Tuota ratsastunnin päivää en mielelläni ala vaihtaa, koska yks kaveri käy samana päivänä samalla tunnilla ja näen häntä yleensä vain tallilla.

Tuttavalle laitoin sähköpostia noista asioista eilen (hän sanoi viimeks että aina saa viestiä laittaa) ja nyt vain odottelen..

Viimeksi tuttava kyl meinas että mm. SoKu vois mulle sopia..
Mut se vaan mietityttää edelleen..

Mailis, kyllä mielenterveysongelmat yleisellä tasolla tekevät ihmisestä yksinäisemmän. Aiheesta on tehty tutkimustakin, tai vastaavaa. Minä haluaisin, että joku kysyisi joskus, oletko ottanut lääkkeesi ja käynyt lenkillä. No joskus unohdan ottaa kipulääkitystä ja huomaan sen liian myöhään. Joskus muistan ottaa aamulääkkeetkin vasta joskus tosi myöhään, tai pysähdyn miettimään, että otinko, vai enkö ottanut.

Lukossa, minullakin oli nuorempana tapa ostella muille kaikkea. Enhän itse mitään myöskään ansaitse. Käytin rahani tyhmästi, koska enhän ole minkään arvoinen. Itse arvostus on ihan pohjalukemissa.

Nyt vaivaa ikävä PMS. Ensin olin monta päivää raivon partaalla ja nyt makaan sängyssä, kun kaikki voimat on missä lie. Ja olen vielä osittain syönyt kevyesti, minkä pitäisi viedä PMS-oireita, mutta ei. Ei tee mieli ruokaa. En saa mitään aikaiseksi. Ruoskin itseäni siitä miten huono ajankäyttöni on, kuten kesällä. Edelleen niin moni asia odottaa tekijäänsä.

Ei tee mieli tännekään kirjoittaa. Tuntuu, että sekin on ajan hukkaa. Kaikki on ajan hukkaa. Eilen kirjoitin jotain. Jätin julkaisematta. Ajattelu vie voimia, kaikki vie voimia. Olen aika uupunut.

Pompula, Lukossa, kai ne mielenterveysongelmat karkottaa ihmisiä ympäriltä. Vaikka ei ne tartu.

Kyllä se on kiva että mielenterveystoimistossa kysellään lääkityksen jne perään. Mutta tuskin syvimmät traumat siitä oikenee.

Palataan!

Tulipa tässä muuten mieleen semmoinen, että itselläni on ollut jo ainakin 2 vuotta ajokortti, mutta noin vuoteen en ole ajanut autoa.
Jostain syystä se autolla ajo pelottaa/jännittää..
Toisinaan tekis mieli, mutta sitten ei kuitenkaan tee mieli ajaa autolla..

Olispa kaveri, jonka kans treenata autolla ajoa (vanhempien kans en halua treenata).
Tiedän kyllä, että autolla ajaminen helpottais liikkumista huomattavasti..mut olen arkajalka monen asian suhteen :/

Ai niin, kävinpä äsken kaupassa ja näin tämän tuttavan siellä. Monesti tekis tän tuttavan mieli jutella, mut sitten kun nään hänet ns. vapaa-aikana, niin en kuitenkaan keksi mitään.
Lisäksi hänellä oli nyt taas napit korvilla (joka luultavasti on merkki siitä, että haluaa tehdä rauhassa ostokset), mutta kuitenkin hymyilen tervehti kun näki minut.

Tänään on vähän ahdistava fiilis. Tein kauhealla kiireellä jotain. Mietin omaa kognitiivista, olematonta tasoani. Lueskelin myronin ketjua. Löysin samankaltaisuutta. Väsyttää, voisin nukkua vaikka 100v.

Kylläpä onkin hikoiluttanut viime päivinä. Ettei se vaan tuo uus lääke Triptyl 10 mg hikoiluta. Tänään jätän sen ottamatta.

Yksinäisyydestä. Tunnen yksinäisyyttä välillä, ihan kaikkee ei kehtaa kertoa kenellekään ja miettii itsekseen asioita. Miten tåmä elämä on niin kiireistäkin, ja sukulaisetkin kaukana ettei ole juttuseuraa.

Tuli hassu ajatus päähän; jos lähtis nyt saikulla yhdeksi yöksi lomalle hotelliin, mies voi hoitaa koululaiset ja koirat - vai ottaisko koiran mukaan... Oisko hintansa väärti reissu 😑❓ Voisi rauhoittua pohtimaan elämää. Ehkä en osaisi itse nauttia reissusta.

