivää kirvesvartta-juttuja" mutta silloin kyllä alan odotella milloin kehtaan sanoa, että nyt taidan lähteä kotiin, tosin se riippuu minusta kuinka avoin omana itsenä uskallan olla vai alanko peesaan muita ja sitten olo onkin sen mukainen 😊.
Mutta haluan jatkaa pohdiskella sekä ahdistuneisuutta, josta itselläni on muistikuvia ja kokemuksia niistä tilanteista, joissa olen kokenut tuon ahdistus-moodin menneen päälle, mutta haluaisin heittää keskusteluun - aikuisuus-aiheen 😊
Muuten, tarvitsisin ohjausta tukinetin käyttöön. Löysin tai törmäsin tänne muistaakseni siten, että laitoin googleen -ahdistuneisuus tai aikuisuus 😊 tai jotain ja "hyppäys" tukinettiin, josta vallan ilahduin. Nyt sitten oli vaikeuksia löytää tänne takaisin, kiva kun löysin (vahingossa).
Hei ja kiva, kun löysit tänne Tukinettiin! 😊
Tukinetin etusivulle pääset aina osoitteella https://tukinet.net/. Tämän kyseisen Aikuisen elämää keskusteluryhmän löydät suoraan tällä linkillä https://tukinet.net/teemat/aikuisen-elamaa/forum/
Tukinetissä on monenlaisia yksilötuen palveluita ja ryhmiä sekä ryhmächattejä. Teemat ja palvelut osiossa pääset tutustumaan niihin. https://tukinet.net/teemat/
Kysele tarvittaessa lisää!🌺
Hei !
Olin iloisen yllättynyt, kun tekstin sisään vaan itsekseni ihmettelin, että mitenhän poistuttuani pääsen takaisin tänne sivulle. Oletin, että ehkä joku käyttäjä vois vinkata, mutta ei, vaan oikein työntekijä vastasi tyhjentävästi. Tuli mieleen semmoinen kysymys. Kuinka kysymykseni huomattiin ja kuka työntekijä vastasi tai ylipäätään keitä ovat työntekijät, jotka ovat siellä jossakin ja tekevät jotakin 😊
Tällä Tiellä 73 kirjoitti:
Hei !Olin iloisen yllättynyt, kun tekstin sisään vaan itsekseni ihmettelin, että mitenhän poistuttuani pääsen takaisin tänne sivulle. Oletin, että ehkä joku käyttäjä vois vinkata, mutta ei, vaan oikein työntekijä vastasi tyhjentävästi. Tuli mieleen semmoinen kysymys. Kuinka kysymykseni huomattiin ja kuka työntekijä vastasi tai ylipäätään keitä ovat työntekijät, jotka ovat siellä jossakin ja tekevät jotakin 😊
Hei taas 🌸
Tukinetin avoimet keskusteluryhmät ovat esimoderoituja, joten moderaattorit lukevat kaikki viestit ennen julkaisua. Samalla he saattavat huomata tekstissä jonkun kysymyksen, johon voivat vastata. 😊
Tukinetissä toimii reilu 60 kansalaisjärjestöä tai hanketta. Sivustoa ylläpitää MIELI Suomen Mielenterveysseura ry. Eli täällä toimii iso joukko järjestöjen työntekijöitä ja koulutettuja vapaaehtoisia.
Kaikki Tukinetin toimijat löytyvät listattuna täältä: https://tukinet.net/toimijat/
Hei työntekijä !
Kiitos vastauksesta. Hieno juttu. Onko foorumin käyttäjille annettu mitään ohjeita.
Vai onko niin, että kun teksti esiluetaan ja jos on jotenkin sopimaton niin siitä tiedotetaan tai rajataan pois.
Mietin kohdallani, kun voin innostuttuani kirjoittaa "vaikka kuinka pitkään", no en nyt kuinka pitkään vaan ja kun tässä nyt asiaa mietin, niin itselläni on joku ajatus siitä, että ei oikein pitkää tekstiä jaksa lukea, varsinkaan jos ei kiinnosta. 🙃. Mutta silloinkun itse kirjoitan, niin minulle se teksti on tietenkin, ah niin kiinnostavaa ja tulee suoraan selkärangasta ja tunne- ja mielenmaailmasta ja sitähän piisaa 73 vuotiaaseen, vielä keskeneräiseen ja keskenkasvuisenelämän ihmettelijälle😊.
Tällä Tiellä 73 kirjoitti:
Hei työntekijä !Kiitos vastauksesta. Hieno juttu. Onko foorumin käyttäjille annettu mitään ohjeita.
Vai onko niin, että kun teksti esiluetaan ja jos on jotenkin sopimaton niin siitä tiedotetaan tai rajataan pois.
