Mä en ole ostanut koko kesänä edes yhtä marjan marjaa. Nyt syön pensasmustikoita ja harmittaa, kun söin kaiken suklaan eilen. Nyt olis tarvetta, kun kivut on vallannu kehon. Lukossa on hävinnyt uuden ylpön kanssa johonkin? Huomaan, että tämä on nyt tärkeämpi paikka minulle, kun ei voi oikein tehdä mitään. Mietin aiemmin, että jos joku meistä kuolisi ja lopettaisi kirjoittamisen, niin kukaan ei tietäisi mitä hänelle kävi.

Puissa on jo keltaisia lehtiä. On yhtä valoista, kuin kesällä, mutta viileää. Täytyy päästä kauppaan ostamaan puuttuvia ja tiskata pitäisi ja tehdä tälle päivälle suunnittelemani. Suunnitelmat muuttuvat lennossa, jos en kykene jotain. Voi olla, että makaan tässä sängyssä jonkin aikaa 😋

Tuntui herätessä siltä, että olisi maanantai, vaikka sunnuntaissa vielä ollaan. Ja nyt on syyskuu! 😎 Oikeesti, oon väärässä kuussakin. Olen stressannut ennen aikojaan jo jotain 😑❓ Se uusi suklaa, en muista valmistajaa, on oikeasti aika hyvää. Eilen söin valkoista suklaata, jossa oli salmiakki sattumia ja jotain marjaa. Yksi maku on vielä testaamatta. Oikeasti tekisi mieli hyvää juustokakkua, mutta en jaksa sellaista alkaa tekemään.

Nyt ei tee mieli suklaata, eikä ainakaan juustokakkua. Viikonloppu meni sukulaisissa, ja tuli syötyä niin paljon rasvaista, että koko viime yön hyppäsin vessassa ripuloimassa. En tiedä sitten, hermostuiko herkkä vatsani liiasta syömisestä, vaiko siitä syystä, että ruokaa säilytetään kyseisessä paikassa vanhanaikaisesti niin, että uudestaan syötävät tähteet saavat jäähtyä pöydällä tuntikausia, ja nostetaan sitten vasta kylmään, mikäli ylipäänsä nostetaan.
No, ei tästä sen enempää. Nyt vain väsyttää, eikä jaksaisi mennä kauppaan tai mihinkään muuallekaan. Taidan tyytyä lenkkeihin sohvan ja sängyn väliä. Onneksi tulevasta viikosta tullee aurinkoinen. Kesää ei tänä vuonna ole ollut liikaa. No, jos kohta milloinkaan.
Näin minäkin unia. Olin joutunut muka opiskelun vuoksi johonkin perheeseen asumaan. Olisi kuitenkin pitänyt osallistua niin paljon talon töihin, että arvelin, ettei opiskelusta tule mitään. Tilanne ahdisti. Olisi pitänyt myös osallistua verkkokalasteluun (siis kalaverkoilla😋). Aloin ihmetellä, miksi olin moiseen jamaan itseni laittanut.
Tarvitsisin myös lomaa. Jonkun mielestä olen lomalla koko ajan, mutta ei se niin mene. Pitäisi myös saada joskus lomaa omasta itsestä. Parhaiten se onnistuisi paratiisisaarella. Sellaista ei ole nyt näköpiirissä.
Kurja, pessimistinen päivä, laitan sen mahan piikkiin.

Hoi kaikille!

Pompula epäili minun jo kadonneen jonnekin ”ylpön” kanssa. En sentään. Katosin kirja- ja kirjoitusmaailmaan. Aika useinkin kävin täällä lukemassa viestejänne, mutta en hoksannut ajan kulua ja sitä, etten ole itse nyt kirjoittanut mitään. Kummallinen tilanne. Päivät ovat ikään kuin juosseet ohitseni. Huomasin eilen iltapäivällä, kun tuulettaessani ulkoa kuului lasten kimeitä ääniä, että säähän on oikein hyvä. Lauantaina oli ihan karmea koiranilma ja naputin vain konettani sateenropinan tahdissa. Sunnuntaiaamuna taas liimasin nenäni tietokoneen ruutuun ja kaikki muu ympäriltä katosi. Illalla olin jotenkin itkuinen ja otin lopulta sekä unilääkettä että rauhoittavaa, minkä vuoksi sitten heräsin vasta 10.40! Olen ollut nyt nuhainenkin, enkä aina oikein tiedä vuotaako nenä nuhan vai itkuttelun vuoksi.

