Delffi tsemppiä työkkärikäynnille. Kyllä minuakin jännitti käydä aikoinaan siellä. Aikoinaan kävin myös ammatinvalintapsykologilla ja jossakin testeissä. Minkähänlaista se työvoimatoimiston touhu on nykyään, työnosoituksia ja aktivointia varmaan.

Yöllä heräsin päänsärkyyn. Otin Panadolia ja kipu loppui. Meidän vanhimmalla lapsella on flunssa, kurkku ihan oudon näköinen, kuin pesusienen reikiä nielurisoissa. Toivottavasti tauti ei tartu ja nuori paranee.

Aamulla kävin uimahallilla, tein lihakaalilaatikkoo, pyykit narulle ja ite vähän pötköttämään.

Aamulla aamu-tv:ssä oli sosiaalisesta jännittämisestä. Tulenee nyt iltapäivällä uusintana. Mielenterveystalon nettisivuistakin puhuivat.

Kiitos Lukossa! Mukava kuulla etten ole sun mielestä luuseri. Niin joudunkin heräämään ehkä turhan aikaisin. Onneksi vajaan kuukauden päästä on muutto lähemmäs koulua. Toivottavasti saat apua käsi ja olkapää särkyyn.

Delffi: Tsemppiä työkkäriin! Muistan kuinka minuakin hirvitti käydä siellä. Varsinkin jos olin juuri keskeyttänyt jotkin opinnot tai muuten vaan joutunut johonkin pattitilanteeseen elämäni kanssa.

Mä otan isot paineet sosiaalisissa tilanteissa koulussa. Yritän esittää puheliaampaa tai sosiaalisempaa kuin olen mutta todellisuudessa haluaisin vaan istuskella yksin koska mua väsyttää. Mutta sitten taas en haluaisi olla yksin. Siinäpä ongelma kerrakseen. Lopputulos on se että hakeudun muiden seuraan ja käyttäydyn tosi kömpelösti josta taas alan haukkua itseäni kun en osaa puhua ihmisille niinkuin pitäisi. Olen kai ollut niin pitkään itsekseni että on keskustelutaidot ruostuneet. Tulin kotiin enkä saanut enää oikein mitään aikaan. Tai no jaksoin mä hakea lähikaupasta parin banaanilaatikot muuttoa varten. Saan hakea heiltä niitä lisääkin jos löytyy tarve 🙂

Lukossa, kiitos.
Kyllähän siellä eläinkaupassa iha hyvin meni, mitä nyt loppuouolel työkokeilua alkoi jotkut asiat tympiin..ja pari työntekijää alkoi myös vähän ärsyttään. (Olen herkkä ja saatan ottaa jotkut sanomiset aika herkästi itseeni..)

Liiza2, kiitos.
Itsekin jokunen vuosi sit kävin ammatinvalintapsykologilla.
Ja eipä nuo työkkäri käynnit hirveästi oo tainnut muuttua..paitsi että nykyään ainakin täällä taitaa päästä työkkäris käymään vain kun on aika varattu..ja lisäks täällä on ovisummerit.

Mutta joo..vois yrittää pistää nukkuun..

aeleh, kiitos.

Vaikka tuo työkkäri jännittää, nii sain kuitenkin reilut 7 tuntia nukuttua..

Tylsää, että ulkona sataa. Haluaisin nimittäin kävellä työkkäriin, koska kävellessä vois saada tosiaan jännityksen tasaantumaan..
Edelleenkin siis jännittää tuo työkkäri..

Työkkärissä käyty ja meni iha ok, vaikkei tuttava päässytkään tapaamiseen mukaan.

Mut nyt päädyttiin siihen ett aloitetaan yksilötyöhönvalmennus ja tämä tuttava jatkaa mulla yksilövalmentajana (aiemmin tuttava oli hanketyöntekijänä ja hanketyöntekijänä ei pysty niin paljoa tekeen kuin yksilövalmentajana) vuoden loppuun asti. Koska helpompi jatkaa asioimista semmoisen kanssa joka on jo tuttu ja johon luottaa 🙂

Yksilötyöhönvalmennus työkkäristä, en olekaan kuullut sellaisesta. Mutta hyvä että asiat etenee parhain päin.