Mailis, Pompula, Lukkis ;Kumpi oli ennen, muna vai kana? Mielenterveysprobleemat aiheuttavat yksinäisyyttä, kun ihminen ei jaksa ja eristäytyy. Mulla ainakin kävi niin, että jo puhuminen puhelimessa oli täyttä tuskaa, enkä jaksanut kauaa ihmisten seurassa. Toisaalta yksinäisyys itsessään aiheuttanee mielenterveysongelmia, sillä konkreettista yksinoloa aiheuttaa fyysiset sairaudet ja esim. työttömyys, ja näin ollen muutoin terve mieli voi masentua.
Delffille tekisi hyvää mennä auton rattiin😉, arkuus nimittäin vähenee vain kohtaamalla pelottavia asioita. Ehkä voisit valita helppoja reittejä? Pieniä maaseututeitä tms. Action is better than nonaction eli kyllä mä tietoisesti yritän voittaa pelkojani. Arka meikeläinen jännittää myös etukäteen tiettyjä juttuja:ahdistaa ja kaduttaa, että on sopinut tekevänsä jotakin itselle vaikeaa ja haasteellista, mutta jälkeenpäin on hyvä mieli, ja vähitellen epävarmuuskin karisee. Rohkeutta kasvattamalla elämä on paljon rikkaampaa, ja jos ei ole saanut uskallusta syntymälahjakseen tahi oivan kasvatuksen myötä, niin tietoisesti tekoja valitsemalla voi peloistaankin vähitellen irtaantua. Kyllä ne arkuuden syyt usein juontuvat lapsuudesta käsin: joko vanhemmat ovat olleet ylisuojelevia, itse epävarmoja ja pelokkaita (tai dramaattisia säheltäjiä, joita lapsen on tarvinnut vartioida), ja tartuttaneet lapseen epävarmuuden ja pelokkuuden ilmapiirin. Omien taustojen pohtiminen ja arkuuden syiden tunnistaminen helpottaa rohkeuden kasvattamisessa.
Voih, Pompula. Mitäs kivaa keksittäis? Jotenkin musta tuntuu, että sä just tarvitsisit reissun maailmalle, siis loman jokapäiväisistä ympyröistä. Mulle tekee ihmeitä aurinko ja ihan erilainen ympäristö. Kuvittelen jopa, että jossakin lomasaaren olosuhteissa lähempänä päiväntasaajaa mieleni olisi valossa iloinen ympäri vuoden. Vähän sama kuin lomareissulla olen nähnyt paikallisten ihmisten olevan: nauravia ja hyväntuulisia. Ei se ole yksinomaan kulttuurin syy,vaan riittävä määrä aurinkoa saa mielihyvähormonit virtaamaan. Tropiikissa on juuremme, ja toiset meistä asuu yksinkertaisesti vain väärässä paikassa. Yksilölliset vaihtelut saa osan meistä voimaan vielä huonommin, kun taivas peittyy raskailla pilvillä, ja kituuttava valo yrittää pitää meitä käynnissä, vaikka tekisi mieli käydä talviunille.
Liiza2, jos ilman lääkettä tulee toimeen, sen parempi. Nukutko muuten hyvin? Tarkoitan, että jos kivut eivät ole liian häiritseviä, niin Triptylin syöminen lienee turhaa. Lääkkeitä kyllä määrätään vaivaan kuin vaivaan, mutta mun mielestä lääkkeitä on joko välttämättömiä tai turhia. Edellä mainitut kannattaa kyllä syödä😉.
Lukossa, sun ja mun pitäis mennä yhdessä shoppailemaan😎😀. Sitten vakuutettais toisillemme, että voi, kun löydettiin halpa ja hieno rätti,,olipa hyvä ostospäivä😀. Ja juotais päälle hyvät kahvit tuplaleivoksilla!

Pompula😉, pieni lisäys, ettei liika keveyteni olisi liian törppöä. Törppöähän se voi olla ja on😎, mutta jotain rajaa sentään! Ei se vuosien masennus pelkästään viikon lomalla lähde, vaikka nahka ruskettuukin. Mutta masennus on kuin uni, sitä uneksuu, ja sen kokee ainoaksi todellisuudeksi. Herääminen ja havahtuminen tapahtuu vähitellen. Havahtumista voi edesauttaa jokin ulkoinen muutos ja siitä unelmoiminenkin, kun se osuu oikeaan hetkeen. Väärällä hetkellä se lisää vain ahdistusta. En halua olla lisäämässä kenenkään ahdistusta😳, joten dilemmana on, että mitä voin kirjoittaa. Mutta kun voi vain kirjoittaa omista tuntemuksistaan käsin( niin kuin jokainen täällä tekee), niin ei se kai? ole sen paremmin väärin kuin oikeinkaan. 😐. Kaikkea hyvää tai ainakin helpompaa päivää itse kullekin säädylle🌻🙂🌻.