Yritin eilen maanitella itseäni kävelylle kauppareissun merkeissä siinä onnistumatta. Toisaalta on hyvä, että syön varastoja pois. Minulle käy usein niin, että herkut ja lempiruoat katoavat ja niitä haen kaupasta lisää, mutta terveelliset peruselintarvikkeet ikääntyvät kaapissa. Eilen loppui jäätelö pakkasesta. Aika paljon sitä siellä olikin. Rina kysyi jäätelömääristä. Alkukesällä söin kerrallaan 0,5 litraa vaniljajäätelöä, loppukesällä 0,75 litraa suklaarouhejäätelöä. Eilen vihdoin söin jopa kaurapuuroa aamupalaksi. Tapana on vähän ollut, että kesällä eletään kuin Ellun kanat ja syksyllä palataan ruotuun ruokailujenkin suhteen.

Delffi: Hienoa, että jännittävä työkkärikäynti on nyt ohi. Jos oikein ymmärsin, niin sen tuloskin oli hyvä, kun yhteistyösi saman henkilön kanssa jatkuu yksilövalmennuksen merkeissä. Jossain viestissä ihmettelit sitä työntekijöiden ja asiakkaan suhdetta. Pienemmillä paikkakunnilla ja pikkukaupungeissakin ihmiset tietenkin törmäävät helposti toisiinsa sekä osuvat vahingossakin vaikkapa samaan harrastusryhmään. Ei sellaista aina voi välttää. Suositus kuitenkin on, että suhde työntekijän ja asiakkaan kanssa pidetään ammatillisena. Näin on etenkin silloin, kun työntekijällä on asiakkaasta paljon henkilökohtaista tietoa (esim. psykologit, sosiaalityöntekijät, psykiatriset hoitajat). Aina joskus tulee nimittäin esiin jopa sellaisia tilanteita, että työntekijä ja asiakas ovat alkaneet seurustella keskenään. Myös taloudellisen hyväksikäytön tapauksia tiedetään. Kaikissa tuollaisissa em. asiakassuhteissa on myös sellainen tavoite, että asiakas kasvaa itsenäisemmäksi ja työntekijä tulee tarpeettomaksi. Jos suhde on epäammatillinen, se voi aiheuttaa epätervettä riippuvuutta työntekijän ja asiakkaan välille. Tapaukset, joissa asiakas on vaikkapa ihastunut työntekijään, ovat aika yleisiä ja luonnollisia. Työntekijän täytyy siksi osata suhtautua tällaisiin tilanteisiin ammatillisesti ja se tarkoittaa yleensä sitä, että työntekijä keskittyy vain työntekemiseen eikä ”kaveraamiseen”. Tervehtimiset ja kuulumisten kyselyt ovat kuitenkin ihan luonnollinen osa tällaisia asiakassuhteita. Muut kirjoittajat voivat varmasti korjata tai täydentää näitä asioita. Ihailen muuten, Delffi, noita sinun liikuntamääriäsi! Saisinpa itsenikin lenkille edes silloin tällöin.

