Nyt kyllä tuntuu siltä, ettei mulla enään ole kavereita.
Ainakaan mitään kunnon kavereita..

Varmaan se vaan pitäis uskaltaa enemmän lähteä noihin ryhmäjuttuihin mukaan..jos niistäkään edes kavereita löytyy tämmöiselle rasittavalle tyypille 😭

Nyt vaan oikeesti kaipaisin semmoista oikeasti kunnon kaveria/ystävää, jonka kans vois viettää aikaa ja jutella kaikesta.

Lukossa esitti hyviä ideoita. Eineksiä meillä syödään välillä. Siivoojan käynti on kallista. Aikoinaan meillä kävi ns rinkisiivooja, joka oli halpa mutta huono, koska hänet oli työllistämistuella otettu siihen ja hän ei tykännyt työstään (sanoi sen) ja oli saikuilla, silti piti maksaa hänelle palkka.

Minulla tuli mieleen siitä Kyllikistä pilaversio P-P Peteliuksen version hiukset 😉

Kaunis, tuulinen päivä, kohta kai alkaa sataa 😐

Aamu meni stressatessa kaupassa nuoren kanssa pyörän satula kainalossa. Mies on töissä eikä ehdi katsoa sitä, veisin sen koko pyörän korjaamolle mutta mies ei anna koska se maksaa. Itse muka korjaa sen kunhan ehtii 🙄

Kun olisi rahaa paljon niin monet asiat järjestyisi.

Tuo minullakin on ongelmana, että en tiedä omia rajojani.
Miten paljon on normaalia jaksaa saman päivän aikana ja heti perään seuraavana päivänä? Jos ei jaksa, niin onko kyse masennuksesta vai vaan huonosta kunnosta?
Itse kävin eilen päivällä 5 km kävelylenkillä sekä kahvilassa kahvilla ja olin lopunpäivän ihan väsynyt jo siitä. Väsynyt olo on jatkunut vielä tänäänkin. Miten nopeasti 5 km rauhallisesta lenkistä kuuluu toipua? Jos kävisin illalla konsertissa, niin en tosiaankaan jaksaisi minnekään seuraavana päivänä. Normaalit ihmisetkö sitten jaksaa?

Itselläni on tällähetkellä tunne että olen aivan lopussa, mutten ole kovin hyvä hakemaan apua puhelimitse tai kasvotusten niinä pahimpina hetkinä. Olen käynyt enemmän ja vähemmän aktiivisesti terapiassa viimeiset kymmenisen vuotta, ja puhuminen yleensä helpottaa. Mutta kun se ajoitus ei vaan ole koskaan kohdallaan. Käyn terapiassa hyvänä päivänä, ja pari päivää myöhemmin on siinä jamassa että antaisi vaikka molemmat jalkansa jos olisi vaan joku joka kuuntelisi. Onhan näitä kriisikeskuksia yms. joihin voi soittaa ja mennä ihan mihin kellonaikaan tahansa, mutta siinä on aina se kynnys että kehtaako tilata taksia tai soittaa yhtään mihinkään kun olo on lähinnä kuin hysteerisellä punasilmäisellä mursulla joka ei saa suustaan ulos yhtä ainoaa sanaa.

Tulin tänne, koska kirjoittaminen on senverran matala kynnys että sen yli on helpompi raahautua, eikä kukaan tule oven taakse koputtelemaan ja vaatimaan minua puhumaan asioista jos yhtäkkiä haluankin pistää tietokoneen kiinni, ottaa rauhoittavia ja mennä nukkumaan.

Lukossa, tämähän tuttavahan ei siis ole psykologi eikä sosiaalityöntekijä..vaan yksilövalmentaja/hanketyöntekijä ja tapaamisissa ollaan keskitytty työelämä-/koulutusasioihin.
En sitten tiiä, että onko yksilövalmentajilla ja hanketyöntekijöillä myös samat ns. pelisäännöt, kuin hoito- ja sosiaalityötä tekevillä ammattilaisilla.

Kuitenkin tämä tuttava aina hymyilen tervehtii, jos satutaan näkeen kaupassa.

Mutta joo, tämä päivä on kyllä ollut jotenkin masentava päivä..
Olispa kaveri jonka kanssa oikeesti vois vain jutella ja viettää aikaa..
Pitäis vaan uskaltaa mennä niihin ryhmiin, mutta jotenkin vaan tuntuu, että tuskin ryhmäjutuistakaan kaveria löytyy, kun ainakin pari kauempana asuvaa "kaveria" tuntuvat piettävän mua rasittavana ja itsekkäänä tyyppinä..