Niin tarttisin, loman maailmalla. Vaan arvaatte varmaan, että ei näillä tuloilla. Kaikki vehkeetkin hajoilee vuorotellen kotona ja uutta ei ole varaa ostaa. Siis kaikki. Kauhulla odotan, milloin ei enää korjata, teipata jne. omatoimisesti, vaan se on kaput!

Nukuin hyvin huonosti. Nyt vatsa on ihan kuralla 😋 Uskaltaako tässä lähteä mihinkään, ettei oo ruoskeläiskä jossain muuallakin, kun imurinputkessa. Ja kuka kertoo, miten imurinputki voi ruostua? No onhan tuo vuosia vuosia vanha. Niin, että neljän - kuuden aikaan aamuyöstä olin hyvin virkeä ja nyt nuokun, kun pitäisi lähteä toimittamaan yhtä ja toista. Vissiin vaipat housussa 😋 Nyt tiedän mikä kombo ei ole hyvä kombo 😋 😴 Ei siis enempää, rusinoita. Voisko joku nostokurki tulla avuksi? 😯🗯️ Siirtäis mut paikasta A paikkaan B ja paikasta B paikkaan C ja paikasta C paikkaan D ja, joko sitten tuli A, vai G?

Virkeä? Mua ahisti, kun pientä sikaa siinä neljän maissa aamuyöllä 🙂👍

Nonii, nyt tänää aamupäivästä tuttava vastas sähköpostiin ja jostain syystä sen viestin lukemisen jälkeen tuli itku, liekkö ahdistus itku..En tiiä miks, mut luultavasti olen vain liian herkkä.

Nii, ja ensviikolla oiskin sit se työkkärissä käynti, joka jännittää. Saas nähä miten siellä työkkärissä sit menee..

Mutta joo, nyt on kyllä semmonen fiilis että pakko päästä taas huomenna tallille..
Hevosten seura nimittäin yleensä aina piristää.

Tuosta jännittämisestä vielä, että uskon kyllä siihen ett kaikkia joskus jännittää.

Delffi: Hyvä kun otit tuon autolla ajamisen puheeksi. Se osoittaa, että ajattelet asiaa. Mulla on vähän sama kammo eli en ole tottunut kuski. Tai ajoin kyllä aikoinaan aika paljon tietyssä paikassa, mutta kovin vaihtelevaa ja vankkaa ajokokemusta en saanut. Pari viikkoa sitten ystäväni komensi minut yllättäen rattiin. En ollut ajanut varmaan kertaakaan pariin vuoteen. Onneksi se oli nimenomaan sellaista Rinan sinulle suosittelemaa maaseututietä. Alkumatkasta yksi kaahaileva rekka(!) ohitti minut, kun ajoin varmaan sikäläiseen makuun liian varovasti. Sitten alkoi vauhtiakin löytyä ja ajaminen tuntui mukavalta. Piakkoin on edessä yksi vuokra-autolla suoritettava projekti, joten oli hyvä joutua auton rattiin. Mielestäni ajokortti on hyvä juttu, mutta se on vähän surullinen lätkä, jos sitä ei ollenkaan käytä. Suosittelen sulle ihan samaa kuin Rinakin: uskaltautumista niihin juttuihin, jotka pelottaa. Autolla ajamista suosittelen lämpimästi. Minä aina maanittelen itseäni pitkään. Ripottelen pelottavia juttuja kalenteriini niin, että väliin jää riittävästi valmistautumis- ja palautumisaikaa. Juuri ennen H-hetkeä kerään voimani kasaan (kuten sinä siellä tuttavasi konttorin pihalla) ja uskaltaudun pelottavaan juttuun. Yleensä aina olen varannut itselleni jotain palkintoa tai ainakin vapaapäivän pelottavan jutun jälkeen. Sillä tavalla sitä on selvitty monista jutuista. Minä muuten tunnistan Rinan kirjoituksesta sen, että oma äitini on arka ja pelokas. Varmaan minuun on sitä arkuutta hänestä tarttunut. Äiti muuten myös pelkää minun kyydissäni, vaikka minulle on sanottu, että ajan hyvin, eikä äiti muiden kyydissä pelkää. Uskon että meidän välillä toimii sellainen tunteiden siirto ja epävarmuutemme ruokkivat toisiaan. Siitä voisi olla apua, että olisi rohkeiden ihmisten seurassa.