Pompula: Nyt on aika hyvin tarjolla hyviä ja edullisia luumuja. Eräänlaisia marjoja nekin. Minulla on myös ollut hieman samanlaisia kokemuksia ystävien ja ihan sukulaistenkin kanssa. Minulle kerrotaan asioita, mutta minua ei sitten jakseta kuulla. Tai jos jaksetaankin kuulla, niin minulta ei vastavuoroisuuden ja kohteliaisuuden nimissä kysytä kuulumisia. Usein vielä ihan surutta puhuvat päälleni, keskeyttävät jne. Olen huomauttanut asiasta ja yrittänyt pitää puoleni keskusteluissa. Se auttaa kyllä tilanteeseen, mutta kun toisen naama kääntyy happamaksi, rapisee itseltäkin ne kertomishalut. Olen vain yrittänyt ajatella, että kun eivät kerran ole käytöstapoja ja sosiaalisia taitoja oppineet, niin en voi niitä heiltä odottaa. Eli olen kyllä jatkanut näitä ihmissuhteita, mutta olen kyllä loukkaantunutkin. Nyt huomasin, että Rinalla on hyvin samanlainen suhtautuminen tällaisiin ihmisiin. Kiinnitin muuten huomiota, että kirjoitit nyt parissakin viestissä itseesi ottamisesta/loukkaantumisesta. Olen itsekin aika herkkä ja loukkaantumisaltis, mutta olen yrittänyt jonkin verran opetella nielemään yksin pettymystäni ja suuntaamaan sitten reippaasti kohti uusia pettymyksiä kuten nykyinen sanonta kuuluu. Ehkä sinäkin voisit tässä mielessä vähän ”kovettaa” itseäsi, joskaan en tarkoita, että umpihuonoa kohtelua tarvitsisi sietää. Tuo kuvailemasi uni oli tosi mielenkiintoinen! Unet ovat jotenkin hyvin kiinnostavia, vaikka en niitä osaakaan mitenkään tulkita. Minäkin olen miettinyt, että jos tällaisesta anonyymistä keskustelusta joku katoaa, niin kohtalo jää täysin epäselväksi.

Liiza2: Oletpa ollut aktiivisena. Lennähtäisipä moinen viirus tännekin. Ihan vaivalla olen saanut itseäni tekemään kotitöitä tänään aina välillä, kun nostan naamaani koneelta. Osan töistä olen kyllä hoitanut koneella (muutamia hakemuksia, laskuja, matkajärjestelyitä).

aeleh: Muistelen jostain ihan lukeneenikin, että sosiaaliset taidot ruostuvat, jos on paljon yksinään. Siis tuntemuksesi voi olla ihan oikeassa. Sosiaalisissa tilanteissa kaikilla on sosiaalisia rooleja, joten ei tuo sinun näyttelemisesi välttämättä mitään kamalaa ole. Toivottelen täältä sinulle voimia sekä opintojen alkuun että muuttoon. Vaativia elämäntilanteita molemmat.

LonelyWolf: Etenkin Venäjällä ja muistaakseni jossakin muuallakin itäisessä Euroopassa uskottiin ennen, että punajuuri on hyvin terveellinen kasvi. Muistaakseni se yhdistettiin jotenkin vereen ja elinvoimaan. Minä olen syönyt aika paljon punajuurta, ehkä minunkin aivoni osaavat sitä vaatia, mutta enpä tiedä onko siitä juuri ollut apua.

Rina: Polttohautauksen yhteydessä ei oikeastaan järjestetä hautajaisia, vaan erillinen siunaustilaisuus (ja siinä yhteydessä muistotilaisuus) sekä sitten viiveellä tuhkauurnan hautaanlasku. Eli kaksi erillistä tilaisuutta, joista ensimmäinen on yleensä isommalla porukalla vietettävä juhla ja jälkimmäinen pienen porukan lyhyt (kesto noin 10-15 min) toimitus. Siunaustilaisuudessa vainaja on vielä arkussaan läsnä kroppansa kanssa, tuhkauurnan laskussa on enää tuhkat jäljellä. Tilaisuuksien välillä vainajan ruumis siis tuhkataan krematoriossa, mistä viive syntyy. Minä olen nyt kaikki tilaisuudet saanut kunnialla(?) läpivietyä, mistä olen aika tyytyväinen. Siis tyytyväinen olen siitä, että tällainen masentunut tyyppikin sai yksinään kaikki nuo tilaisuudet järjestettyä ja hoidettua. Nyt on vielä jäljellä roinan siivousta, paperiasioita, perunkirjoitus jne. Sinullakin oli kiinnostava uni!