Vanhempainiltaan pitäisi vääntäytyä, ei jaksais mutta pitää vaan mennä.
Koirien kynnen leikkauksessa olen huono ja pelkään että satutan koiraa. Siksipä vien hauvelin trimmaamoon kynsihoitoon. Ei kauaa kestä ja hyvin osaa tehdä. 😳

LonelyWolf, ai punajuuri vilkastuttaa aivojen verenkiertoa. Tiedänpä mitä ostaa seuraavalla kauppareissulla 😀 Nämä aivot totisesti kaipaa punajuuria! Satoshi, kiitos 🙂 Minulla on myös Lukossa käsiongelmaa. Kuulostipa monimutkaiselta tuo hautajaisjärjestely. Siivouspäivä piti olla tämä päivä, mutta en tiedä jaksanko tehdä mitään ihmeellistä. Eilen siivosin myös vähän, mutta ei se näy missään. Ei edes siellä roskakatoksessa. Kävinhän minä pienellä kävelyllä, eilen. Oli kaunis päivä. Tänään aika lailla tuulee. Mietin tässä, että minua hirvittää ihmiskontaktit. Siis siinä mielessä, että osallistuisi johonkin, missä voisi löytää uusia kavereita, ystäviä. Viimeiset kaverisuhteet päättyivät todella ikävästi. Luotin ja petyin ihan sydänjuuria myöden. Uskoin yhdestäkin tulevan ajan kanssa hyvä ystävyyssuhde, mutta tämä ihminen ajatteli ilmeisimmin todella eri tavoin. Olin todella pettynyt. Kuuntelin hänen huolensa ja murheensa ja kuvittelin, että hän toimisi samoin. Petyin pahasti, kun näin ei taas kerran ollutkaan. Nyt en uskalla edes altistaa itseäni, enää. Olen ennenkin pitänyt suojapanssaria päällä ja antanut siitä myöden. En uskalla riskeerata enää. Surettaa, tämä asia, aika lailla. Tunnen aina, että itseäni käytetään vain hyväksi. Vuodatetaan kaikki asiat, kun olen niin hyvä kuuntelemaan. En minä itse aluksi ala tilittämään vaikeuksiani. En juurikaan tee sitä muutoinkaan. Silti minulle aina tilitetään kaikki. Joskus olen ns. silmät pyöreinä kuunnellut asioita ja ihmetellyt, miten joku voi avautua henkilökohtaisista asioistaan, niin vapaasti ja sitten kun minä tarvisisin tukea, niin ei nähdä sitä. Suljetaan silmät. Helppoa, eikö vain?

On kurjaa, jos ystävyys ei ole vastavuoroista. Toisaalta, Pompula, voit ajatella itseäsi hyvänä ystävänä, joka kuuntelee ja jolle halutaan avautua. Mulle myös kävi niin, että "ystävä" alkoi vältellä, kun masennuin. Muutenkaan hän ei kauaa jaksa kuunnella surujani, vaan vaihtaa nopeasti aihetta. Pääsääntöisesti hän puhuu ja minä kuuntelen. Mutta tiettyyn rajaan siedän sitä, koska ei hänkään voi luonteelleen mitään. Niinkuin en minäkään voi hirveästi omalleni.
On raskasta pettyä, eikä pettymisiä voi välttää. Mielestäni riskejä kannattaa kuitenkin ottaa. Minusta tuntuu, että en ehkä odota ihmisiltä paljoa, mutta toisaalta ystäväni ovat pikemminkin tuttuja kuin sydänystäviä. Ainakaan en jaa heille elämästäni kaikkea. Paljon enemmän avaudun täällä tukinetissä😋 omassa ja teidän tahdissa.

Tuli tunne, että olisi sanottavaa, kannustettavaa ja kommentoitavaa, mutta olen viime päivät ollut kiireinen, kun viikonloppuna mennään reissuun, ja on ollut hoidettavia asioita. Yhden päivän vietin sukulaisissakin. Delffille tsemppiä eli hyvinhän tuo jännittävä työkkäritapaaminen meni. Useimmiten sitä jännittää ihan turhaan, mutta koska olen itsekin jännittäjä, niin eipä tuo paljon auta, vaikka muut sanoisi, että älä jännitä.
Lakkasiko Liiza2:n nenänpää kutisemasta? Meilläpäin on sanonta, että jos nenää kutittaa, niin tulee vieraita😐. Kai ne kaksi asiaa joskus liittyy yhteen🙂.
Olen jo unohtanut😳, milloin ne Lukkiksen järjestämät hautajaiset ovat, mutta mukavaa kun selvitit polttohautauksen kiemurat. Anteeksi musta ja täysin sopimaton huumori : eipähän ainakaan kukaan omaisista tipu avonaiseen hautaan, kun arkkua lasketaan. Sen verran hautajaisia olen valitettavasti nähnyt ja käynyt, että pahinta jännitystä yleisössä aiheuttaa juuri tuon arkun kanto. Kun mielialat eivät muutenkaan ole korkealla, niin vielä matalammaksi vetää jokin moka kyseisessä tilaisuudessa.
Pompulaa edelleenkin haluan rohkaista "avautumaan". Pettymyksien uhallakin. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Varmaankin hylkääminen. Muutamat meistä on hylätty jo pieninä lapsina, ja siitäkin olemme jotenkuten selvinneet. Mutta voikaa hyvin,🙂🌻 palaan aiheeseen ja aiheen viereen vasta maanantaina.