Pompula: Voi kumpa sulle löytyisi joku lomailumahdollisuus. Miten olisi vaikka päivä kylpylässä (ilman yöpymistä)? Siis jos lähialueellasi on kylpylä. Minä tykkään myös Tallinnan päiväristelyistä. Niitä saa alle 20 eurolla, mutta jos joutuu matkustamaan pitkästi Suomen sisällä, sekin voi tulla kalliiksi. Se on kyllä kurjaa, kun koneet hajoaa. Minullakin on nyt useampi risa vehje kotona. Niille pitäisi tehdä jotain. Minua on väsyttänyt paljon. Öisin en ole valvonut, mutta päivisin on ollut väsynyt olo. Johtuukohan se sokeririippuvuudestani (ks. loppu)?

Rina: Voi kuinka ihanaa olisi viedä sinut shoppailemaan! Vietän tällä viikolla vielä kesälomaa ja ensi viikolla aloitan "työt". Maanantai ja tiistai meni kyllä sohvannurkassa itkemiseen ☹️. Tänään sain käytyä vaateshoppailulla, kuten olin toivonut. Löysin monta kivaa arkivaatetta ja vieläpä järkihinnoilla. Olipa hiljaista kaupoilla ja minun kokojakin oli vielä jäljellä. Jotain hyötyä sairauslomasta 🙂👍. Syksy on minulle parasta ostosaikaa. Nauratti tuo kuvauksesi jälkikaffittelusta. Niinhän sitä itselleen aika usein ostoksiaan perustelee. Minä en enää raaskinut kahville mennä, kun tuli niin törsättyä. Kotona toki sumpit äsken keitin.

😝 Iso ongelma mulla. Olen jäänyt ihan mielettömään sokerikoukkuun. Paino on noussut lineaarisesti rikkoen parilla viimeisellä mittauskerralla ennätyksiä. Tuli jo lääkäriltä sapiskaa. Vaan olo on huumeinen, pakko saada. En vielä lopeta, mutta tiedän, että lopetuspäivä on lähellä. Ensin pitää ainakin saada tuhkauurna hautaan. Ehkä sitten. Laskin jo tänään herkkujen hintaakin. Kyllähän siihen rahaa menee ja pihinä niitä euroja on kiinnostava laskeskella. Motivaatiota siis keräilen 🤔...

Minä oon kuulkaa maakuntamatkaillu ☺️😳 Ihan olen kustantanut siis kalliimpaa bussitaksaa 😀 Mutta virkisti. Kaikkea se aamuisen hyisen kylmyyden jälkeen paistamaan alkanut aurinko saa aikaan! Olipa hauska katsoa vanhoja seutuja ja uusia seutuja. Eli ei tarvita, kuin viereinen kaupunki 😀 😀 Päiväristeilyt ei oo mun juttu, jos ei ole mitään ohjelmaa. Suomen kylpylään ei veri vedä, mutta Pärnuun voisin, mutta se kustantaa varmaan sitten sen ulkomaan matkan.

Kuljin muistojen aikajanaa. Taidan tehdä sitä aika usein. Tänään kaikki oli positiivista, koska aurinko paistoi. Vieläkin on ihan lämmin. Matkalla mietin, että kerron teille yksityiskohtia päivästä, mutta ei. Wc:ssä neulan suoja, bussipysäkillä oudohko vanhempi mies, kuin köhien, tai henkeä haukkoen. En usko, että minä olin syynä. En käytä hajusteita. Keltainen on päivän väri ja aurinko sen planeetta.

Milloinkas, Lukossa hautajaiset on? Näin yhtäkkiä yllättäen. Eilen mietin alkaisinko kirjoittamaan. Olen tehnyt sitä enemmän ja vähemmän vuosien vieriessä. Jokin johtoajatus siinä oli, jonka jo hukkasin. Pahin PMS on siis ohi. Voi kun se pysyisi ainiaan poissa. Sitä, kun ei muista mikä on masennusta, mikä epävakautta ja mikä PMSää. Vai sekoittuvatko kaikki keskenään herttaisesti solmuun.