Minä näin viime yönä muutaman unenpätkän. Yhdessä pätkässä etäiseksi muuttunut ystäväni (joka ei pidä koirista) ulkoilutti koiraansa, jolla oli entisen ihastukseni harvinainen nimi. Tämä ystäväni tyrkytti koiraansa minulle hoitoon ja suostuinkin siihen, vaikka olin unessa tosi ymmälläni. Koira oli sellainen musta, tosi pitkäkarvainen, ei mitään oikeaa rotua muistuttava ”rakki”, jolla oli sotkuinen turkki ja joka oli mielialaltaan todella innoton ja perässä vedettävä. Mitäköhän tämä viestittää? Minun on ollut tosi vaikea päästä irti ko. ihastuksesta, vaikka ymmärrän sen mahdottomuuden enkä edes voisi kyseistä suhdetta kuvitella todeksi. Se on vaan ollut minulle jokin sellainen "hengissä pitävä unelma", joista Rina joskus kirjoitti. Toisessa pätkässä puolestaan minun piti matkustaa Etelä-Espooseen ja menin metroasemalle, jossa olin tosi kummissani, kun Länsimetro ei vielä kulkenutkaan. Jouduin menemään bussilla ja minusta se oli suurta vääryyttä ja minua henkilökohtaisesti sortavaa (siis metrojunia kulki unessa kyllä, mutta minua ja joitakin muitakin halukkaita ei niihin hyväksytty).

Loman tarvetta ja lomasta haikailua on ollut ainakin Rinalla ja Pompulalla. Minäkin kaipaisin lomaa. Heinäkuussa jo kivasti pääsin vähän lomatunnelmaan (vaikka silloin raadoinkin itseni kuntoutuksen parissa ja tein sitä valokuvaprojektia), mutta sitten tuli se kuolema ja sen pakottamana kaikki asioiden hoitamiset. Nyt on niissä jo päästy hyvään vaiheeseen. Mutta kunnon lomajaksoa ei kyllä ole näköpiirissä. Minä en tarvitsisi paratiisisaarta tai edes lämmintä paikkaa. Riittäisi että saisi aivonsa jotenkin nollattua ja rentouduttua. Se tapahtuu yleensä parhaiten jonkun mielekkään tekemisen parissa.

Rina, kiitos. Niimpä, vaikka sitä useimmiten jännittääkin ihan turhaan, niin valitettavasti sille jännittämiselle ei voi mitään, vaikka toiset sanoiskin ettei tartte jännittää.

Itse nyt jännitän vähän keskiviikkoa, mutta onneksi huomenna on tunti..jospa sais tallilla sit vähän muuta ajateltavaa (toivottavasti yks tallikaveri pääsis huomenna tallille).

Lisäksi kun täällä on hyvä keli, niin aattelin käydä vähän ulkoilemassa. Yhen lenkin kyllä jo tein koirien kanssa, mutta varmaan käyn jossain välissä pyöräilemässä ja sit illalla mahdollisesti toinen lenkki koirien kans.

Ai niin, näinpä lauantaina yhen ns. koirapuistotutun koirapuistossa melko pitkästä aikaa ja oli kyllä mukavaa jutella hänen kanssaan edes vähän aikaa.
Vaikka muuten kuljeskelenkin puistossa itsekseni koiria seuraillen..

Heippa kaikille,

Mulla sujunut tää maanantaipäivä ihan ok, oon lukenu koko päivän yhtä sivuaineen kurssikirjaa ja just lopetin. Tää on kolmas kirja minkä luen. Oon jo lukenu 2 kirjaa niiltä kolmelta kurssilta (kirjoja yhteensä 45 koko vuodelle😞).

Koko ajan lukiessa tulee ristiriitoja, luenko tarpeeksi. Joka kirjan kohalla vastaan vaan niihin kysymyksiin, mitä ope on lähettäny mulle. En pysty syventyy joka kirjaan, se on selvä.

Mut sit kuitenki jos luen huolimattomasti ja hyppään kohtii yli, tuntuu etten lue tarpeeks. Jos taas luen kohta kohdalta, tuntuu et luen liian pikkutarkasti ja pelkään ettei aika sit riitä muihin kirjoihin. Tää kirjaurakka tuntuu ahdistavalta. Ku yrittää lukee vähän huolimattomammin ajan säästämiseks, mut mun sisäinen perfektionisti on siitä vihanen

☹️

Huomen on eka luento just siitä sivuaineesta, ja jännittää mitä se ope sanoo. Et luenks mä joka kerralle tietyt kirjat vai pitääks kaikki 14 lukee tenttiin....😯🗯️

Täällä on puhuttu aika paljon herkuttelusta. Mä oon myös herkutellu aika paljon koko kesän- osittain siks et tykkään makeista herkuista, osittain purkaakseni työ- ja opiskelustressiä. Nyt syksyllä mä aion vähentää herkuttelua ja liikkua enemmän, mulla on pakko olla muitaki ruumiinosia ku pelkkä pää/aivot.