Ai niin, kyllähän yks positiivinen asia tästä päivästä kuitenkin löytyy ja se oli se, että sain vihdoinkin hankittua softshell housut, jotka pitää siis tuulta ja vettä eli on nyt syksykeleleille hyvät ulkoiluhousut.

Eihän ne mekot kaikki vaan olleet mustia, Lukossa? Ei kai 😉 Minun teki oikein mieli fazerin sinistä useampi päivä. Mutta kun sitten menin ja ostin pienen patukan, tuli jännä tunne suuhun. Olen varmastikin allerginen suklaalle, tai jollekin sen ainesosalle. Kaikista suklaista ei tule samanlaista suutuntumaa. Lonkan koukistajaa juilii oikein kunnolla 😞 Tästä ei lepopäivästä tulikin lepopäivä.

Rina, minä en osaa ajatella itseäni "itkijänaisena". Aiemmin en itkenyt lainkaan ja nytkin mielestäni harvoin. Ei sillä, etteikö se olisi tervettä. Itku usein helpottaa, ahdistusta? Suhteessa olen kadottanut itseni aika huolella. Siksi ajatus ei erityisemmin houkuttele. Olen tuntenut myös epäonnistumista nuorena, mutta kai sekin on ns. kahden kauppa. Itsensä syyttäminen on tervettä ja aika turhaa. Minäkin mietin hartioitani tässä eräänä päivänä. Olen aina pitänyt itseäni melko leveä harteisena. A-linja taitaa imarrella melko montaa vartalotyyppiä. Rina, siis otti onkeensa stylistille menon. Jäämme odottelemaan tuloksia 😉

Liisa2, triptyl on tuttu. Sen tarkoitus on parantaa unen laatua ja siten tasata kipuja/kipukynnystä. Unihan on äärimmäisen tärkeää, jos ei tärkein osa jaksamista. Älä nosta annostusta, jos päivällä väsyttää liikaa. Neuvoisin puolittamaan pillerin, mutta olet jo syönyt niin hyvän aikaa, että älä tee mitään. Jatka samaan malliin.

Lukossa, vähän aikaa sitten juuri luin, että yksineläjät elävät pidempään, kuin parisuhteesta elävät. Miksi olet niin kiinnostunut yksin elämisestä, mikä saa sinut lukemaan aiheesta?

Kyllä, Delffi! Olet oikeasti vähän rasittava, kun jaksat jauhaa tästä tuttavasta. Hän on kuitenkin ammatillisessa mielessä sinun kanssa tekemisissä. Ymmärrä nyt 🤨

LonelyWolf, minä olen ihan uupunut. Perjantai sai äkki arvaamatta erilaisen suunnan, niin en jaksanut suoriutua lauantain tehtävistä. Ja nyt poden lisäksi selkäkipua. Kyllä minun jaksaminen menee usein; yhtenä päivänä jaksan, seuraava päivä ns. välipäivä, jolloin en jaksa juuri mitään.

Kirjoita tänne Alarmbelle. Noinhan se saattaa mennä, että terapia jää mielen päälle, tai tulee jo toinen asia mistä pitäisi päästä puhumaan.

Tekstini on melkomoista sillisalaattia. Pistetään se kipujen piikkiin. En taida saada kipuja kuriin, tai sitten suoritan liikaa muuta, enkä keskity kipujen minimoimiseen 😟

Delffi kirjoitti 27.8.2016 16:54

Kuitenkin tämä tuttava aina hymyilen tervehtii, jos satutaan näkeen kaupassa.

Pitäis vaan uskaltaa mennä niihin ryhmiin, mutta jotenkin vaan tuntuu, että tuskin ryhmäjutuistakaan kaveria löytyy, kun ainakin pari kauempana asuvaa "kaveria" tuntuvat piettävän mua rasittavana ja itsekkäänä tyyppinä..

Ai niin, kyllähän yks positiivinen asia tästä päivästä kuitenkin löytyy ja se oli se, että sain vihdoinkin hankittua softshell housut, jotka pitää siis tuulta ja vettä eli on nyt syksykeleleille hyvät ulkoiluhousut.

Eiköhän tämä tuttava tee samoin kaikille muille tapaamilleen tuttaville, joten miksi tämä asia on ns. "ylitse muiden" sinulle? Hän varmasti yrittää kannustaa käytöksellään ottamaan kontaktia muihin ihmisiin, että kaikki ihmiset ei näyttäytyisi sinulle uhkaavina, tai pelottavina.