Kylpylä ei sovi munkaan pirtaan ellen sitten osta burkinia😋. Ilahduin suuresti Pompulan onnistuneesta maakuntamatkasta🙂👍. Usein lähtökohtaisesti arvellaan, että masennus on menneisyyden traumoista johtuva sisäsyntyinen prosessi eikä siis seurausta tämänhetkisistä olosuhteista. Tämä on kuitenkin vain osatotuus. Esim. Jos elämä on pakotetusti tylsää, väritöntä ja liian staattista, niin täytyy olla kunnon ihminen 😉 ja aamuvirkku positiivari, ettei moisesta masennu. Itse tunnustaudun pitkästyväni helposti, olen kärsimätön ja ikävystyvä luonne, joka jähmettyy itselle liian vakaan henkilön (puoliso😟) kanssa. Ei kumpikaan toistaan parempi ole, vaan toinen on heikompi toista..vai miten se nyt meni..Mutta vaakakupissa on kuitenkin sen verran hyviä asioita, ettei kuppi mene ihan nurin. Joka tapauksessa välillä haaveilen radikaaleista muutoksista, esim. muutosta ulkomaille. Unelmat itsessään ovat mulle kuin pyöränkumin paikka-aine, jonka turvin pyörä vielä kulkee niin, ettei matka tyssää korpeen kusiaispesän viereen.
Siis seikkailuja kehiin. Rohkeutta myös. Elämä on kalenteri, jossa joka ilta saa repäistä päivän lehden pois. Kalenteri senkus ohenee😝. "Tee kymmenen mahdotonta asiaa ennen aamiaista", muistutti Liisa Ihmemaassa. No, tuosta määrästä voin lipsua. Ja ennen aamiasta? Ei tule kuuloonkaan!
Onnibussilla saa kuulemma eurolla reissuja Suomen maan eri kolkkiin. Tietty bussit eivät kulje kuin tiettyjä reittejä. Mutta kyllä reissu kuin reissu piristää. Mä lähden toisinaan shoppailemaan, vaikka en mitään ostaisikaan. Se, että näkee ihmisiä, antaa jo tunteen, että kuuluu maailmaan. Kahvittelu ja hyvä leivos kuuluu asiaan. Nämä pienet jutut antavat lisävirtaa siinä vaiheessa, kun pahin masennus on selätetty. Ja se aurinko! Eilen oli tosiaan kaunis päivä sen jälkeen, kun sumu oli hälvennyt. Olin pihalla pelkästään valoa ihailemassa - kasvot aurinkoon päin.
Lukkis sokerikoukussa? Mielihyväähän se sokeri tuo, millähän sen voisi korvata? Siis voiko mikään korvata Fazerin sinistä tai lakritsaa (herkkuani). Rakastuminen laihduttaa ja vie sokerihimon, miltäs se kuulostaa? Mulla on teknisiä esteitä asian suhteen, mutta entä te sinkut? 😉
Päästiinkin pahaan aiheeseen eli rakkauselämään.
Voi harmi, ettet avannut kaikkea reissustasi, Pompula😉. Kyllä olisin nauttinut yksityiskohdistakin. Iloitsen edistysaskeleista ja valonpilkahduksista. Lukossa totesi joskus jotakin vastaavaa. Hyvä mieli levittää toivoa. Masentunut mieli/huonon päivän tilitys taas toimii vertaistukena, joten kaikenlaisille kirjoituksille on paikkansa.🌻🙂🌻

Delffi: Itke vaan hyvällä omalla tunnolla, jos itkettää. Mua itkettää välillä ihan vaan väsymyksestäkin ja samoin esim. jännityksen lauetessa. Itken myös helposti mm. elokuvia katsellessa.

Pompula: Joo, lähimatkailu on mukavaa! Pyöräilen välillä naapurikunnissa ja reissaan siellä joskus bussilla tai junalla. Ihan vaikka vaan kahvilla käyn tai jossain ilmaistapahtumassa. Samoin olen tehnyt pikkumatkoja vähän kauemmas esim. noin 100km:n päähän eri paikkoihin. Se on mukavaa, eikä niin kallistakaan, kun bussi- ja junahinnat ovat laskeneet. Hautajaiset olivat ja menivät, mutta uurnanlasku on vielä edessä. En viitsinyt teille noita hautajaisia kärvistellä, vaikka niitä tuskailinkin muille ihmisille oikein paljonkin. Hyvin ne menivät ja hyvin minä jaksoin/kestin.

Tänään yritän siivota kotisotkuja. Puoliksi purettuja reissukasseja on useampi täällä levällään ja nyt kun vihdoin sain eilen pesuainetta, sain laitettua koneenkin pyörimään. Tälle päivälle oli myös tavoite käydä kaupungilla. Katsotaan saanko sen toteutumaan vai lykkäänkö huomiselle. Viikonloppuna pitäisi taas reissata ja ensi viikolla... 😟