Liiza2, itseasiassa yksilötyöhönvalmennus on yhden säätiön palveluja, ei työkkärin. Mutta tosiaan tämä ko. säätiö ja työkkäri tekevät yhteistyötä.

Mutta joo..tänään onkin tullut jonkin verran liikuttua, olen siis pyöräillyt ja lenkkeilyt tänään.
Ratsastamaan(kin) tekis mieli, mutta pitää vaan yrittää jaksaa tiistaihin..
Ja ensviikolla onkin vikat tunnit nykyisillä tuntareilla, ja sitten ehkä tulee taukoa ratsastukseen..koska nykyiset tuntarit toisaan muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Toivottavasti tänä yönä nukutaan. Viime yönä ei jostain syystä uni tullut ☹️ Pahoitin taas mieleni. Ei kai siihen ole edes syytä, mutta toisinaan, tai usein ottaa vaan asiat itseensä. Minä niin tarvitsisin en etelän lomakohteen. Haaveissa vain oot mun...🙂🌻

Pompulalle toivon tsemppiä, itsekin otan herkästi itteeni, siis pahoitan mielen herkästi. 🙂🌻 No tollanen kukka piristykseksi.

Rina, yhden päivän nenää kutitti, pistin illalla pienen pyöreän laastarin siihen ja hydrokortisonia. Niin ei tarvii raapia koko aikaa. Ehdin jo googlettaa, että onko vakavampaa ja sieltähän löytyy aina vakavakin vaihtoehto kutiamiselle.

Kulukku on nyt kippee, eli kippeeks tulossa. Silti, aion imuroida ja tehhään spa-miniloma.

Kannatti käydä vanhempainillassa, kuulin että meidän kaupunginosaan on muuttanut muutama alamaailmaan asukas, jotka voi tyrkyttää lapsilla huumeita tms.

Mukavaa viikonloppua 🌻🙂🌻

Rina kirjoitti 1.9.2016 18:21

On kurjaa, jos ystävyys ei ole vastavuoroista. Toisaalta, Pompula, voit ajatella itseäsi hyvänä ystävänä, joka kuuntelee ja jolle halutaan avautua.

Paljon enemmän avaudun täällä tukinetissä😋

Jännä etten huomannut Rinan viestejä eilen, kun pelotti nukkuminen, tai nukkumattomuus. Ei tullut kyllä viime yönäkään nukuttua erityisemmin hyvin.

Ja kiitos vaan, en todellakaan halua olla ystävä, joka kuuntelee ja jolle on helppo avautua. Olen tehnyt sitä PIKKAISEN liikaa (tähän piruhymiö).

Ei ystävät mitään terapeutteja olekaan, vaikka jotkut sen niin mieltää.

Rina kirjoitti 1.9.2016 20:15

Pompulaa edelleenkin haluan rohkaista "avautumaan". Pettymyksien uhallakin. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Varmaankin hylkääminen. Muutamat meistä on hylätty jo pieninä lapsina, ja siitäkin olemme jotenkuten selvinneet. Mutta voikaa hyvin,🙂🌻 palaan aiheeseen ja aiheen viereen vasta maanantaina.

En.

Näin unta "lähisukulaisista" yöks! Näin miten ne oli taas ilkeitä, jätti pulaan jne. Sisar oli mun kanssa jossain juhlassa. Siellä meillä oli oma paikka ja "pukuhuone" josta tosin näkyi läpi. Samanlainen, kun vanhat puhelinkopit. Sisko hävisi. Ylhäällä kopissa oli jokin taulun tapainen, jota hän oli koristellut ja kirjoittanut siihen jotain. En ylettänyt.

Ennen tuota, tai sen jälkeen minulla oli mielihalu lakaista kulkuväyliä puhtaiksi. Vai liittyikö se juhlaan? Seuraavana näin oman kotitaloni, pihani ja läheltä lähtevät tiet. Siis missä nyt asun. Minun teki mieli lakaista ne puhtaiksi. Mietin miten saisin lapset siihen mukaan niin, etteivät sotkisi sitä mukaan, kun lakaisen.

Seuraavaksi olin kurssilla ja unessa mietin, että olen unohtanut jotain tärkeää, kuten tämän paikan ja kurssin. Herättyäni en saanut mieleeni mitää kyseisen kaltaista paikkaan. Joten sen täytyi olla toiveuni.

Nyt en jaksa mitään. Sainpahan nukuttua pitkästä aikaan. Uskon näkeväni jotain valveunen kaltaista, mutta jotain muuta. Kello nimittäin soi klo 11. Olisi pitänyt lähteä yhteen paikkaan, en jaksanut. Nousin noin klo 14 ja unet näin juuri ennen heräämistä. Samaan aikaan unien kanssa kuulin naapureiden puhetta.