Pakkoajatukset ja ahdistus välillä vaivaa. Pitää tarkistaa, oliks ne tärkeet paperit tallessa vaikka tietää että ne on. Netissä lukee tarkka päivä, millon joku kurssi alkaa mut silti mun pitää tarkistaa se moneen kertaan et voin olla varma asiasta.

Välillä tulee kysymys, miten selviää suurista työmääristä joka vuos. Ja melkein joka päivä vatsa toimii kolme kertaa ku jännittää nii paljon se kirjamäärä...

Että tällästä mulla tällä kertaa, voimia ja tsemppiä teille ja nyte en lue enää tänään
☺️

Aeleh, minäkin olin aika kömpelö koulussa. Liisa2, kiitos. En minä yleensä (kai?) ota niin herkästi itseeni, sattui vaan olemaan sellainen päivä. Rina, etkö sinä reissannut kesällä ulkomaillakin? Onko se sitten niin tuttua/paikat samoja, että ei pääse nollaamaan? Lukossa, täällä menee aika usein päivät menojaan 😋 Tänään olen kyllä tehnyt jumpan, siivonnut ja tehnyt juustokakkua, josta ei lopulta tullut juustokakkua. Enempi rahkaa 🙂 Mutta väliäkö tuolla. Minä ihmettelen sitä polttohautaus siunaustilaisuutta ja muistelua, että eivätkö nyt kuitenkin aika tavalla hautajaisia muistuta? Multaa vaan ei heitetä arkulle. Aika hyvin saat asioista puhuttua, vaikka varmasti nyt nämä ajat saavat monenlaista mielen päälle. En tiedä mitä kirjoitat, ehkä purat siten tuntojasi. Itselleni hyvin tuttu tapa.

Kyllä teidän pitäisi tietää, että olen rikkonaisesta kodista. Ensimmäinen hylkäämiskokemus on sieltä. Olen miettinyt siis asioita paljon ja myös sitä mille itseni tulevaisuudessa altistan ja mille en.

Sitä minun piti Lukossa kysyä, että onko arkku polttohautauksessa yksinkertainen? Tarkoitan, että ei sellainen kuin tavallisessa hautauksessa, koristeellinen. Anteeksi jos olen turhan utelias, minua vain kiinnostaa nämä asiat. Paljon olet saanut tehdä viime aikoina. Kunnioitettavaa.

Makaan taas piikkimatolla ja odotan, jos lääkkeet auttaisivat kipuihin. Toivoisin, että minunkin vatsa toimisi hyvin. Vaan täällä eri tavoin. Saa syödä jotain, mikä auttaa vatsan toimintaan ja siltikään ei apua aina ole. Liikkuminen auttaisi, mutta kun pitäisi kotonakin saada jotain aikaan. Huomiseksi jäi vielä tehtävää, tältä päivältä. Kunhan saisin jumpan tehtyä olisin tyytyväinen. Yritän saada sitä päivittäiseksi rutiiniksi. Se oikeasti auttaa, mutta ei auta se, että ei ole muuta apua kotona. Kaikesta saa selvitä yksin.

Kylläpä osasinkin taas laittaa sanan sanan viereen 😋 Eli en, oikein selvästi luettavaan muotoon. Laitetaan kipujen ja kärsimättömyyden piikkiin. Josta tulikin mieleen, että kipuisena itse keskeytän (ja puhun päälle) 🙂👍

Laurene kirjoitti 5.9.2016 15:17

Koko ajan lukiessa tulee ristiriitoja, luenko tarpeeksi. Joka kirjan kohalla vastaan vaan niihin kysymyksiin, mitä ope on lähettäny mulle. En pysty syventyy joka kirjaan, se on selvä.

Huomen on eka luento just siitä sivuaineesta, ja jännittää mitä se ope sanoo. Et luenks mä joka kerralle tietyt kirjat vai pitääks kaikki 14 lukee tenttiin....😯🗯️

Pitääkö sun sitten vaan vastata niihin kysymyksiin, vai tuleeko samat kirjat tenttiin, vai oliko tämä juuri se mikä tarkentuu tänään?