Ei välttämättä löydykään. "Mulle kaikki heti, nyt!" Ei se noin mene. Ensin jokainen joutuu altistamaan itsensä ryhmiin ja jos (iso jos) hyvin käy, saattaa sieltä löytyä saman henkinen ihminen, jonka kanssa viettää myös vapaa-aikaansa.

Oletko miettinyt miksi kaverisi pitävät sinua rasittavana ja itsekkäänä tyyppinä?

Onnea uusista ulkoiluhousuista. Ne tulevat näin syksyn alettua ulkoillessa hyötykäyttöön.

Delffi: Onko sinulla ollut jotain riitaa niiden pitkänmatkan kavereidesi kanssa? Vai mihin viittasit viesteissäsi? Minä kannustan sinua molemmat peukut pystyssä kokeilemaan tänä syksynä ainakin yhtä sinulle uutta ryhmäjuttua. Toivon että vastavuoroisesti sinä pidät peukkuja minulle, kun kauhusta kankeana menen omille työväenopiston kursseilleni. Se minun täytyy kyllä sanoa, ettei se ole niin helppoa löytää niiltä kursseilta sellaisia kavereita, joiden kanssa voi viettää aikaa. Tuttuja sieltä kyllä aina saa, sen voin luvata. Minusta tuntuu, että sinulla on ongelmana myös se, että sinun käy aika pitkäksi, kun sinulla on niin vähän tekemistä päivissä. Yleensä aikuisen elämään kuuluu töiden ja/tai opiskelun lisäksi kaikki normaalit kotityöt sekä niiden päälle mahdolliset harrastukset, telkkarin katsomiset jne. Voisit ajatella sitä tämän syksyn ryhmäjuttua siitä näkökulmasta, että se on ainakin säännöllinen (?) lisäohjelma viikko-ohjelmaasi ja lisäksi siitä on se hyöty, että pääset/joudut harjoittelemaan sinulle vaikeita ryhmätilanteita. Voisit myös pyrkiä osallistumaan chatteihin säännöllisesti ja aktiivisesti, vaikka huomasin että se menee nyt yleensä harmillisesti päällekkäin hevostelusi kanssa. Siitä tuttavan käytöksestä vielä: en tiedä millaisia ohjeita yksilövalmentajat ovat saaneet, mutta uskoisin heidän noudattavan samoja ohjeita kuin psykologit, sosiaalityöntekijät yms. He siis saavat tervehtiä asiakkaitaan asiakastilanteiden ulkopuolella, mutta käsittääkseni heitä neuvotaan pidättäytymään muista kontakteista kuten jutteluista jne. Joskus tietenkin voi käydä vaikka niin, että kun psykologi tilaa taksin, niin paikalle kaartaakin hänen oma asiakkaansa taksikuskin roolissa, eikä tällaisia tilanteita voi millään estää. On kuitenkin varmaan parempi, että sinäkään et aloita keskustelua tämän tuttavan kanssa, ettei tilanne johda hankalaan tilanteeseen. Onnea uusista pöksyistä!

LonelyWolf: Ihanaa!!! Siis että joku sanoi ääneen sen, mitä sanoit. Tai siis kirjoitit. On tosi huojentavaa kuulla, että muitakin väsyttää tai että kaikki muutkaan eivät jaksa aktiviteettia toisen perään. Joskus minä kyllä ”ahmin aktiviteetteja”, mutta silloin aktiviteetin täytyy olla minua tosi paljon kiinnostava tai harvinainen ja minulla täytyy olla jossain joustovaraa (esim. kunnon lepäämismahdollisuus ennen tai jälkeen ahminnan). Tämä nykyajan elämä vaan jotenkin vaikuttaa buliimiselta. Tulee mieleen se vanha mainos ”kaikkien kanssa, kaikkialla, kaiken aikaa”, oliko se nyt sitten Elisan mainos. Muistan joskus nuorempana, että koin todella jääväni ulos porukasta kun halusin valikoita rientojani enkä juossutkaan joka paikassa porukan jatkona. Edelleen on kyllä tuo mainitsemasi ongelma: Kuinka paljon pitäisi jaksaa ja miten nopeasti pitäisi palautua. Huvittaa kun monissa tahoissa ehdotellaan, vaikka juuri mainitsemiasi kävelylenkkejä itsensä piristämiseen. Minäkin väsyn sellaisista lenkeistä, vaikka hetkeksi saattaakin tulla pirteä olo. En osaa sinulle antaa mitään vastauksia. Minulla vaihtelee aika paljon. Jos illalla on (klassisen musiikin) konsertti, niin kyllä minä seuraavana päivänä jaksan asioita aika lailla normaalisti. Mutta joku toinen iltameno voi väsyttää enemmän. Kesällä minulla oli hyvä ”suoritusputki”, kun tein kuvaprojektiani. Todellisuudessa tein sitä kyllä koko ajan äärirajojani hipoen. Silloin kyllä huomasin, että jaksan peräkkäisinä päivinä olla aktiivinen, mutta koko aika kertyi väsymystä, vaikka pidin ns. pyjamapäiviäkin.