Mietin kohdallani, kun voin innostuttuani kirjoittaa "vaikka kuinka pitkään", no en nyt kuinka pitkään vaan ja kun tässä nyt asiaa mietin, niin itselläni on joku ajatus siitä, että ei oikein pitkää tekstiä jaksa lukea, varsinkaan jos ei kiinnosta. 🙃. Mutta silloinkun itse kirjoitan, niin minulle se teksti on tietenkin, ah niin kiinnostavaa ja tulee suoraan selkärangasta ja tunne- ja mielenmaailmasta ja sitähän piisaa 73 vuotiaaseen, vielä keskeneräiseen ja keskenkasvuisenelämän ihmettelijälle😊.
Hei taas,
Moderaattorit tarvittaessa muokkaavat viestejä tai poistavat niitä ja he voivat lähettää kirjoittajille myös henkilökohtaisia viestejä. Pitkiä viestejä saa kirjoittaa. 😊
Kun henkilö rekisteröityy Tukinetin käyttäjäksi hän samalla hyväksyy käyttöehdot. Kopioin ne tähänkin, vaikka asettelu ei välttämättä ole ihanteellinen.
<section class="single-content single-content-page mb-5">
Tukinetin palveluja ovat sekä yksityiset että julkiset Tukinetin sivuilla julkaisemat anonyymit reaaliaikaiset tai viiveellä tapahtuvat verkkokeskustelut. Käyttöoikeudet palveluihin haetaan hyväksymällä nämä käyttöehdot.
Tukinetin useat palvelut ovat joko jälkikäteen tai etukäteen moderoituja; esimerkiksi moniin keskusteluryhmiin kirjoitetut viestit tarkistetaan ja valitaan ennen niiden julkaisua sivuilla. Tukinet pidättää itsellään oikeuden muokata kaikkia jätettyjä kirjoituksia ja materiaalia sekä tarvittaessa rajoittaa käyttäjien käyttöoikeuksia palveluun.
- Kunnioita toisia kirjoittajia ja heidän mielipiteitään. Muista kirjoittaessasi myös, että monet palvelun sivut ovat julkisia: niitä lukevat muutkin kuin sinne kirjoittavat henkilöt.
- Mieti mitä kirjoitat, korjaa virheet ja lähetä viesti vasta sitten eteenpäin. Jos kerrot mielipiteesi, perustele se.
- Noudata eri palveluissa toimivien ohjaajien antamia neuvoja ja ohjeita
- Käytä kirjoittaessasi tunnetilojen ilmaisun apuna hymiöitä. Hymiöt auttavat kuvailemaan miten haluat tekstisi ymmärrettävän. Pelkkä teksti voidaan ymmärtää usein monella tavalla.
- Käytä välimerkkejä ja pitkässä kirjoituksessa muista kappalejaot. Älä paina enteriä tai pistä monia pisteitä/huuto/kysymysmerkkejä joka rivin loppuun sillä se tekee tekstistä sekavan. Älä kirjoita koko viestiä isoilla kirjaimilla sillä se tulkitaan huutamiseksi ja on lisäksi varsin vaikealukuinen.
- Älä tahallasi ”kaappaa” toisen aloittamaa keskustelua: kaappaaminen tarkoittaa kesken keskusteluketjun alkuperäisen aiheen muuttamista toiseksi mitä otsikon perustaja on tarkoittanut. Perusta mieluummin uudesta aiheesta oma keskusteluketju.
- Kun aloitat uuden keskusteluketjun niin mieti ketjulle hyvä sen sisältöä kuvaava otsikko. Kirjoita ryhmän aiheesta ja asiallisesti.
- Älä kopioi keskusteluihin materiaalia toisilta sivuilta etenkään jos niihin ei ole kopiointioikeutta, tarjoa mieluummin linkki ko. sivuille.
- Mikäli liität tiedostoja keskusteluihin niin varmista että sinulla on tiedostoihin tekijänoikeus.
- Kiroilu, asiaton tai yleensä hyvien tapojen vastainen kirjoittelu voi palvelumuodosta riippuen johtaa varoituksiin, viestien ja käyttöoikeuksien poistamiseen. Mainokset ja ilman lupaa tehdyt tutkimuspyynnöt poistetaan. Useilla nimimerkeillä esiintyminen johtaa käyttöoikeuksien poistamiseen.
- Henkilökohtaisten yhteystietojen jakaminen ei ole sallittua, oman tai toisen anonymiteetin vaarantaminen ei ole sallittua
- Itsensä vahingoittamiseen yllyttävä keskustelu ei ole sallittua
</section>
Kiitos, sain tuosta hyvin, tarvitsemani tiedot 💐