Voimia! 🙂

Huominen jännittää, mut onneks on tänään talli. Vaikkakin kyllä todella tylsää, kun yks kaveri ei tänään pääse tallille, koska hänellä on yli 12 tunnin työpäivä (tai no, työharjottelu se on..mut kumminkin). Kun ei tallilla oikein ole muita joitten kans juttelisin..tai no juttelen mä vähän, mut en niin paljoa, kuin tän yhden tietyn tallikaverin kanssa.

Mutta jospa sitä edes ratsastustunnin aikana ei miettis huomista, koska yleensä sitä keskittyy siihen ratsastukseen..harmi vain, että tämä tunti saattaa olla vika tunti nykyisillä tuntareilla nykyisellä tallilla :/
Ja uudet tunnit uusilla tuntareilla alkaa vasta syys-lokakuun vaihteessa, kun tallin omistaja alkaa taas pyörittään tunteja, joten ehkä saattaa tulla itselläni noin kuukauden ratsastustauko..

Mutta joo..hieno ilma kyllä ulkona, paistaa aurinko, eikä pahemmin tuule. Hyvä pyöräily ja lenkkeily keli.

Pompula🙂, kävin kyllä reissuissa, mutta ihan kotimaan sisällä. Toki sekin oli kivaa, mutta näin syksyn lähestyessä tekisi mieli jatkaa kesää jossain kauempana. Toisaalta nyt on luvassa lämmintä viikkoa, eipä sitä ainakaan kannata haaskata muilla mailla. Mutta lokakuussa alkaa jo hirveästi hinguta jonnekin kauemmas.
Eipä rikki menneestä enää ehyttä saa, tiedan ma omaltakin kohdalta. Ihmiset ovat vain niin teräviä sirpaleita vajavaisuudessaan (minä mukaan lukien), että jotenkin on luovittava, ettei säry lisää. Ymmärrän Pompulan kannan vältellä lisää vahinkoja aiheuttavia ihmisiä, mutta oma suhtautumistapani on erilainen. Ehkä sitä kuvaisin sanalla välinpitämättömyys ja reagoimattomuus. Joskus jopa anteeksianto😉. Lähtökohtaisesti ihmiset ovat hölmöjä minä mukaan lukien; sanovat loukkaavasti ja typerästi (useimmiten kuitenkin pahaa tarkoittamatta), ovat itsekeskeisiä ja hankalia. Toisaalta ne, jotka ovat "täydellisempiä", saattavat kuitenkin olla suvaitsemattomia olettaen, että kaikkien muidenkin pitäisi osata tietty käytöskoodi; olla hillitty, epäitsekäs ja käyttäytyä arvokkaasti.
En nyt tiedä, mitä yritän sanoa. En mitään henkilökohtaista kenellekään täällä, esimerkit mieleeni juolahtavat reaalielämästäni. Mun on vaikea sietää suvaitsemattomuutta, ehkä olen siis suvaitsematon suvaitsemattomia kohtaan. Mutta miellän itseni niin epätäydelliseksi, että komppaan kaltaisiani. Äitini on mielestään niin erinomainen ja fiksu, ja toisia kaikessa parempi, että olisi ihme, jos minussa ei olisi syntynyt kapinaa. Mutta jokaisella oma tarinansa ja tarinan seuraukset.
Laurene, mitäpä, jos referoisit itsellesi lyhyemmät muistiinpanot kirjan sisältämistä, tärkeistä asioista? Niitä olisi sitten helppo kerrata. Kun luettavana on paksu tenttikirja, ja aikaa vähän, niin toki tuntuu, ettei millään ehdi omaksua kaikkea. Hyvän arvosanan saamiseksi kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata; riittää, että hallitsee oleellisen.
Lukossa, kyllä sun unesi resuisesta koirasta on harvinaisen ilmeinen??? Kirjoitithan, että sun oli vaikea päästää unelmasta (unelma suhteesta) irti. Vedit sitä perässäsi kuin koiraa. Unelma on haalistunut, innoton ja resuinen kuin karvaturkki. Mitään iloa, eikä elähdyttävää se ei tuo. Ehkä vedit sitä perässäsi kaikesta huolimatta. Huonokin unelma tuntuu joskus paremmalta kuin ei unelmaa lainkaan. Puoli vuosikymmentä sitten, kun sairastuin siihen vaikeaan masennukseen (sähköhoitoineen, sairaalareissuineen), niin yhtenä vahvana sairastumisen syynä taisi olla se, että olin joutunut luopumaan unelmistani- tai siis todennut, että elämäni vaihtoehdot olivat karanneet käsistäni lopullisesti. Siis ainakin minusta tuntui siltä. Viimeinenkin resuinen koira oli lähtenyt omille teilleen.
Into ja elämännälkä. Murroskauden jälkeen joutuu hakemaan tarkoituksensa uudelleen. Ikääntyessä tai sairastuessa vaihtoehdot edelleenkin kaventuvat. Unelmat on pakko vaihtaa toisiksi. Virkeä ja eteenpäin vetävä rekikoirani on vaihtunut perässä vedettävään vanhaan ja laahustavaan palveluskoiraan.
Nyt tarvitsee tarttua taas toisiin toimiin. Parempi olisi tehdä lista edessä olevista töistä. On yksi ja toinen asia rempallaan kuin elämä itsessään. Keskeneräinen ja epätäydellinen. Kaikilla mausteilla.