Liiza2: Niinpä niin. Raha ratkaisisi monia ongelmia…

Alarmbelle: Tervetuloa joukkoon. Tämä kirjoittaminen on tosiaan hyvä tapa selvittää ajatuksiaan. Olethan huomannut Net-tuen? Siellä voi kirjoittaa kahdestaan tukihenkilön kanssa.

Argh. Minulla on nyt ihan oikeasti se karmiva paluu arkeen, vaikka siitä jo kuluneella viikolla höpötin, kun en enää osannut lomailla. Yritin tosiaan pitää kuukauden kesäloman, mutta sattuneesta syystä siitä tulikin todella kummallinen epäloma. Onneksi sentään vähän sain kesää vietettyä. Eli nyt on siis kuntoutujan arkeen paluu. Takaisin tekemään rästityölistaani sairaanhoitajan valvonnassa, labrassa juoksemisia, palavereja ja palavereja, lisää tutkimuksia, kertyneiden kotitöiden (mm. tavaran vähentäminen, kaappien siivous) tekemistä ja lisäksi tämän syksyn uusia juttuja kuten työväenopiston kursseja. Yhden uuden omatoimisen harrastuksenkin aloitin, mutta sen kanssa voi ottaa tosi löysästikin jos ei jaksa panostaa. Kaiken kukkuraksi kuolemantapauksen kanssa on vielä paljon asioita hoidettavana ja selvitettävänä. Vähitellen kai tämä suttaantuu – vai suttaantuuko?

Olen istunut sohvalla taas useamman päivä. Nyt olen kuitenkin saanut tietokoneella aikaan yhtä sun toista, eikä kulunut aika tunnu niin menetetyltä. Olo on lähinnä pöhnäinen ja ensi viikko ärsyttää jo näin etukäteen. Kaikkea työlästä tiedossa.

Pompula kirjoitti 28.8.2016 15:45
Eihän ne mekot kaikki vaan olleet mustia, Lukossa? Ei kai 😉

Joko sinulla on tosi hyvä muisti tai sitten 😀... Eivät ne kaikki olleet mustia. Yksi oli jopa vaalean sävyinen, toinen "syksynkirjava" ja kolmas jopa kivasti värikäs, mutta loput olivat kyllä tummia kuten syksyn vaatteet usein ovat. Värejä silti, aika mukavasti jopa.

Pompula kirjoitti 28.8.2016 15:45
Lukossa, vähän aikaa sitten juuri luin, että yksineläjät elävät pidempään, kuin parisuhteesta elävät. Miksi olet niin kiinnostunut yksin elämisestä, mikä saa sinut lukemaan aiheesta?

Kiinnostunut olen, kun olen itsekin yksineläjä. Mutta miksi nyt tai miksi niin paljon, siihen en osaa vastata. Minulla on taipumus hurahtaa syvällisestikin joihinkin aiheisiin eli syvennyn niiden pariin joksikin ajaksi oikein kunnolla. Masennusjakson aikana hurahdukset olivat vähissä, kun ei ollut oikein energiaa mihinkään. Uups... puhuin masennusjaksosta imperfektissä. Se on ihan toiveikas lipsahdus, mutta toistaiseksi vielä toteutumaton juttu. Vastahan masislääkeannosta taas nostettiin. No, mutta kai nyt on jo energiaa mukaville pikkuhurahduksille 😎.

🤕 paluu arkeen 🤕 paluu arkeen 🤕 paluu arkeen 😠😠😠
Pakko tehdä sellainen pehmeä lasku, että jäätelön ahmimista en ihan vielä lopeta... 😉
(sokeririippuvuus ja morkkis taistelevat)

Lukossa, mitä tarkoitat jäätelön ahmimisella? Syötkö litran kerralla vai kaksi? Mulle yleensä riittää puoli litraa kerralla, mutta jos ravintoterapeuteilta kysyttäis, niin varmaan sallisivat vain surkean desin😋. Mittasin tänään vyötärön ympäryksen ja kplme senttiä oli tullut lisää, siis tätä vaarallista sisäistä rasvaa😋. No voi kauhistus, kyllähän siitä joku hoitaja riemastuis😉!
Onkohan ruumiinrakenteella ja masennuksella joku salattu yhteys😐. Jospa nämä isopyllyiset nauttivat estrogeenin mielihyvää tuottavasta vaikutuksesta ja pienipyllyiset, vähempää estrogeenimäärää nauttineet naiset saavat osakseen mielenterveysongelmat. Ainakin tuntemani kunnon lanteet omaava kaukaisempi sukulaiseni on hersyvän tyytyväinen, satoi tai paistoi. Joku yhteys näillä hormonijutuilla on, koska tutkitusti leveän ahterin (enkä tarkoita kermalla hankittua takamusta) sairastuvat Alzheimeriin kapealanteisia useammin. Mutta uskokoon ken tahtoo!
Mutta aiheeseen (vai aiheen vierestä, hmmm)? Gurut pitää kiertää kaukaa. Tarkoitan sitä tilannetta, että ihailee liiaksi tai on jostakin syystä alisteisessa asemassa johonkin ihmiseen nähden. Voi tuntua hivelevältä esim. ystävyys sellaisen ihmisen kanssa (puhumattakaan avioliitosta). Silloin kannattaisi pikemminkin pohtia syitä syviä omassa itsessään eli miksi juuri tuo ihminen tuntuu niin tärkeältä.
Jos sinä olet Lukkis lisännyt lääkeannosta, niin multa meinaa unohtua omani otto aamuisin. Eli on mennyt vähän epäsäännölliseksi. No, en ole huomannut olossa huononemista. Pitää nyt kuitenkin ryhdistäytyä.
Pompulalle piti jotain sanoman😮, mitähän se oli? No, ens kerralla sitten🙂! Mutta hyvää päivää sulle ja muille. Ja Lukkikselle voimia tulevaan viikkoon!

Huomenta vaan, itse kullekin! Lääkkeistä puheen ollen, minä painoin läpipainopakkausta tänään ja hups vaan, pieniä rakeita tippui pöydälle. Äkkiä loput tabletin sisällöstä suuhun ja loput kalan ruoaksi viemäriin ☹️ En edes katsonut kapselia, kun työnsin sen lopun mitä sisällöstä oli jäljellä, suuhun. Eipä ole tuollaista ennen sattunut.

Mulla onkin hyvä muisti 😋 Löytyykö Lukossa yksineläjistä jotain erikoista uutta tietoa, jota ei itse osaa ajatellakaan, vaikka asuu yksin? Viettäisikö tänään kotipäivän tehden: ei mitään? Tuskin. Tiskit odottaa, ainakin.

Mukavaa viikon alkua, itse kullekin!

Nyt jo tuli se seuraava kerta 😋, Pompula! Tulikin sade ja suunnitelmat uusiksi. Pohdin tätä kadonneen itsen metsästystä, kun ei oikein metsästysonnea ole ollut. Jotenkin näin se meni; parisuhteessa minä hiipui kuin nuotio sateessa. Sitten sitä parikymmentä vuotta arveli, että jos vain olisi vapaa, niin tietäisi, mitä olisi tai mikä olisi tärkeää itselle. Ikään kuin olisi voinut säilyttää jossakin tallelokerossa parikymppisen identiteetin. Kun sitten tuli tilanne, että oli ikään kuin väkisin hakenut sitä vapautta, niin huomasi, että tallelokero onkin tyhjä. Identiteetin rakennus on puuhaa, johon joutuu käyttämään niin vanhoja kuin uusiakin palikoita. Tuntuu, että joskus elin illuusiossa kuvitellessani, että nuoren minäni herättäminen edellyttäisi vain oikeita olosuhteita. Minä muuttuu läpi elämän, mutta tarvitsin monenlaisia vaiheita käsittääkseni sen.😟

Rina kirjoitti 29.8.2016 12:44
Ja Lukkikselle voimia tulevaan viikkoon!

😭 Byäääh, näin pieni ja samalla niin iso huomionosoitus sai hanani auki. Viikko alkoi aivan peetä ja sataa tietty taivaan täydeltä, mutta eespäin vaan, kun pakko on jne. Eli ei saa jäädä tuleen makaamaan ja kaikki muut sotahuudot käyttöön. Kyllä tämä tästä: PAKKO!

Kiitos teille joka iikalle, kun luette ja varsinkin kun kirjoitatte!

Lisää pettymyksiä 😭...