Rina kirjoitti 6.9.2016 11:

Toisaalta ne, jotka ovat "täydellisempiä", saattavat kuitenkin olla suvaitsemattomia olettaen, että kaikkien muidenkin pitäisi osata tietty käytöskoodi; olla hillitty, epäitsekäs ja käyttäytyä arvokkaasti.

Nyt tarvitsee tarttua taas toisiin toimiin. Parempi olisi tehdä lista edessä olevista töistä. On yksi ja toinen asia rempallaan kuin elämä itsessään. Keskeneräinen ja epätäydellinen. Kaikilla mausteilla.

Luin sitten jotenkin hassusti, kun kuvittelin, että olitte kesällä ulkomailla.

Enkö minäkin ole tavallaan välinpitämätön, kun välttelen ihmisiä? Mahdollisia lisävahinkoja, aiheuttavia. Paitsi yhtä ☹️ En pidä ajatuksesta "paremmat ihmiset" ja "ne muut". Miten muuten kääntyy tuo täydellisemmät, epäitsekäs ja suvaitsematon? En ymmärrä.

Mua harmittaa, kun et tehnyt mun unesta mitään syväanalyysia, Rina 😞

Listojen tekeminen kuulemma vähentää stressiä. Minä teen listoja. Välillä hävitän jonkun, kun niitä on monessa paikassa 😋

Minä en pidä suvaitsevista ihmisistä, koska usein he todellisuudessa ovat niitä suvaitsemattomampia. Itse olen sitä suvaitsemattomampi mitä vanhemmaksi tulen. Sitäkin on montaa lajia 😉 Välttelen kotitöitä joten käyn päästelemässä täällä kaikkea mitä mieleen juolahtaa 😋 Väsymys painaa 😴

Niin Pompula 🙂, miten kääntyy suvaitsemattomuus suvaitsevassa ihmisessä? Ei mulla ole mitään ns. parempia ihmisiä vastaan ole, vaan niitä, jotka pitävät itseään parempina kuin muut. Siinä lienee vissi ero. Olen samaa mieltä siitä, että suvaitsevana ja muita parempana itseään pitävä voi ollakin äärimmäisen suvaitsematon.
Suvaitsevaisuutta on montaa lajia kuten kirjoitit. Ihmiset, jotka kovasti kontrolloivat itseään ollakseen ns. parempia, kontrolloivat mielellään myös muita. Muiden kontrollointi kertoo lähinnä omista pimeistä puolista tai täyttymättömistä toiveista. Otetaan esimerkiksi leski, joka arvostelee toista leskeä tämän löytäessä "liian pian" uuden rakastetun, kun "kunnon ihmiset" surevat iät ja ajat kuollutta puolisoaan. Itse asiassa tämä esimerkki eräästä tuntemastani ihmisestä tuli mieleeni edellistä kirjoitusta kirjoittaessani.
Kyllä välttely voidaan laskea välinpitämättömyydeksi, mutta välttelynhän ei tarvitse olla niin konkreettista. Vältellä voi niinkin, ettei reagoi tunteillaan, jos joku sattuu olemaan törppö tai että hyväksyy sen, että ihmiset ovat sellaisia kuin ovat. En minäkään siihen tietenkään kykene tietyn ihmisen eli äitini suhteen.. Itse asiassa pistän sen ikääntymisen piikkiin, ettei enää jaksa hermostua tai pahoittaa mieltänsä. Esim. Nuorempana sitä riiteli siipan kanssa tulisesti milloin mistäkin, ja tuli loukkaannuttua milloin mistäkin päiväkausiksi. Nyt ei vain enää jaksa ja ärsyyntyminen muista ihmisistä tuntuu oman energian haaskuulta. Mutta minkäs ihminen oikeastaan tunteilleen voi?
Menenkin tässä sun keskimmäiseen uneen, koska se tuntuu selkeimmältä tulkita varsinkin kun en oikein tiedä siskosuhteestasi. Mutta keskimmäisessä unessa haluat puhdistaa järjen voimalla kaiken sen kuonan ja taakan, mikä menneisyydessä on kasattu tiellesi. Aikuinen minäsi haluaa "lakaista roskat pois", ehkä suhtautua viileästi menneisyyteen. Pelkäät kuitenkin, että lapsi sinussa (vääryyttä kokenut) sotkee tiet ja paikat uudestaan. Eli sisäinen lapsesi vaatii edelleenkin tuoda vääryyden nähtäväksesi?
Jos meni pieleen, Pompula, niin pomputa mua pampulla 😉, juukos.
Ootko Delffi pohtinut muita harrastuksia kuin hevostelun ja koirat? Hyviä harrastuksia nuo, mutta joku vielä sosiaalisempi harrastusjuttu voisi vähitellen vähentää jännittämistä tai siis toimia siedätyshoitona 🙂.

Tuli vielä mieleen tämmöinenkin, Pompula, siitä sinun unesta. Eli järkiminäsi aikuinen minä haluaa pitäytyä aikuiseen, ehkä peräti viileään käytökseen, mutta lapsiminä aktivoituu kaikesta, mikä muistuttaa ikävästä menneisyydestä. Vaikka aikuinen minä osaa puolustautua, lapsiminä ei koe olevansa turvassa suhteessa muihin ihmisiin. Miltäs tämä kuullostaa korvissasi 🙂?

Minulla on jonkin asteinen identtiteetti kriisi, ja kirjoittelen paljon, pyyhin pois, ja kirjoittelen, ja taas pyyhin pois... en vain ole tyytyväinen lopputulokseen, tai se soimaa minua liikaa...
Yritykseni ymmärtää itseäni, menevät naapureideni ymmärtämiseksi. Ja sellaisten ihmisten ymmärtämiseksi jotka ovat kokeneet sen mitä en suostunut kokemaan. Aina on helpompaa kirjoittaa siitä mitä ei ole kokenut, kuin siitä mitä on kokenut. Koska se on helppoa elämää siitä tulee minulle tapa, kokea asioita sen kautta mitä en ole kokenut. Kaikki alkoi siitä kuin en ole saanut lapsia, jotka merkitsevät jotain ja ne tehdään jotenkin, ja aloin hahmottelemaan sitä millaista olisi ollut jos olisin tehnyt lapsia. Tulos ei ole mieluinen edes minulle. Sain tulokseksi että olisin nyt yksinhuoltaja jonka lapset ovat jo isoja, mutta en edes minä usko että olisin niiden huoltaja.

Rina kirjoitti 6.9.2016 15:27

Tuli vielä mieleen tämmöinenkin, Pompula, siitä sinun unesta. Eli järkiminäsi aikuinen minä haluaa pitäytyä aikuiseen, ehkä peräti viileään käytökseen, mutta lapsiminä aktivoituu kaikesta, mikä muistuttaa ikävästä menneisyydestä. Vaikka aikuinen minä osaa puolustautua, lapsiminä ei koe olevansa turvassa suhteessa muihin ihmisiin. Miltäs tämä kuullostaa korvissasi 🙂?

Pamputi, pamputi. Tämä kuulostaa paremmalta. Ei aikuinen minä osaa puolustautua, kun lapsiminä tulee hoitamaan asioita. Enkä sanois, että mun käytös on kovin viileää. On se terveempi omalle itselle, eli sillä tavoin viileämpi. Onpa vaikea selittää. Välillä en tiedä puhutaanko aidasta, vai seipäästä. On ne punajuuretkin ostamatta ja e-epoilla ei näissä aivoissa ole näemmä mitään virkaa ☹️